Rakas veljeni menehtyi syöpään 26.04 2009
Suru ja ikävä on vaikeaa,kun tietää ettei hän koskaan enää soita, emmekä koskaan tässä maailmassa tapaa toisiamme.Olen monesti ajatellut, miksi ihmisten täytyy lähteä tästä maailmasta pois, silloin kun kaikki asiat ovat kunnossa.Veljeni oli onnellinen morsiamensa kanssa, ja kaikki oli niin hyvin.Olen pyörittänyt ajatuksiani laidasta laitaan, miksi veljeni täytyi lähteä pois.Tuntuu todella pahalta.Sanotaan, ettei suurempaa taakkaa jota kantaa ei jaksa, mutta välillä tuntuu vaan niin raskaalle.
Suru
Ruiskaunokki
111347
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ymmärrän tuskasi, mietin myös läheiseni kuoleman vuoksi samoja
Kiitos viestistäsi, ja samalla osanottoni läheisesi menetykseen. Yritetään jaksaa, vaikka aina ei ymmärretä, että miksi. Tuska,suru, kaipaus ovat voimakkaat,mutta aika auttaa meitä selviytymään,vaikka tällä hetkellä tuntuukin vaikealta.
Elämä joskus koettelee meitä todella rajusti. Joskus elämä tekee päätöksiä ja hoitaa asioita tavalla, jota emme voi ymmärtää. On mahdotonta ymmärtää miksi nuoren, onnellisen ja elämänhaluisen ihmisen täytyy lähteä. Mietimme miksi ja koitamme etsiä vastauksia. Koskaan niitä saamatta. On vain koitettava elää niinkuin elämä on parhaaksi meille näyttänyt. Asiat, jotka ovat täällä uusia ja yllättäviä. Ne asiat ovat olleet jo tuolla ylhäällä kauan tiedossa. Voimia sinulle suruusi. Menetyksesi on vielä tuore, hyvin tuore. Varmasti ajattelet, että tästä ei voi ollenkaan selvitä. Aika on armollinen ja pikkuhiljaa se verta roiskuava haava menee umpeen, eikä vuoda enää verta. Joskus tuntuu, että kun olet saanu juuri ommeltua haavaasi kiinni se taas repeää ja vuotaa jälleen vuolaasti. Suru ottaa takapakkia. Jokaisen suru on yksilöllinen ja jokaisen suru menee oman kaavansa mukaan. Ihmisen on itse löydettävä tapansa käsitellä surua. Se on avain selviämiseen. Se että selviät ei tarkoita, että unohdat. Se tarkoittaa, että voit iloita ja muistella rakastasi ilman tuskaa. Uskotko Jumalaan? Minä uskon ja uskon siihen, että rakkailamme on nyt hyvä olla. Jumala pitää heistä hyvää huolta. Rakkaamme istuu Jumalan sylissä kaukana kaikesta pahuudesta. Jumala ja rakkaamme huolehtivat meistä ja antavat meille voimaa kulkea eteenpäin raskaalla surun tiellä.
Kiitos sinulle lohduttavasta kirjoituksesta.Olet oikeassa, haavat tulevat varmasti repeämään useamman kerran, mutta haava pienenee ajan kuluessa. Minä uskon Jumalaan, ja se helpottaa tuskaani. Uskon, että rakasta veljeäni ovat äitini ja isäni,Jumalan kanssa vastaan ottamassa.Uskon myös,että veljeni on hyvä olla,hänellä ei ole enää kipuja.Hän on Taivaan Isän hellässä huomassa.
Rakkaimpani menehtyi syöpään 8 kuukautta sitten. En vieläkään ymmärrä tapahtunutta. Koko elämä kaatui ja tuska riipii sydäntäni. Ensimmäiset neljä kuukautta itkin päivittäin. Ensimmäiseksi aamulla ja viimeiseksi illalla kyyneleet vierivät poskilleni. Työ ja kaikenlainen tekeminen auttaa tässä surussa minua. Ensimmäinen vuosi on raskain, näin olen kuullut sanottavan.Totta se on !Suru on kuitenkin surtava . Ei ole mitään nappia jota painaa ja suru väistyy. Eilen kaupassa käydessäni yhtäkkiä "näin " rakkaimpani viittomassa minulle: " Tännepäin!" Hassua, se tuntui ihan todelta. Lohduttavaa. Jokin mielikuva se varmaankin oli, mutta NIIN todellinen. Unia en rakkaasta ole nähnyt kuin kerran, melko pian kuoleman jälkeen. Voimia sinulle! Sure surusi ja muistele veljeäsi. Aika auttaa, uskotaan näin :)
Otan osaa myös sinun suruusi. Olen monesti kuullut, että ihmiset voivat nähdä pois menneen läheisensä. Luultavasti se johtuu siitä, että ei ole päässyt suuresta surusta, ja ajattelee pois mennyttä niin voimakkaasti, että voi todellakin nähdä hänet. Veljeni siunataan kolmen viikon kuluttua, ja tuntuu jo siltä, että se on kuin toinen veljeni kuolema. Yritetään jaksaa, on ihana, että täällä on ihania ihmisiä, jotka lohduttavat toinen toisiaan.Kiitän kaikkia jotka ovat minuakin lohduttaneet kauniilla sanoilla.
menetin itsekin läheiseni muutama viikko sitten ja sillä hetkellä mietin justiin kun raamatussa sanotaan ettei jumala anna raskaampaa taakkaa mitä ihminen jaksaa kantaa en ymmärtänyt sitä mutta olen huomannut että jumala antaa meille voimaa surumme keskellä hän on auttanut ja vastannut rukousiin auttanut ymmärtämään miksi näin kävi ja tiedän että saan nähdä rakkaani taivaassa kun oma aikani on mennä sinne se lohduttaa että tiedän eron olevan vain hetkellistä toivotan siunausta elämääsi ja neuvon sua rukoilemaan että jeesus auttaa surussasi ja antaa vastauksia kysymyksiisi voimia surussasi
no saahan sitä niiku luulla ja jos sitä raamattu siinä tulkkaat...kerro mulle miksi...miksi...mulle sattuu näin... ensinnäkin ihan hyvä tuttu tekee itse murhan...no se ...sit tulee viran omaisilta tieto että sun lapses on parantumattomasti sairas ja no sit siinä meidän AUTO menee kolarissa lunastukseen ja joo ollaan tehty ihan ok laina siihen autoon mutta vakuutus ei juuri anna mitään ,,,no ei siinä mitään ihmeellistä ja ollaan taas ja sit meillä menee tulipalossa koko koti ja kohta samana talvena kuolee meidän koirakin 12- vee no taas hautajaisii tuttuja ja sukulaisii no ei siinä mitään ja sit multa kuolee pari kymppinen poika äkillisesti kolarissa ja sillon alkaa niiku mullakin olla mitta täysi ja lopuksi ollaan eroamassa ukkoni kanssa kaoska meillei todellakaan ole ollut mitäään hyvää pitkiin aikoihan että elä puhu siitä että jollekkin ei anneta TAAKKAA jota ei jaksa kanta MINÄ EN JAKSANUT ja sillä siisti MULLA EI ole JUMALAA KOSKA SE EI VÄLITÄ KOSKA VUOSI KAUSIA OON VAAN KÄRSINYT -mene pellolle lässyttään paskaa siitä...tai ainakin musta tuntuu nyt siltä mulle ei rukoukset auta...mutta jos jollekkin AUTTAA niin OK mullei oo voimia enää kysyä MIKSI??????? ei oo sanoja kysyä MIKSI????? ei oo jumalaa rakkautta mulle MIKSI?????????????
Olet aivan oikeassa, saamme voimaa niin Jumalasta, kuin Jeesuksestakin.
Tuntuu kun veljeni olisi kuollut toisen kerran, niin kovasti hautajaiset repivät haavaa auki.
Tilaisuus oli hyvin kaunis, ja lämmin.
Nais-Pappi siunasi veljeni, ja ensimmäisen kerran eläessäni näin kun lähdimme kappelista pois, pappi hyvästeli meidät ja kyyneleet valuivat pitkin hänen poskiaan.
On niin lohduttoman kova ikävä rakasta veljeäni, rukous auttaa ainakin hetkeksi.
Voimia kaikille ihmisille jotka ovat läheisensä menettäneet, yritetään ajatella, että elämä jatkuu, vaikka se välillä raskasta onkin.
Samantapaista täällä. Minäkin olen menettänyt aikuisen poikani ja nuorimmaiseni on sairas. Välilä on katkera ja välillä on pakko uskoa kuitenkin, että joku tätä kaikkea ohjailee. Luin juuri Eino Leinon säkeitä "Yksi syntyy riemuun ja toinen murheeseen ja kullakin on kellonsa pohjas sydämen, kun se seisahtaa, niin kuolon aika alkaa. Ehkä me olemme syntyneet siihen murheeseen sitten. Jaksamista sinulle kuitenkin, pakko yrittää.
menetin itsekin läheiseni muutama viikko sitten ja sillä hetkellä mietin justiin kun raamatussa sanotaan ettei jumala anna raskaampaa taakkaa mitä ihminen jaksaa kantaa en ymmärtänyt sitä mutta olen huomannut että jumala antaa meille voimaa surumme keskellä hän on auttanut ja vastannut rukousiin auttanut ymmärtämään miksi näin kävi ja tiedän että saan nähdä rakkaani taivaassa kun oma aikani on mennä sinne se lohduttaa että tiedän eron olevan vain hetkellistä toivotan siunausta elämääsi ja neuvon sua rukoilemaan että jeesus auttaa surussasi ja antaa vastauksia kysymyksiisi voimia surussasi