Pappeuden palautuksesta...

Sivusta seuraava kirjoitti:

Pappeuden palautus on keskeinen asia MAP-kirkossa. Kun tärkeitä asioita tapahtui, Joseph Smith ei ollut yksin. Se kuvastuu Mormonin Kirjan käännös työssä ja pappeuden palautuksen yhteydessä. Oliver Cowderyn todistus näistä tapahtumista on tärkeä ja tutkimisen arvoinen. Ensiksi Joseph Smithin kuvaus tapahtumista: "66 Oliver Cowdery tuli kotiini huhtikuun 5. päivänä 1829, mitä ennen en ollut koskaan nähnyt häntä. Hän sanoi minulle, että koska hän oli opettanut koulua isäni asuinpaikan lähistöllä ja koska isäni oli yksi niistä, jotka lähettivät lapsensa kouluun, hän meni joksikin aikaa täysihoitoon hänen taloonsa, ja hänen siellä ollessaan perhe kertoi hänelle, kuinka olin saanut levyt, ja niinpä hän oli tullut kysymään minulta. 67 Kaksi päivää herra Cowderyn saapumisen jälkeen (se oli huhtikuun 7. päivänä) aloin kääntää Mormonin kirjaa, ja hän ryhtyi kirjurikseni. 68 Jatkoimme yhä käännöstyötä, kun seuraavassa kuussa (toukokuussa 1829) menimme eräänä päivänä metsään rukoillaksemme ja kysyäksemme Herralta kasteesta syntien anteeksisaamiseksi, josta olimme havainneet mainitun levyjen käännöksessä. Ollessamme näin rukoilemassa ja huutamassa avuksi Herraa sanansaattaja taivaasta laskeutui valopilven sisässä, ja pantuaan kätensä päällemme hän asetti meidät sanoen: 69 Teille, palvelustovereilleni, minä Messiaan nimessä annan Aaronin pappeuden, joka pitää hallussaan enkelien palveluksen ja parannuksen evankeliumin sekä syntien anteeksisaamiseksi suoritettavan upotuskasteen avaimet; eikä tätä enää milloinkaan oteta pois maan päältä, kunnes Leevin pojat uhraavat jälleen uhrin Herralle vanhurskaasti. 70 Hän sanoi, ettei tällä Aaronin pappeudella ollut valtuutta kätten päällepanemiseen Pyhän Hengen lahjan antamiseksi, mutta että tämä annettaisiin meille tämän jälkeen; ja hän käski meidän mennä ja ottaa kaste ja antoi meille ohjeet, että minun tuli kastaa Oliver Cowdery ja että sen jälkeen hänen tuli kastaa minut. 71 Sen mukaisesti me menimme ja otimme kasteen. Minä kastoin ensin hänet, ja hän kastoi sen jälkeen minut — minkä jälkeen minä panin käteni hänen päänsä päälle ja asetin hänet Aaronin pappeuteen, ja sen jälkeen hän pani kätensä minun päälleni ja asetti minut samaan pappeuteen — sillä niin meitä oli käsketty.* 72 Luonamme tällöin käynyt ja pappeuden meille antanut sanansaattaja sanoi, että hänen nimensä oli Johannes, sama, jota kutsutaan Johannes Kastajaksi Uudessa testamentissa, ja että hän toimi Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen käskystä, joilla oli hallussaan Melkisedekin pappeuden avaimet, mikä pappeus, hän sanoi, suotaisiin aikanaan meille, ja että minua tuli kutsua kirkon ensimmäiseksi vanhimmaksi ja häntä (Oliver Cowderya) toiseksi. Asettamisemme tämän sanansaattajan käden alla ja kastamisemme tapahtuivat toukokuun viidentenätoista päivänä 1829. 73 Heti vedestä noustuamme, sen jälkeen kun meidät oli kastettu, saimme suuria ja kirkkaudellisia siunauksia taivaalliselta Isältämme. Tuskin olin kastanut Oliver Cowderyn, kun Pyhä Henki laskeutui hänen päällensä ja hän nousi ja profetoi monia asioita, jotka tapahtuisivat pian. Ja jälleen, niin pian kuin hän oli kastanut minut, minäkin sain profetian hengen, jolloin nousin ja profetoin tämän kirkon kasvusta ja monista muista kirkkoon liittyvistä asioista sekä tästä ihmislasten sukupolvesta. Me olimme täynnä Pyhää Henkeä ja riemuitsimme pelastuksemme Jumalasta. 74 Kun mielemme oli nyt valaistu, kirjoitukset alkoivat avautua ymmärryksellemme ja niiden hämärien kohtien todellinen merkitys ja tarkoitus paljastua meille tavalla, joka ei ollut koskaan aikaisemmin ollut tavoitettavissamme ja jota emme olleet milloinkaan ennen ajatelleetkaan..." Seuraavaksi Oliver Cowderyn todistus samoista tapahtumista muistiin merkittynä lokakuussa 1834: "Kirjoitettuani kertomuksen, joka oli annettu Vapahtajan opetustyöstä Jaakobin jälkeläisten jäännökselle tällä mantereella, oli helppoa nähdä, kuten profeetta sanoi olevan, että pimeys peitti maan ja synkeys ihmisten mielet. Enemmän mietiskeltyäni oli yhtä helppo nähdä, että suuren uskontoa koskevan kiistelyn ja metelin keskellä kenelläkään ei ollut valtuutta Jumalalta hallita evankeliumin toimituksia. Sillä saatettaisiin kysyä, onko sellaisilla ihmisillä, jotka kieltävät ilmoitukset, valtuus hallita Kristuksen nimessä, kun todistus Hänestä ei ole vähäisempi kuin profetian henki ja Hänen uskontonsa on kaikkina maailman aikoina, jolloin Hänellä on ollut kansa maan päällä, perustunut ja rakentunut välittömille ilmoituksille ja ollut niiden varassa. Jos nämä tosiasiat olivat sellaisten ihmisten hautaamia ja huolellisesti kätkemiä, joiden juoni olisi ollut vaarassa, jos se olisi paljastunut ihmisten tarkasteltavaksi, ne eivät olleet enää meille; ja me ainoastaan odotimme annettavaksi käskyn: 'Nouskaa ja ottakaa kaste.' Tätä ei tarvinnut kauan toivoa, ennen kuin se toteutui. Herra, jolla on runsaasti armoa ja joka vastaa aina auliisti nöyrien jatkuvaan rukoukseen, alentui ilmoittamaan meille tahtonsa, kun me olimme kääntyneet hänen puoleensa palavalla tavalla syrjässä ihmisten asuinsijoista. Yhtäkkiä, ikään kuin keskeltä iankaikkisuutta, Lunastajan ääni puhui rauhaa meille, samalla kun väliverho avattiin ja Jumalan enkeli laskeutui alas kirkkauteen puettuna ja antoi innokkaasti odotetun sanoman sekä parannuksen evankeliumin avaimet. Mikä ilo! Mikä ihme! Mikä hämmästys! Maailman ollessa kärsimyksen ja hämmennyksen vallassa — miljoonien haparoidessa kuin sokeat seinää ja kaikkien ihmisten ollessa epävarmuudessa yhtenä massana silmämme näkivät, korvamme kuulivat ikään kuin 'kirkkaassa päivänvalossa'; niin, vieläpä valossa, joka häikäisi enemmän kuin toukokuinen auringonpaiste, joka silloin loi loistoaan luonnon kasvoille! Sitten hänen äänensä, joskin lempeä, tunkeutui ytimeen, ja hänen sanansa: 'Olen palvelustoverinne' karkottivat kaiken pelon. Me kuuntelimme, me katselimme, me ihailimme! Se oli enkelin ääni kirkkaudesta, se oli sanoma Korkeimmalta! Ja kuullessamme riemuitsimme hänen rakkautensa sytyttäessä sielumme ja meidän kietoutuessamme Kaikkivaltiaan näkyyn! Missä oli sijaa epäilylle? Ei missään; epävarmuus oli kaikonnut, epäilys oli vaipunut ollakseen enää nousematta, samalla kun sepitelmät ja petos olivat paenneet iäksi! Mutta, rakas veli, ajattele, ajattele vielä hetkinen, mikä ilo täytti sydämemme ja kuinka hämmästyneinä me polvistuimmekaan (sillä kukapa ei olisi polvistunut sellaisen siunauksen saadessaan), kun me saimme hänen kätensä alla pyhän pappeuden hänen sanoessaan: 'Teille, palvelustovereilleni, minä Messiaan nimessä annan tämän pappeuden ja tämän valtuuden, jotka jäävät maan päälle, niin että Leevin pojat voivat vielä uhrata uhrin Herralle vanhurskaasti!' En yritä maalata teille tämän sydämen tunteita enkä sitä ylhäistä kauneutta ja kirkkautta, joka ympäröi meidät tuossa tilaisuudessa; mutta uskokaa minua, kun sanon, ettei maa eivätkä ihmiset pysty aikojen kaunopuheisuuden myötä aluksikaan käyttämään kieltä niin kiintoisalla ja ylevällä tavalla kuin tämä pyhä persoona. Ei; eikä tällä maalla ole voimaa antaa iloa, suoda rauhaa tai käsittää sitä viisautta, joka sisältyi jokaiseen lauseeseen, kun ne annettiin Pyhän Hengen voimasta! Ihminen voi pettää kanssaihmisiään, petos voi seurata petosta, ja Pahan lapsilla voi olla voima vietellä mielettömiä ja oppimattomia, kunnes mikään muu kuin sepitelmät ei ole enemmistön ravintona, ja valheen hedelmät vievät virrassaan ailahtelevaiset hautaan. Mutta yksi hänen rakkautensa sormen kosketus, niin, yksi kirkkauden säde ylemmästä maailmasta, tai yksi sana Vapahtajan suusta, iankaikkisuuden huomasta, tekee sen kaiken mitättömäksi ja pyyhkii sen ikiajoiksi mielestä. Varmuus siitä, että olimme enkelin edessä, varmuus siitä, että me kuulimme Jeesuksen äänen, ja tahraton totuus sen virratessa puhtaasta persoonasta Jumalan tahdon ohjaamana on minulle sanoin kuvaamatonta, ja tulen aina katsomaan tätä Vapahtajan hyvyyden ilmaisua ihmetellen ja kiitollisena, niin kauan kuin minun sallitaan viipyä; ja niissä huoneissa, joissa täydellisyys asuu ja jonne synti ei milloinkaan pääse, toivon palvelevani Jumalaa sinä päivänä, joka ei milloinkaan pääty." Oliver Cowdery erotettiin kirkosta 1838 ja 10 vuotta myöhemmin (1848)hän tuli takaisin kirkkoon. On mielenkiintoista todeta mistä asioista Oliver Cowdery todisti takaisin tulo pyynnössään. Tämä seuraava on eglanniksi, koska sain sen kirjoittajan (Reuben Miller)lasten-lasten-lapselta, eikä minun suomen kielen taitoni ole enää käännös kuntoinen. "Confession of Oliver Cowdery, when he applied to be restored to the church. Written by Reuben Miller as it fell from his lips at a conference of the Church held at Council Bluffs, Iowa. Oct. 29. 1848, presided over by Orson Hyde. "Friends and Brethren, My name is Cowdery. Oliver Cowdery. In the early history of this Church I stood identified with her, and one in her councils. True it is that the gifts and callings of God are without repentance, not because I was better than the rest of mankind was I called; but, to fulfill the purposes of God. He called me to a high and holy calling. I wrote, with my own pen, the entire Book of Mormon (save a few pages) as it fell from the lips of the Prophet Joseph Smith, as he translated it by the gift and power of God, by the means of the Urim and Thummin, or, as it is called by that book "holy interpreters". I beheld with my eyes, and handled with my hands the gold plates from which it was transcribed. I also saw with my eyes and handled with my hands the "holy interpreters". That book is true. Sidney Rigdon did not write it. Mr. Spaulding did not write it; I wrote it myself as it fell from the lips of the Prophet. It contains the everlasting gospel, and came forth to the children of men in fulfilment of the revelations of John, where he says he saw an angel come with the everlasting Gospel to preach to every nation, kindred, tongue and people. It contains principles of salvation; and if you, my hearers, will walk by its light and obey its precepts, you will be saved with an everlasting salvation in the kingdom of God on high. Brother Hyde has just said it is very important that we keep and walk in the true channel,in order to avoid the sand-bars. This is true, The channel is here The holy Priesthood is here. I was present with Joseph when an Holy angel from God came down from heaven and conferred on us, or restored, the lesser or Aaronic Priesthood,and said to us at the same time, that it should remain upon the earth whilethe earth stands. I was also present with Joseph when the higher or Melchizedek Priesthood was conferred by holy angels from on high. This Priesthood we then conferred on each other, by the will and commandment of God. This Priesthood, as was then declared, is also to remain upon the earth until the last remnant of time. This Holy Priesthood, or authority, was then conferred upon many, and is just as good valid as though God had done it in person. I laid my hands upon that man, yes, I laid my right hand upon his head, (pointing to Brother Hyde), and I conferred upon him this Priesthood, and he holds that Priesthood now. He was also called through me, by the prayer of faith, an apostle of the Lord Jesus Christ. Brethren, for a number of years I have been separated from you. I now desire to come back. I only wish to be identified with you. I am out of the Church. I am not a member of the Church, but I wish to become a member of it. I know the door. I have not come here to seek precedence. I come humbly and throw myself upon the decisions of this body, knowing, as I do that its decisions are right. and should be obeyed.” ( It is recorded that at the close of these remarks by brother Cowdery, Bro. George W. Harris, President of the Councel, moved, that Bother Cowdery be received. Considerable discussion took place in relation to a certain letter which is alledged Brother Cowdery had written to David Whitmer. Bro. Cowdery again arose and said: “If there be any person that has aught against me, let him declare it. My coming back and humbly asking to become a member through the door, covers the whole ground. I acknowledge this authority.” (Bother Hyde moved that Brother Oliver Cowdery be received into the Church by babtism, and that all old things be dropped and forgotten, which was seconded and carried unanimously. Soon after he was re-babtized.)" Tässä hieman ajateltavaa niiltä, jotka olivat "paikalla" näiden tapahtumien aikana.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä