sellaista asiaa, että oletteko tyytyväisiä itseenne. Siis pidättekö itsestänne?
Noin ihan yleensä, tai waihettelevaisesti, ette ollenkaan, vai erittäin paljon?
En tarkoita sitä, että oletteko tyytymättömiä elämäänne, tai toivoisitteko itsellenne uutta muijaa/äijää, enemmän rahaa tai mitään sellaista, vaan vain sitä, että pidättekö itsestänne.
Ja vielä: onko itsessänne jokin piirre (luonteessa), jonka toivoisitte olevan toisin, mutta jolle ette mitään voi?
Ajattelinpa kysäistä
Kössönöm
31961
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Tulin juuri kirjastosta ja katsoin että löytyykö sitä Hodgkinsonin kirjaa "Joutilaisuuden ylistys", ei ollut paikalla vaan oli lainassa. Sen sijaan siellä oli joku toinen Tom Hodgkinsonin kirja "Vapauden ylistys". En kuitenkaan lainannut sitä.
Se on uudempi teos. http://www.suurikuu.fi/PublishedService?pageID=9&itemcode=9789525534665 Et kuitenkaan vastannut, että pidätkö itsestäsi.
Minulla on mainio tyttöystävä, hyvä palkka/työ, kiva koti/auto/moottoripyörä. mutta pieni laihdutus voisi olla kohdillaan. :)
Siis oletko paisunut kuvan ottamisen jälkeen? Jos kuvassa esiintyvä kukkakeppi kokee tarvitsevansa laihtua, niin se haiskahtaa vahvasti anoreksialta. Oletko sittenkään aidosti tyytyväinen itseesi?
Kerkesi pari kiloa kerääntyä masun ympäri.
Täydellisyyttä on vaikea parantaa, joten kai tähän on pakko tyytyä. ;D Mutta on mussa yks vika. Se on tuo minun aivan liiallinen vaatimattomuuteni.
täällä ei varmaan saa rehellisiä vastauksia.
tää on keskustelupalsta jonka ideaksi on muodostunut ateistit vs hihhulit kädenvääntö ja pissauskilpailu... Sen minkä minä tätä palstaa tunnen, niin mikäli täällä joku rupeaa avautumaan siitä kuinka tyytymätön on itseensä, niin vastapuoli tulee käyttämään sitä armotta hyväkseen joko tässä tai myöhemmässä keskustelussa... varsinkin jos on vähänkään tunnetumpi tai ärhäkkäämpi keskustelija. Et siks laitan tälläiset aina läskiksi.
en minä ainakaan välitä. Enhän minä mitään elämäkertaa pyytänyt vaan ihan yksinkertaisen kysymyksen, että pidättekö itsestänne.
on kohteliasta kertoa ensin itse itsestään
noin luonteen osalta. Muussa onkin sitten toivomisen varaa.
itserakkautta ja omahyväisyyttä.
olen itseeni, luonne on iloinen, positiivinen ja ystävällinen. Ulkomuodossa olis pikkuisen korjattavaa, muutama kilo pois ja sellaista pientä:) Erikoismainintana ja plussana, pidän kissoista ;) Tässä muuten on se laulu, josta et viime kesänä kertomasi mukaan tiennyt mitään;) http://www.youtube.com/watch?v=GvO4I0F0afw
etten tuota laulua muista? Joku muistikatkos varmaan. Itsestään kyllä kannattaa pitää, koska silloin voi paremmin. Mitäs siitä sitten vaikka kukaan muu ei pitäisikään:)
kun sitä kyselin. Kissa nyt kumminkin minusta pitää, ainakin silloin, kun annan ruokaa. :)
Saattaa olla, että olen sanonutkin (ihan naamakkainko?), mutta ei sitä kaikkea vanhana muista. Kissat ovat siitä kivoja, että ne pitävät itse itsestään niin paljon, että eipä niitä paljon sen päälle enää pallutella tarvitse. Toki ahne itserakas otus aina jonkun rapsutuksen lisää haluaa, eihän se muuten kissa olisikaan.
siitä oli puhetta. *Onnea on.... nukkua, kun joku kehrää vieressä*
tullut tehtyä kaikenlaista, mistä ei ole paljon lastenlapsille kerrottavaa, mutta jos on itselleen rehellinen, tietään omat heikkoudet ja puutteet, eikä yritä olla muuta kuin oma itsensä, niin sen pitäisi riittää. Olen melko tyytyväinen itseeni. Minulla on ympärilläni paljon ihmisiä, jotka rakastavat minua ja se riittää minulle.
Kuka sitä nyt ei itseään rakastaisi? :D:D:D Erös ominaisuus on kyllä jonka aion poistaa, koska en pidä siitä - se on kun juo kunnon shamaanikännit ja päästän irti pohjanmaalaiset pari shamaanigeeniä, niin se on unbelievable!!! Koska olen tekevää sorttia asiaa ei voi vältellä, vaan on otetteva härkää sarvista, juotava enemmän ja tehtävä töitä sen ominaisuuden kanssa.
Vai pohojanmaalta. Tai no, sama se on mistä on kotoisin, vai onko mistään. Mutta se on terveydelle hyväksi, että edes itse itsestään pitää. Tiedän sellaisia ihmisiä, jotka eivät voi edes itsestään tykätä ja on se surkeaa katseltavaa. Kun kroppa rapistuu, niin ei halua peiliä nähdäkään, mutta sitten onkin hyvä keskittyä olennaiseen, eli siihen mitä pään sisällä liikkuu. Sinulla ainakin liikkuu paljon, joten olet hyvässä mallissa.
RE:Ajattelinpa kysäistä Kössönöm sellaista asiaa, että oletteko tyytyväisiä itseenne. Siis pidättekö itsestänne? -kohtuullisesti pidän, vaikka omasta mielestäni olen hieman liian piikikäs. Myös peräänantamaton, koska olen skorpioni. Piikki sasi joskus olla tylsempi ;)
Kas kun ei yhtään yllätä. Hyvä juttu kun pärjäät itsesi kanssa. Kyllä jokainen varmaan joskus sanoo jollekin jotain mikä kaduttaa, mutta sellaisia ihmiset ovat.
>>Uskot siis horoskooppeihin Kössönöm Kas kun ei yhtään yllätä.
Nuorena ei hyväksynyt itseään,aliarvioi tai joskus pyyhki yli. Ulkonököönkään ei ollut tyytyväinen. Jumalan sanan opettaa rakastakaa lähimäistänne niin kuin itseänne. Suuri viisaus - ihminen voi kunnioittaa ja rakastaa lähimäistänsä vain sen veran kuin rakastaa itseää - muu on sitten teeskentelyä, riippuvuutta tai nöyristelyä... Elämä on sopusoinnussa, hyväksyy itsensä ainutlaatuisena yksilönä ja näkee toisetkin samassa valossa Jumalan luomanina arvokkaina, voi rakastaa myös itseään. Olen juuri sellainen kuin Isä on minut luonut. Syntiinlangenneina emme ole kuitenkaan kukaan täydellisiä. Itsessänikin on paljon kasvamisen varaa! Olen tyytyväinen tällä hetkellä itseeni!
Olen ihan tyytyväinen itseeni. Mitä muuttaisin hmm.. Varmaan sen että olen jääräpäinen ja suhteellisen huono häviäjä.
edelleenkin perfektionismiani vastaan.
juuri tällaisena enkä mitään antaisi pois.
ihmiseen. Itseeni ja muihin. Tuskinpa voin. Miljoonia nälkään kuolee, miljardeja surussa. Siis hyväkö on pienien osa. Tuskaa ja kärsimystä. Vaan toinen laulaa, lihoo, juhlii. Täysin turta. Veljeään ei tunnista, värinsä orja. Tunnusta ei toista. Ei sääli ihmistä, ei eläintä arvosta. Silmänsä sulkee, selkänsä kääntää. Onnessaan. Enemmänkö tahtoisin, toiselle kyllä. Kärsivälle. Ystäviä kyllä, älyä ja viisautta. Hyvää tahtoa. Piirre omassa luonteessa, murhe toisen puolesta. Maailman malli, toisen onni toisen suru. Kukapa omastaan luopuisi, yhteiseksi annetusta. Vaan vielä oppii ihminen, kaikelle on aikansa. Loppuu onni onnellisen, autuus kärsivää kohtaa. Kas vanhurskas on isäntä, aidon väärästä erottaa. Itsensä ken korottaa, lopussa matalana makaa. Siis tyydyn siihen mitä sain, enempi pahasta lie. Miten tyytymätön olla voisin, kädet, jalat, silmät, korvat, sydän. Mitäpä muuta tarvitsen. Millekö en itsessäni mitään voi. Vitsikö lie. Ei tule työttä tyytyväistä, suoristu ei surutta. Menetys antaa tarkoituksen. Hetki totuuden. Toivonko parempaa. Tuskin tulee toivomalla. Yritän, kehitän, mielessäni mietin. Ehkä valmistun, ja osani täytenä annan. Ilman syytä, vapaasta tahdosta. Hyvästä mielestä, palkinnosta parhaasta.
itsestäni.
Pidän itsestäni, kyllä. Kaiken kaikkiaan. Pitäisi miettiä noita kriteerejä... Luonne. Tulen lähestulkoon kaikkien kanssa toimeen niin halutessani. Toisaalta oikeustaju on sellainen, että kun sitä huomaa omasta mielestään vääryyksiä tapahtuvan, sitä hyökkää kovin panoksin ja pyrkii lyttäämään vastapuolen aina julmuuteen saakka. Et joo, oikeustaju on sellainen, mikä on saattanut välillä elävässäkin elämässä johtaa sellaisiin tilanteisiin, joissa olisi ollut fiksua käyttäytyä hieman toisin. Kun en työpaikallani liittynyt työpaikkakiusaajien laumaan vaan ryhdyin puolustamaan yksin jäänyttä vittuilun ja päähänpotkimisen kohteena ollutta uutta työntekijää, sain sen kyllä tuntea nahoissani. Valintana kun oli "lojaalius vanhoja työkavereita kohtaan" vs. oma oikeustaju. Oma oikeustaju voitti. Minua pyydettiin erään valtion puljun projektissa työskennellessäni mukaan juonittelemaan yksi vanha työntekijä ulos koko laitoksesta. Palkintona olisi ollut kohtuullisen hyväpalkkainen vakivirka. En suostunut. Tämän jälkeen minulla ei sitten kyseiseen puljuun olekaan juuri ollut asiaa. Ei ainakaan niin kauan, kun samat pelurit heiluvat ohjaimissa. Että juu. Kysymys on tietyllä tavalla ristiriitainen. En ole tyytyväinen omaan oikeustajuuni, joka johdattaa minut välillä konflikteihin, mutta en olisi tyytyväinen myöskään itseeni, mikäli toimisin oman oikeustajuni vastaisesti.
mutta luonteestani kylläkin. Tulen itseni kanssa hyvin toimeen ja viihdyn omissa oloissani. Mutta kyllä minä muidenkin kanssa toimeen tulen, jos ei ihan hirveästi ärsytetä. En pidä konflikteista, joten yritän välttää niitä.