Varsinkin naisilla on tapana julistaa rakastumistaan kaikelle kansalle. Rakastunut ihminen säteilee ja hän haluaa puhua rakkautensa kohteesta kaikille ihmisille. Esitellä tätä ylpeänä suvulleen. Ehkä rakastuneet vihitään kirkossa ja monet parit haluavat satojen vieraiden todistavan heidän onneaan.
Mikä näissä ihmisissä on vikana? Mikä heitä vaivaa? Miksi he eivät ole hiljaa ja rakasta vain hiljaa omassa mielessään? Eikö se hiljaa rakastaminen todista suurempaa rakkautta?
Yrittävätkö he tahallaan ärsyttää ympäristöä, jolla menee huonommin? Miksi rakastuneet ovat noin itsekkäitä?
Pitäisikö perustaa antirakastumisliike?
Tämä vain vertailuna vihalle, inholle, halveksunnalle, jota Jumalaan rakastuneet kohtaavat. Heidän tulisi joidenkin mielestä pysyä vaiti, vaikka heidän sanomanaan on kollektiivinen rakkaus eikä ainoastaan kahdenvälinen.
Kenellä on oikeus kieltää toista ihmistä tuomasta julki omia rakkauden tunteitaan?
Minusta se muistuttaa henkistä pahoinpitelyä.
(Tulisiko seksi julistaa pannaan siitä syystä, että raiskaus on rikos? Jos koko maailmassa lakataan harrastamasta seksuaalista kanssakäymistä, loppuvat raiskauksetkin.) -
Rakastuminen ja rakastuminen.
vai miten
26709
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Onko sinusta hyvä asia, jos aikuinen mies rakastaa pikkutyttöjä, ja tunnustaa rakkauttaan 9-vuotiaisiin julkisesti? Kaikkien pitäisi ilmeisesti mielestäsi vain hiljaa mielessään paheksua sitä itsekseen, mutta ei saisi sanoa ääneen että olet kyllä aika sairas jätkä... "jumalaa" rakastavat saavat osakseen paheksuntaa samasta syystä kuin pedofiilitkin: sellainen rakkaus ei vain ole normaalia. On tervettä ja ihanaa rakastua toiseen aikuiseen ihmiseen ja elää rakkaussuhteessa hänen kanssaan. Epänormaalia taas on rakastua mielikuvitusystäväänsä ja pyytää kaikkia muitakin rakastumaan siihen. Siksi sitä "jumalaan" rakastumista paheksutaan: se ei ole normaalia.
"Onko sinusta hyvä asia, jos aikuinen mies rakastaa pikkutyttöjä, ja tunnustaa rakkauttaan 9-vuotiaisiin julkisesti?"
jotka legitimisoivat kuuskymppisen äijän rakkauden alaikäiseen. Sallivat jopa keskinäisen avioliitonkin. Joten hienopesun vertaus ei ollut mitenkään kaukaa haettu. Taitaapa niitä lapsiavioliittoja esiintyä raamatussakin. Mariankin iäksi on arvioitu 14v.
Pedofilia... Ei pelkkä rakkaus tee mitä tahansa suhdetta automaattisesti hyväksi. Pitää tarkastella sitä kokonaisuutena.
mutta miten se vaikuttaa Suomen oloissa..?
lapsiin sekaantujia maailmasta löytyy, mutta onko se peruste a) kieltää Jumala b) kieltää kaikki rakkaus c) kieltää kaikki sukupuolinen kanssakäyminen maailmasta?
käsiteltävän aiheen vain Suomeen? Minä luulin, että aiheesi oli yleisinhimillistä tarkastelua. Kuinka rakkaus/rakastaminen mielestäsi rajoittuu vain Suomeen?
en välttämättä rajata, mutta en ensisijaisesti lähtisi etsimään Jumala-vastaisuudelle perusteita eri kulttuureista ja eri aikakausilta kuin missä nyt elämme.
nykyinen maassamme vallitseva jumalusko sitä ihan supisuomalaista perua vai vieraan kulttuurin ja aikakauden tuotosta? "..en ensisijaisesti lähtisi etsimään Jumala-vastaisuudelle perusteita eri kulttuureista ja eri aikakausilta kuin missä nyt elämme."
jumalavastaisuuden uskontovastaisuuteen. Kaksi eri asiaa.
Jumala on ajaton ja paikaton.
nimeä?
tunnustaa jotain jumalallista rakkautta olemassaolevaksi? Sinähän yrität todistaa, että koska inhimillistä rakkautta on, ja se tunnustetaan, meidän pitäisi tunnustaa myös jokin jumalallinen rakkauskin. Mitä ikinä sillä sitten mahdat tarkoittaakin.
mitä olen sekoittanut? Haluatko selventää?
Kaikki minun rakkauteni kohteet ovat olleet ihan oikeasti olemassa, eivät mitään näkymättömiä mielikuvitustäviä. Aikuinen rakastunut ihminen on rakastuttavan höpsö ja hupsu ja iloisesti sekaisin ja ilomielin suon sen hänelle, onhan rakastuminen toiseen ihmiseen niin ihanaa. Rakastunut ihminen ei vaadi muita ihmisiä kumartamaan hänen pyhää rakkauttaan roviolla polttamisen uhalla. Aikuinen ihminen jolla on näkymättömiä mielikuvitusystäviä on säälittävä hölmö, joka lisäksi vielä vaatii väkisin kaikkia muitakin uskomaan samoihin idioottimaisiin harhoihin ja näkymättömän ystävänsä kuvitteellisiin käskyihin, roviolla polttamisen uhalla. Siitä on rakkaus vähän helvetin kaukana. "Kukaan ei liittyisi yhtään enempää kristinuskoon näyttääkseen rakkautta ja toisten hyväksyntää, kuin liittyisi natseihin näyttääkseen rotujen välistä suvaitsevaisuutta." - Kelsey Bjarnason
rakkaus kohteen näkymistä? Entä vaatiko se koskettamista? Miten on laita platonisen rakkauden?
Kyllä aito rakkaus edellyttää kohteen jonkinlaista aitoa olemassaoloa. Platonisessa rakkaudessakin on rakkauden kohde oikeasti olemassa, eikä näkymätön kuviteltu mielikuvitusystävä. Ja vaikka platonisessa rakkaudessa voidaankin rakastaa ns. aineetonta eli jonkun ihmisen kaunista luonnetta ja hienoa persoonaa, on tämä ihminen ja hänen persoonansa siis kuitenkin oikeasti olemassa, eikä mielikuvitusta. Ja platoninen rakkaus eroaa muutenkin aika lailla siitä rakkaudesta, mistä ketjun aloitusviestissä puhutaan. Siinä oli puhe jumalaan rakastumisesta ja siitä irvokkaasta näkemyksestä, jossa väitettiin sen muka olevan henkistä pahoinpitelyä, jos kielletään tuomasta ilmi rakkauden tuntemuksiaan näkymättömiin mielikuvitusystäviin. Etenkin näin uskovassa perheessä kasvaneena ja 20 vuotta uskonnon raivoisaa pakkosyöttöä ja väkipakolla tehtyä aivopesua kohdanneena tuo tuntuu niin äärimmäisen vastenmielisen irvokkaalta näkemykseltä. Minä kun totta vieköön tiedän tasan tarkkaan, mitä se tämän näkymättömän mielikuvitusystävän nimissä lapsille tehtävä henkinen pahoinpitely käytännössä on. Ja siitä vastenmielisestä julmuudesta ja henkisestä väkivallasta on kaikenlainen rakkaus ihan helvetin kaukana.
että rakastuneet rimputtelevat tuikituntemattomien ihmisten ovikelloja ja vaativat saada kertoa kuinka rakastuneita he ovat ja jakavat lappusia muistoksi käynnistään?
haluaisi jakaa rakkaimpansa kaikkien muiden käytettäväksi.
Koska rakkaani pitää Billie Holidayn musiikista ja intialaisesta ruoasta, niin julistan täten kyseisen musiikin ja ruoan Pyhiksi ja vaadin, että jokaisen ihmisen on aina sunnuntaisin kuunneltava Billie Holidayn musiikkia ja syötävä intialaista ruokaa, tai joutuu jalkapuuhun tai häpeäpaaluun koko päiväksi! Ja turha urputtaa ettei pidä Billien musasta tai intialaisesta sapuskasta, sillä tämä on Pyhän Rakkauden määräys jota on kaikkien noudatettava, muuten tekee pahaa syntiä! Ja synnistä seuraa rangaistus!!
uhkailisi sinua ikuisella kidutuksella, jos sinäkin et rakasta hänen rakkaintaan yhtä palavasti kuin hän itse.
Fiksut pitävät Billie Holidayn musiikista:)
Haluamatta mitenkään loukata... kyllä normaali ihminen kuitenkin kestää ovikellon pirinän ja kuulumisten vaihtelun tuntemattomienkin kesken?
siis kuulumisten vaihtamisesta, vaan siitä, että oletko koskaan kuullut rakastuneesta parista joka rimputtaa tuikituntemattomien ovikelloa ja haluaa siitä rakkaudestaan puhua. Uskikset tuota tekevät koko ajan, enkä pidä siitä, että tullaan kotirauhaa tuolla tavalla häiritsemään.
Ratkaisevaa on oman elämän ja muiden elämän välisen rajan tajuaminen. Rakastuneet eivät juokse ovelta ovelle kailottamassa omasta rakkaudestaan. Ketä tuntematonta se edes kiinnostaisi. Hääparit eivät yleensä jaa hääkuvia muille kuin niille ihmisille, jotka liittyvät heidän elämäänsä. Rakastuneet eivät yleensä painosta muita ihmisiä kumppanin etsintään tai avioliittoon. Häiriköivä uskovainen tuputtaa omaa onnellisuuttaan tutuille ja tuntemattomille. Tosin kaikki onnelliset uskovaiset eivät vainoa muita ihmisiä. Kukapa ei kyllästyisi, jos työkaveri puhuu koko ajan omasta puolisostaan tai heilastaan. Mikä tahansa ihminen on rasittava, kun sen jutut ei kiinnosta, mutta on silti pakko kuunnella. Erehdyin kerran istumaan junassa about kolmekymppisten keskenään tuttujen naisten kanssa samaan penkkiloosiin. Koko matkan Helsingistä Hyvnkäälle he puhuivat potasta, vaipoista, kakkaamisesta ja pissaamisesta. Rasittavaa kuunneltavaa se oli, mutta oli pelkästään oma moka, että valitsin istumapaikkani niin huonosti. Sen verran ymmärrän, etten mene uskovaisten palstalle itseäni kyllästyttämään vaan valitsen ateismipalstan, mutta kun ne uskovaiset tulee tänne minua kyllästyttämään.
>"Kenellä on oikeus kieltää toista ihmistä tuomasta julki omia rakkauden tunteitaan? Minusta se muistuttaa henkistä pahoinpitelyä." Ennen kuin kristityt alkavat jurputtaa siitä, että heidän rakkaudenilmaisujaan "Jumalaa" kohtaan yritetään muka rajoittaa, kannattaisi heidän tutkiskella omaa käytöstään. Eli milloin kristityt lopettavat homoseksuaalien henkisen pahoinpitelyn? Mikä oikeus kristityillä on kieltää homoseksuaaleja ilmaisemasta avoimesti rakkautta toisiaan kohtaan?