Mieli on musta,
on sielu vailla lohdutusta,
ei elämällä suuntaa, ei tarkoitusta.
Olen väsynyt rämpimään elämäni suossa,
ei toivoa paremmasta:
ei rakkaudesta, ei oikeudesta.
Haluaisin kulkea pois auringon säteiden tieltä,
paikkaan jossa paha ei voi koskettaa mieltä.
Musta
mieleni
3517
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
viikkoa on pahasta, kolme seuraavaa kuukautta kidutustra, mut sitte helpottaa! Usko vaan.
jaa-a mullon jo pari vuotta ja eipä vieläkään ole sillai helpottanut....ikävöin häntä päivittäin ja nyt vasta ikävä on alkanutkin kiusaamaan koska alan tajuamaan että hän ei todellakaan enää tule kotia ei soita ei mitään ei yhtään mitään....ja se loputtomuus ei mitään- on kauheinta - käyn haudalla paljon...mietiskelemässä.....ihmettelemässä.....elän mutten yhtään sen kummemmin helpottuneena päin vastoin nyt kesän kynnyksellä taas alkaa mieleen tulla enemmän ja enemmän muistoja eli meitä jotka surevat me ollaan kaikki niin erilaisia jotkut meistä ei selviä sitten millään menetyksistä ja jotkut voi selvitä nopeastikkin...näin se vaan on
saman asian. Näin kesän korvalla ikävä iskee taas tuhannen voltin voimalla. Kait se on tämä ihana vuodenaika ja muistot, jotka liittyvät siihen. Uuden alku ja kasvun voima eikä rakas läheinen ole näkemässä sitä. Omasta pikkuveljeni menetyksestä on kulunut vuosi ja 4 kuukautta. Kyllä on taas ikävä. Iso ikävä.