Mitä syitä uskoon?

Mihin Jumalaa tarvitaan? kirjoitti:

Mitä syitä on uskoon? Eräiden mielestä uskonto syntyi uhraamisesta, ja uhraamisen on sanottu syntyneen metsästyksestä. Ihminen uhrasi sovittaakseen velkansa siitä, että oli tappanut, kiittääkseen saaliista ja varmistaakseen tulevan jahtionnen. Maaginen riitti on hyvinkin voinut syntyä näin, mutta se ei vastaa kysymykseen Jumalasta. Itse uskon, että kyse on toiveesta, vastustamattomasta tarpeesta, siitä ettei tunne olevansa hylätty. Raamattua tutkiessani olen joinakin hetkinä tuntenut toivottomuuden lähestyvän, ja melkein raivon vallassa ajatellut, että en selviä läpi menettämättä jumalauskoani. On tuntunut siltä, kuin kaikki minussa piilevä järkevyys ja järkiperäisyys olisivat lähes varmasti voineet todeta - aivan niin, suorastaan todistaa itseni muodostamalle jurylle - että Jumalaa ei ole. Mutta uskonko? Totta ihmeessä. Kuin mieletön. Tapanani on sanoa, että yksi syy Jumalan olemassaoloon on se, etten kestäisi sitä, ettei häntä olisi. En selviäisi ilman uskoa siihen, että kaikelle on todistaja. Kaikille meille, jotka kamppailemme kokonaisen elämän ajan joutuaksemme sitten unohduksiin, meille, jotka emme sinnittele tai sinnittelemme, mutta teemme sen turhaan, meille, joiden tuhkat leviävät tuuleen. Me olisimme muuten kuin sopuleita ja kaniineja - ellei Jumalaa olisi. Sopuleita ja kaniineja on niin runsaasti, että niitä riittää syötäviksi tai hyppäämään tuhansittain jyrkänteeltä. Näin luonto on sen laskenut. Tilalle tulee aina uusia, niin että lajit säilyvät. Yksittäinen sopuli tai kaniini ei ole edes hiekanjyvän arvoinen. Mutta ajatelkaapa, jos juuri tämä sopuli sattuu olemaan kiintynyt elämään? Jos juuri tämä kaniini ei halua kettujen ruoaksi.? Mihin tuollainen pieni sopuli tai kaniini voi turvautua? Kun jollekulle ihmiselle käy pahasti eikä paikalla ole ketään muuta, minulla on lapsellinen tarve saada uskoa, että paikalla on kuitenkin joku. Koko ajan. Aina. Väsymättömästi paikallaan. En kestä ellen saa ajatella, että kukaan ei kuole yksin. Siis kuka Jumala on? Hän joka on luonamme. Hän joka kääntää kasvonsa puoleemme ja antaa meille rauhan. Syyskuun 11. päivänä 2001 törmäsi WTC:iin kaksi lentokonetta. Ihmisten räjähtäessä kappaleiksi, palaessa kuoliaiksi tai syöksyessä kohti varmaa kuolemaa kuoli myös Jumala heistä jokaisen mukana. Uskon tosiaan, että Jumala oli mukana lentokoneissa. Uskon, että hän oli kaikkien ihmisten kanssa. Uskon, että hän syleili heitä kaikkia. Palavista pilvenpiirtäjistä hyppäsi ihmisiä pelastuakseen polttavalta kuumuudelta ja tulelta. Uskon, että Jumala oli ottamassa heidät vastaan heidän pudotessaan. Läsnäolo ja Jumala. Ehkä kyseessä on sama asia. Minun ei kannata surra eilistä, ei huolehtia huomisesta. Joku on kanssani, joku joka todistaa, joku joka valvoo minua. Kun jollekin ihmiselle käy huonosti eikä paikalla ole ketään muuta, on Jumala kuitenkin paikalla. Koko ajan. Aina. Väsymättömästi paikalla. En kestä ellen saa ajatella, että kukaan ei kuole yksin. Joku joka näkee. Tähän minä tarvitsen Jumalaa.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä