ehkä jumala toi mut tähän-sanon: saatana

Sarenin kirja, vie pois totuudesta lainalaiseen tilaan. Eikä sieltä löydy totuutta etsimälläkään. Mutta annetaanpa Helenan itsensä jatkaa: "Silloin minulla juotettiin Jumalan vihan tulta. Jo ensimäisellä kerralla oli suulla-selittämätön tuska ja minulta turposi joka kohta, niin että menin ihan muodottomaksi. Siinä piti aina ensin tehdä se työ, mistä oli rangaistus; minä olin pyörittäväni separaattoria, peseväni astioita, kiilottavani kenkiäni, leipovani y.m., ja sitten täytettiin Jumalan vihan tulella, jota piti juoda, annettiin maistaa sitä täydellistä liekkiä, mitä tulee kadotuksessa. Suunikin oli ihan auki ja hiukset nousivat pystyyn, ollen nekin täytetyt Jumalan vihan tulella, niin että se oli kamalata ja kauheata kaikille nähdä." Lainaus kirjasta:K. Sarlin, Eräs meidän aikamme profeetta, Sivu 330 "Tästä annettiin rangaistukseksi seuraavaa: Kun ensin juotettiin Jumalan vihan kalkilla, niin olin tullut niin hirmuisen näköiseksi, että vahtivat jott'en pääsisi sängystä pois. Aina kun seisaalleni nousin, he painoivat minut polvilleni, mutta sittenkin minä aivan koholla hypin ja tanssin sitä tanssilajia, mitä kansakoululla oli käytetty. Se ei ollut tavallista talonpoikaista tanssia, vaan semmoista mitä eräs läsnäolija oli nähnyt ja kuullut Viipurin tanssikoulussa. Minä löin kädelläni tahtia ihan säännön mukaan ja sitä nuottia rallatin, mutta siinä oli itku ja voivotus mukana. Tämä tapahtui juuri sillä tavalla, kuin niiden vielä pitää kadotuksessa tanssia helvetin voivotuksen kanssa. Olin siinä vielä sanonut: Näin kestää ja on vahvuutta helvetin katkeruudessa ja tulen hirmuisuudessa; ne eivät väsy. Se mikä täällä on synnin himossa tehty, muuttuu siellä helvetin liekiksi ja Jumalan vihan hirmuisuudeksi, ja siitä voimasta siellä ihmiset samassa muodossa tanssivat ja hyppivät kadotuksessa. Kolme miestä ei jaksanut hallita minua, kun koettivat pitää minua tilalla pitkälläni." Lainaus kirjasta: K. Sarlin, Eräs meidän aikamme profeetta, Sivu 331