Meillä on lupa ja jopa käsky rakastaa itseämme eli pitää itseämme arvokkaana, mutta siten, että annamme toisille saman arvon kuin itsellemme. Tällaiseen asenteeseen ei sisälly itsekkyyttä. Ihminen menettää elämänsä aikana kosketuksen alkuperäänsä eli varsinaiseen minäänsä. Hän tavallaan kuolee tällöin henkisesti. Kuolema on eroa jostain eikä kaiken loppumista. Raamatussa tätä eroa kuvataan karkotuksena paratiisista, jossa olimme Jumalan kasvojen edessä viattomuuden tilassa. Samantapaisen eron joutuu jokainen kokemaan samalla, kun opimme erottamaan hyvän ja pahan ja siitä huolimatta valitsemme pahan. Lapsena olemme kaikki viattomia ja synnittömiä. Vasta uskottomuus varsinaisen minämme edustamille arvoille saa aikaan eron eli kuoleman hyvän yhteydestä.
Varsinainen minä edustaa meissä jumalallista puolta ilman, että se itsessään olisi Jumala, taivaallinen Isämme. Se on yksilöllinen ja samalla yliyksilöllisten eli epäitsekkäiden arvojen kannattaja. Kuitenkin voi ymmärtää, että juuri yliyksilöllisenä eli epäitsekkäänä, mutta samalla kuitenkin itseäänkin oikein rakastavana, voimme toteuttaa itseemme sisältyvät mahdollisuudet yhdessä muiden samoin tuntevien ja valitsevien kanssa eli Kristuksen kirkon jäseninä.
Kun ihminen alkaa oppia, että suurimman ilon tuottaa palvelu ja epäitsekkyys, hän alkaa toteuttaa yksilöllisyyttäänkin. Raamatussa sanotaan: Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne (Joh. 13:35). Ahlman kirjoitti: Ainoastaan saattamalla ihmisen varsinainen minä johtoasemaan voi ihmiskunta pelastua tuhoamasta itseään keskinäisessä vihassa ja taistelussa("Ihmisen probleemi" s. 149). Ja edelleen: Se vaatii empiirisen minän vaimentamista jopa kukistumista. Se vaatii myös objektiivisuutta ja totuudellisuutta. Kovuutta empiiristä minää kohtaa. (s. 150). Vaikuttaa siltä, että tämä on samanhenkistä kuin Jaak. 4:4: Te uskottomat! Ettekö tiedä, että rakkaus maailmaan on vihaa Jumalaa kohtaan? Joka tahtoo olla maailman ystävä, asettuu Jumalan viholliseksi. Tämän voinee sanoa myös niin, että pitäytyminen vain empiirisen minän piirissä estää syvimmän olemuksemme toteuttamisen.
Jos näemme elämämme tarkoituksen vain tämän maanpäällisen elämän näkökulmasta, olemme uskottomia todelliselle päämäärällemme ja niille mahdollisuuksille, joita meillä on. 1. Kor. 15:19 sanoo: Jos panemme toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä. Tässä puhutaan kirkon jäsenistä, jotka hakevat maallista hyötyä uskonnosta näkemättä sen todellista iankaikkiseen elämään ulottuvaa tarkoitusta. Jopa kirkkoon kuulumattomia pidetään tässä parempina ehkä siksi, että he eivät ymmärrä väärin kirkon tarkoitusta.
Raamatun mukaan luonnollinen ihminen on Jumalan vihollinen. 1. Kor. 2:14-15 sanoo: Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla. Hengellinen ihminen sen sijaan pystyy tutkimaan kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan voi tutkia. Raamatun mukaan luonnollinen ihminen on Jumalan vihollinen. - Tämä vaatii selittämistä, sillä luonnollisuuttahan pidetään hyvinkin arvokkaana. Jos havaitsemme jonkun teeskentelevän, peittelevän todellisia tunteitaan, koettavan näyttää paremmalta kuin onkaan tms., niin toivomme, että hän olisi luonnollinen. Kuinka luonnollinen ihminen siis voisi olla Jumalan vihollinen?
Raamatussa tarkoitetaan luonnollisella ihmisellä sellaista ihmisen identifikaatiota, jossa ihmisessä ovat vallalla fyysiset ja emotionaaliset tarpeet, jotka syrjäyttävät henkisen. Syrjäyttäminen on vihollisuutta. Kun ihminen sivuuttaa varsinaisen minänsä edustamat arvot, hän on samalla Jumalan vihollinen. Luonnollisessa ihmisessä ei itsessään ole mitään pahaa. Paha tulee siitä, että pidämme empiirisen minämme eli luonnollisen ihmisen tarpeita ensisijaisina. Luonnollisesta ihmisestä näemme mallin eläinten itsekkäässä taistelussa ravinnossa, vaikka jälkeläisistä huolehtiminen niissäkin osoittaa epäitsekkäitä piirteitä. Myös lapset käyttäytyvät aluksi hyvinkin itsekkäästi, mutta heitä ei ole pidettävä siitä vastuullisina eikä varsinkaan syntisinä ennen vastuullista ikää.
Se millaisena pidämme itseämme, vaikuttaa käyttäytymiseemme. Voimme oppia pitämään itseämme muuna, mitä olemme. Niinpä kun opin tupakoimaan, pidin itseäni tupakoivana henkilönä - se oli roolini monissa tilanteissa. Vasta kun aloin ajatella, että voisin taas olla oma alkuperäinen itseni, onnistuin lopettamaan tupakoinnin. Aloin myös ajatella itseäni uskovaisena MAP-kirkon jäsenenä. Ajatus edeltää elämänmuutosta. Pyhistä kirjoista ja evankeliumin opettajilta sain motiivin tulla sellaiseksi kuin todella olen ja halun hyljätä sen, mitä Raamatussa sanotaan luonnolliseksi ihmiseksi.
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Tuossa kirjoituksessasi oli paljonkin hyvää, mutta myös asioita, jotka eivät ole ymmärryksessäsi. Lapselle ei tule koskaan vastuullista ikää siinä mielessä valitseeko hän uskon, vai jättääkö ottamatta sen vastaan. Jumala kertoo, että lapset joutuvat kärsimään isiensä valinnoista ja kostautuu lapsille, joiden vanhemmat eivät usko Jumalaa ja näin eivät opeta uskontietä jälkeläisilleenkään.
Sen voi ihminen ottaa vastaan. Se johtaa Jumalan ilmoitusten löytämiseen, mikä taas johtaa siihen, että ihminen saa lahjaksi uskon. Totuuden rakkaus on ehto, että sen voi löytää: 2. Tess. 2:10 ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. 2. Tess. 2:12 ja niin saavat tuomionsa kaikki ne, jotka eivät ole uskoneet totuuteen vaan ovat valinneet vääryyden. 2. Tess. 2:13 Mutta teidän vuoksenne meillä on täysi syy aina kiittää Jumalaa, te Herralle rakkaat veljemme. Jumala on valinnut teidät ensimmäisinä pelastumaan, kun Henki pyhittää teidät ja te uskotte totuuteen. [1. Tess. 1:3,4; 2. Tess. 1:3] Joh. 16:13 Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Ef. 6:14 Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, 2. Tess. 2:10 ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. 2. Tess. 2:13 Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen Miten perustelet tämän: "Lapselle ei tule koskaan vastuullista ikää siinä mielessä valitseeko hän uskon, vai jättääkö ottamatta sen vastaan."? Voimme valita totuuden rakkauden, kun olemme vastuullisessa iässä. Totuuden rakkaus johtaa uskon lahjan saamiseen.
lapsia, jotka eivät ymmärrä ollenkaan mikä on pahaa ja mikä hyvää. Heille ei ole opetettu Jumalan tuntemista ja käskyjä ja siksi he valehtelevat ja varastavat pitämättä sitä itse minään. Jeesus käski kastaa ja opettaa, mutta usein käy niin, että ihmiset kyllä kastattavat lapsensa, mutta opetusta eivät anna, koska heillä ei ole mistä sitä antaa, kun eivät itsekkään usko ja siksi nämä lapset joutuvat kärsimyksiin, syntiin ja orjuuteen vanhempiensa tekojen tähden. Matteus 28 18 Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. 19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen 20 ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."
Opetuksen laiminlyönti ei silti poista lapsen vastuuta omasta pelastuksestaan.
VELVOLLISUUS JA KÄSKY opettaa Jumalan tunteminen kastetulle. Mitä kaste hyödyttää, jos ihminen ei saa kuulla Jumalan Tahdosta eikä näin saa ymmärrystä seurata Jumalan Sanaa. Uskovaisten lapset ovat eriasemassa, kuin uskonkieltäjien lapset, sillä heidät on kasteessa luvattu Jumalan opetettavaksi ja täällä Jumala opettaa ihmistä ihmisen kautta Pyhän Hengen todistuksella, kunnes lapsi on kasvanut uudestisyntymään, jolloin Pyhä Henki on enää ainoa tarvittava opettaja.
että Pyhä Henki on kasteen jälkeen ainoa opettaja. Pyhä Henki todistaa opetuksen olevan oikeaa, jos se on oikeaa. Opettajat tarvitaan, jotta Pyhä Henki voisi olla osallinen opetuksessa. Opettajana voi olla paitsi henkilö myös pyhä kirjoitus, jonka Pyhä Henki todistaa todeksi.
jälkeen Pyhä Henki on ainoa Opettaja, vaan tarkoitin, että lapsi, joka on kastettu tulee opettaa Jumalan tuntemiseen, Jeesuksen uskoon ja Jumalan käskyjen pitämiseen, kunnes hän kasvaa siihen, että saa ylhäältä Jumalan Sanan ja Pyhän Hengen liitosta uudestisyntymisen ja näin Jumala tulee häneen asumaan ja jää asumaan ja sen jälkeen ihminen on vain Pyhän Hengen todistuksella Sanan opetuksessa.
tärkeän asian: Jumalan Sana on Jeesus ja kaikki mitä Jeesus opetti on meille elämä, elävä leipä ja elävän veden lähteet, sillä Pyhä Henki todistaa Jeesuksen opetukset oikeiksi ja elämäksi. Rakkaus täyttää lain: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi, pitää sisällään koko lain ja kaikki profetiat.
Upotuskaste on uudestisyntymisen vertauskuva. Siinä "vanha haudataan" ja "uusi syntyy". Kuten pienen lapsen tulee varttua, tulee myös kasteessa uudestisyntyneen kasvaa evankeliumin tuntemisessa. Kastettu tarvitsee vanhempiensa ja seurakunnasta saatavaa opetusta ja tukea. En usko siihen, että uudestisyntyminen olisi sellainen tapahtuma, että sen hetken voisi määritellä muuten kuin vastuulliseen ikään tulemisen yhteydessä tapahtuneen upotuskasteen ajankohdan mukaan. Mikään erityinen hengellinen kokemus ei merkitse uudestisyntymistä. Jos niin uskotaan, niin se aiheuttaa ihmisille painetta tavoitella erityisiä kokemuksia kuten keilillä puhumista. Tästä voi syntyä harhaisuutta ja epäaitoutta. - Sellaista totesin tädissäni, kun hän alkoi höpöttää Raamatun alaviitteissä olevia heprealaisia sanoja todistellakseen, että on uudestisyntynyt.
Rakkaus on suurin kaikista, mutta se lisäksi evankeliumiin kuuluvat tietyt toimitukset kuten kaste. Kun sanot: "Rakkaus täyttää lain: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi, pitää sisällään koko lain ja kaikki profetiat", niin sillä korostetaan rakkauden keskeistä asemaa, mutta sillä ei mitätöidä muuta evankeliumiin välttämättä kuuluvaa.
on niin selkeä tapahtuma, että sitä ei voi olla huomaamatta. Itse olen todennut, että he, jotka luulevat uudestisyntymisen tapahtuvan upotuskasteessa, jonka he ottavat omasta halustaan, on tuottanut monille pettymyksen, sillä he kertovat, että siinä kasteessa ei tapahtunut heille mitään erikoista, eikä useinkaan tapahdu, sillä uudestisyntymiseen kasvattaa Jumalan laki, eli Jeesuksen usko ja Jumalan käskyt. Itse olen vauvana kastettu ja oli valtava asia saada uudestisyntyminen, jota en edes osannut odottaa, kun en siitä mitään ymmärtänyt, mutta se tapahtui ja se muutti elämäni, sillä Jumala tuli minuun asumaan ja sain VOIMAN elää Jeesuksen uskossa ja Jumalan käskyissä.
Jeesus opettaa, että Hän ei sitä kumonnut, vaan TÄYTTI ja käskee pitää pienimmänkin käskyn ja kertoo, että joka opettaa pienintä käskyä kumoavasti on kutsuttava taivaan valtakunnassa pienimmäksi, ajaa meitä Kristukseen ja uudestisyntymiseen. Ei usko ole todellakaan sielullista rakkautta, vaan se on Jumalan rakkautta, joka pitää Jeesuksen uskon ja Jumalan käskyt. Tiedät varmasti, että laki on sisäämme kirjoitettu ja siksi emme voi, emmekä uskalla valehdella, varastaa, himoita toisen omaa.......
Ihminen voi tehdä parannuksen. Kun niin tapahtuu, se on käännekohta elämässä. Ihminen voi saada voimakkaita hengellisiä kokemuksia. Ne eivät ole sama kuin uudestisyntyminen. Vasta kasteen liitossa on lupaus syntien anteeksiannosta ja uudelleenyntymästä. Tiedän, että helluntailaiset korostavat uudestisyntymistä, josta osoituksena pidetään usein juuri kielillä puhumista. Sellainen ei ole tervettä uskonnollisuutta.
> Rakkaus täyttää lain: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi, pitää sisällään koko lain ja kaikki profetiat. < on käytännössä, päivittäisessä elämässä?
Jos joku pyyttää apua, niin sitä annetaan, jos joku on puutteessa, niin häntä autetaan, jos joku on masentunut ja ahdistunut, niin häntä lohdutetaan ja usein hyljätään oman ajan tarve ja omat kiireet lähimmäisen auttamisen edestä, kuten hyljätään oma lihallinen tahto Jumalan Tahdon tieltä.
En myöskään luterilainen, tai mihinkään muuhun uskonyteisöön kuuluva, kuin Jeesuksen yhteisöön ja siihen kotiseurakuntaan, jonka Hän minulle 25 vuotta sitten johdatti. Uudestisyntyminen on todellinen tapahtuma, ei se vain ole Jeesuksen jutustelua, vaan todellista opetusta ja sinäkin olet sen lukenut Johannes kolmosesta, jossa kerrotaan, että ellette te synnyt uudeksi ylhäältä, ette te voi nähdä Jumalan valtakuntaa. On Jumalan asia synnyttää ylhäältä.
on selvää, mutta entäpä tämä jälkimmäinen osa: >pitää sisällään koko lain ja kaikki profetiat< ?
tuntemisen eteen ja parhaiten se käy lukemalla ahkerasti evankeliumeja, joissa Jeesus Itse opettaa. Matteus 22 37 Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'. 38 Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. 39 Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. 40 Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat." Matteus 5 17 Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. 18 Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. 19 Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa. 20 Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan.
nuokin Raamatun opetukset. Mitä on Jumalan rakastaminen, käytännössä? Mitä on vanhurskaus, käytännössä?
että koska tunnet Jumalan opetukset, niin miten itse olet suhtautunut ikuiseen lakiin. Oletko kuten Ilmestyskirjassa ilmoitetaan, ollut uskovainen, jonka kärsivällisyys on ollut usko Jeesukseen ja Jumalan käskyihin ja joita vastaan peto taistelee? Jumalan rakastaminen käytännössä on sitä, että Jumalan Sana on niin kunniassa, että jos paha tulee ajatukseen houkuttelemaan, vaikkapa väärän todistuksen antamisesta lähimmäisestä, niin uskovainen tekee äkkiä parannuksen, eikä tee tekoja ajatuksen houkutuksen mukaan, sillä käsky muistuttaa ja ajaa Kristukseen. Vanhurskas on Jumalan Sanan vanhurkauttama ja tarkoittaa, että Jumalan Sana on ihmisessä ensimmäisellä sijalla ja siksi ihminen kasvaa lihansa kieltäen ja vanhurskautuen.
kysymykseesi pian. Kerro sillä välin, mikä on mielestäsi Jumalan tehtävä ihmiskunnan suhteen. Kuinka hän toteuttaa tuota tehtävää. Vai onko hän kaikkien 'tehtävien' yläpuolella.
Uudestisyntyminen on todellinen tapahtuma, mutta koska se tapahtuu? - Se tapahtuu, kun ihminen uskoo, tekee parannuksen ja ottaa vastaan upotuskasteen syntien anteeksisaamiseksi. Siinä ei tarvita mitään erityistä elämystä saatikka tai jonkun armolahjan esiintymistä uudestisyntymisen todisteeksi. Saamme syntimme anteeksi Kristuksen sovituksen kautta, mutta meidän on tehtävä oma osamme. Ilman uskoa, parannusta ja kastetta ei ole syntien anteeksisaamista. Näitä tulee seurata kätten päällepano Pyhän Hengen vastaanottamiseksi ja kestäminen loppuun asti: Ap.t. 8 14 Kun Jerusalemissa olevat apostolit kuulivat samarialaisten ottaneen vastaan Jumalan sanan, he lähettivät Pietarin ja Johanneksen heidän luokseen. 15 Perille tultuaan nämä rukoilivat Samarian uskovien puolesta, että he saisivat Pyhän Hengen. 16 Henki näet ei ollut vielä laskeutunut kehenkään heistä; heidät oli ainoastaan kastettu Herran Jeesuksen nimeen. [Ap. t. 19:2] 17 Pietari ja Johannes panivat kätensä heidän päälleen, ja he saivat Pyhän Hengen. [Ap. t. 19:6] Matt. 10:22 Kaikki tulevat vihaamaan teitä minun nimeni tähden, mutta se, joka kestää loppuun asti, pelastuu. [1. Kor. 4:13 | Dan. 12:12; Ilm. 2:10] Matt. 24:13 Mutta joka kestää loppuun asti, pelastuu. [Matt. 10:22 ]
työ ja kirkkaus on ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen. Kuinka osoitan rakastavani Jumalaa ... auttamalla häntä kaikin voimin tuo tehtävän toteuttamisessa. Rakastamalla lähimmäisiäni niinkuin itseäni ... jos haluan omalta osaltani toteuttaa Jumalan suunnitelmaa iankaikkisen elämäni kohdalla, se onnistuu vai auttamalla lähimmäistäsi samassa pyrkimyksessä. Rakastan Jumalaa auttamalla lähimmäisiäni seuraamaan Häntä, vasta sitä kautta valmistun itsekin saavuttamaan iankaikkisen elämän. En itsekkäästi hyviä tekoja keräten, vaan epäitsekkäästi muita tukien.
Sinun "rakkautesi" muita kohtaan ilmenee siinä, että yrität käännyttää heidät Smithin oppiin...
ihmisen kaikkeen totuuteen ja totuus tekee uskovaisista vapaita, rauhallisia, iloisia ja rakastavia. Jumalan Sanan tehtävä Pyhän Hengen todistuksella on perustaa rauhanvaltakunta ja sen Jumala on tehnyt ja se on uskovaisen sisällä niin, että ulkopuoliset eivät voi sitä nähdä, eivätkä sinne päästä. Sinne pääsee vain uskovaiset, jotka tunnustavat Jumalan Sanaa ja elävät Pyhän Hengen voimasta Jumalan lapsina.
sisällyttänyt. Usko on lihan kieltämistä kaikessa. Se ei todellakaan ole hyvin tekojen tekemistä lihallisella innolla ja lihan mielihyvää hakien, vaan se on Jumalan ennalta valmistetuissa hyvissä teoissa elämistä, eli sitä voi todella kutsua Jumalan auttamiseksi:).
tapahtuma, että se muutta ihmisen koko asennemaailman ja vaikuttaa ihmisen tunteisiin ja vapauttaa ihmisen lihan taakoista, sillä totuus tekee vapaaksi. Jumala kastaa Itse omansa ja monet meistä lapsena kastetuista, Jumalan tuntemisen opetusta saaneet, todistaa siitä, mutta te ette tahdo uskoa. Ihminen ei voi minkään kasteen kautta ihmistä uudestisynnyttää. Se on vain Jumalan tehtävä ja jokainen uskovainen saa sen joskus kokea. Laki ajaa uskovaisen Kristukseen ja sen jälkeen Armo kasvattaa, joten ilman kasvatusta ei jää edes uudestisyntynyt, vaan hän saa aivan erityista kasvatusta armossa ja rakkaudessa. Jeesuksen usko ja Jumalan käskyt ovat uskovaisen kärsivällisyys ja onni.
Uskon ja parannuksen jälkeen meidän tulee tehdä upotuskasteessa liitto syntiemme anteeksisaamiseksi. Se on samalla syntymisemme uuteen elämään evankeliumin periaatteiden mukaan. Kastajalla tulee olla oikea valtuus Jeesukselta Kristukselta. Sen hän on antanut vain omalla kirkolleen, sillä "Kristus ei ole jaettu". Tulikaste on se, jossa Pyhä Henki puhdistaa meitä, kun teemme käskyjen mukaan ja noudatamme totuutta. Vesikaste on alku. Tulikaste eli Pyhän Hengen kaste vasta puhdistaa meidät. Se ei tapahdu hetkessä.
lukenut, että kaste EI OLE LIHAN SAASTAN POISTAMISTA, vaan hyvän omantunnon hakemista. Mikä sitten poistaa lihansaastan. Vain usko Jumalan Sanaan Pyhän Hengen todistuksella, sillä vain uskovaiset saavat elävän veden lähteestä uudestisyntymisen. Te tahdotte ihmiselle määräysvaltaa ja tahdotte ihmisten tekojen olevan määräävää pelastuksen kannalta, mutta mitään uhria et voi antaa pelastukseksesi, sillä Jumala on jo kaiken antanut ja jättänyt Itselleen aikamoisen määräysvallan, senkin kenet Hän uudestisynnyttää ja milloin.
Kaste on liitto syntien anteeksisaamiseksi. Vasta Pyhä Henki puhdistaa meidät. Kaste on valmistava toimitus Pyhän Hengen puhdistavaa vaikutusta varten. Kuvittelet opiksemme muuta, mitä se on. Näin ei kikossame toimita ei uskota: "Te tahdotte ihmiselle määräysvaltaa ja tahdotte ihmisten tekojen olevan määräävää pelastuksen kannalta, mutta mitään uhria et voi antaa pelastukseksesi..." Tuollainen on vain sinun kuvitteluasi ja vastustajiemme harrastamaa väärää opetusta siitä, mihin uskomme. Uskomme todella, että "parhaammekin tehtyämme pelastumme vain armosta", mutta jos emme tee mitään, niin uskomme on kuollut eikä mitään hyödytä: Jaak. 2 14 Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä? [Matt. 7:26,27; Room. 6:15; Gal. 5:6] 15 Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa, [2:15,16: 1. Joh. 3:17,18] 16 niin turha teidän on sanoa: "Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin", jos ette anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat. 17 Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut. 18 Ehkä joku nyt sanoo: "Sinulla on usko, minulla teot." Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, minä kyllä näytän sinulle uskon teoillani. 19 Sinä uskot, että Jumala on yksi ainoa. Oikein teet -- pahat hengetkin uskovat sen ja vapisevat. [Mark. 1:24] 20 Mutta etkö sinä tyhjänpäiväinen ihminen tahdo tietää, että ilman tekoja usko on hyödytön? 21 Eikö meidän isämme Abraham osoittautunut vanhurskaaksi tekojensa perusteella, kun hän vei poikansa Iisakin uhrialttarille? [1. Moos. 22:12; Hepr. 11:17] 22 Huomaat, että usko vaikutti yhdessä hänen tekojensa kanssa, teoissa usko tuli todeksi. 23 Ja niin täyttyi Raamatun sana: "Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi", ja hän sai nimen Jumalan ystävä. [1. Moos. 15:6; 2. Aik. 20:7; Jes. 41:8] 24 Näette siis, että ihminen osoittautuu vanhurskaaksi tekojen, ei yksistään uskon perusteella. 25 Juuri tekojensa ansiosta portto Rahabkin osoittautui vanhurskaaksi, kun otti sanansaattajat luokseen ja auttoi heidät pois toista tietä. [Joos. 6:25; Hepr. 11:31] 26 Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja.
teidän mukaanne ihmisen pitää ottaa sitten, kun tulee uskoon. Kaste on tähdellinen ja jos sen on saanut vauvana, niin sitä ei tarvitse uusia, sillä yksi kaste riitää. On monia uskomuksia, joissa kaste korotetaan arvoon, johon Jumala ei käskenyt sitä korottaa, sillä Jumala käski kastaa ja opettaa ja uskoa Jeesuksen opetukset ja kertoi, että usko pelastaa. Joka uskoo saa sen kasteen, josta Johannes Kastajakin, Jeesusta tunnetuksi, tehnyt kastaja kertoo. Hän kertoo, että hänen jälkeensä tulee Hän, joka kastaa Pyhällä Hengenllä, eikä Johannes Kastaja yritäkkään ottaa siitä kasteesta kenellekkään ihmiselle kunniaa. Jeesus Kristus kastaa oman kansansa Itse, ilman ihmisen välikäsiä. Täällä annettava kaste on pyhä ja arvokas, mutta ei pelasta, jos ei ole uskoa, joka synnyttää uudeksi. Jumalan ikuinen laki ajaa ihmisen Kristukseen ja siinä ei merkitse mitään kasteen ajankohta, tai muoto. Paavali kertoo, että laki on hyvä ja käskysana on hyvä ja pyhä, sillä ne tappoivat hänet ja johdattivat Kristukseen. Miten laki ja käskysana tapoivat Paavalin, joka kertoo, että hän eli ennen Jeesusta ilman lakia? Tuntuu varmasti kummalliselta, että Paavali, joka edusti farisealaisten kiivainta lahkoa ja taisteli ympärileikkausten ja muiden tekoihin perustuvien lain vaatimusten edestä, sanookin eläneensä ennen ilman lakia. Jeesuksen tultua Paavalin elämään hänen sisäinen, ikuinen laki, heräsi puhuttelemaan häntä ja näytti hänelle synnin ja kuoleman. Paavali tiesi, että hän ei millään voi lunastaa itseään kuolemasta, jonka käskyt hänelle näyttivät ja siksi hän nöyrtyi lain täyttäjän, Jeesuksen eteen ja sai avun ja pääsi kuolemasta ELÄMÄÄN. Ilman Jeesusta, Jumalan Sanaa, Paavali olisi jäänyt kuoleman tilaan, mutta nyt laki ajoi hänet Jeesukseen ja näin Paavalin lihallinen tahto kuoli käskysanan kautta. Loppuelämänsä Paavalikin joutui kuuntelemaan sisäistä lakia ja kieltäytymään lihantahdosta tämän lain edessä, eli pysymään Kristuksessa, lihan tahdon ristille naulaten. Paavali oli aikaisemmassa elämässään antanut nimensä kristittyjen vainojen puolesta ja jopa heidän tappamisensa puolesta ja nyt tämä sisäisen lain auettua se tuli hänelle kauhistukseksi, sillä hän näki toimittaneensa kuoleman virkaa. Sen jälkeen, kun Jeesus tuli Paavalin elämään lain ajettua Paavalit Häneen, alkoi Jeesus kasvattaa häntä armossa ja vapudessa, sillä Paavali ei enää kieltänyt sisäistä, ikuista lakia, vaan kielsi lainteot, jotka eivät kuulu Jeesukseen uskoville. Jopa Pietari lankesi ulkokultaisuuteen ympärileikattujen takia, eikä puolustanut Paavalin sanomaa siitä, että enää ei tarvita ympärileikkauksia lihaan, sillä Jumala leikkaa omiensa hengen ympäri, kuten kävi Paavalillekkin, joka sen leikkauksen jälkeen sai kosketuksen ikuiseen lakiin, joka oli hänen sisälleen asetettu. Myöhemmin Pietari kiitti Paavalia ja ketoi, että he jotka vääristelevät Paavalin sanomaa tekevät sen omaksi kadotuksekseen.
käännyttää ketään mihinkään. Kerron kyllä, mihin uskon ja miksi. Jokainen tehköön omat ratkaisunsa. Kuinka sinun "rakkautesi" muita kohtaan ilmenee? Yritätkö käännyttää vai muutenko vain muuntelet totuutta omien ajatustesi mallineella.
Vauva ei voi saada uskovan kastetta eikä siinä synny liittoa syntien anteeksisaamiseksi. Sanoithan itsekin: "Joka uskoo saa sen kasteen,..." Tästä se selviää: Ap.t. 2 37 Kuullessaan tämän kaikki tunsivat piston sydämessään, ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Veljet, mitä meidän pitää tehdä?" [Hepr. 4:12] 38 Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. [Matt. 3:11 ] Mark. 16:16 Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. [Joh. 3:18,36; Ap. t. 16:31; Room. 1:16; 1. Piet. 3:21] Ap.t. 8 35 Filippos rupesi puhumaan, aloitti tuosta kirjoitusten kohdasta ja julisti miehelle evankeliumia Jeesuksesta. 36 Matkan jatkuessa he tulivat paikkaan, jossa oli vettä. Silloin hoviherra sanoi: "Tässä on vettä. Estääkö mikään kastamasta minua?" [ 37 Filippos sanoi hänelle: "Jos koko sydämestäsi uskot, se on mahdollista." Hoviherra vastasi: "Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika." 38 Hän käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos ja hoviherra, astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet. Siis ensin on usko ja vasta sitten kaste.
Jumalan ennalta valmistetut hyvät teot? Käsite on minulle toistaiseksi tuntematon.
Kaste asiaan Kirjoittanut: vastaus täällä. 5.5.2009 klo 08.20 Raamattu kertoo, että Pyhä Henki tule osalliseksi ihmisen elämään uskon kautta ja siksi siellä on monta toisistaan poikkeavaa opetusta Pyhän Hengen kasteesta. On opetusta, jossa Pyhä Henki ei tullut kasteen yhteydessä kenenkään, vaan tuli vasta kätten päälle panemisen kautta. On opetusta, jossa ensin kastettiin ja sen jälkeen uskottiin niin, että Pyhä Henki tuli osalliseksi ja kastoi ihmisen Jeesuksen ruumiiseen. Upotuskaste, tai mikä muu kaste tahansa, ei ole uskonmittari, vaikka toisin luullaan. Opetuksesta osattomat, tarkoitan nyt Jumalan opetuksia, menevät kasteelle, vaikka heillä ei ole uskoa Jeesukseen ja Jumalan ikuiseen lakiin. Raamatussa on kertomus vanginvartijasta, joka tuli uskoon ja vei yösydännä Paavalin kotiinsa, jossa koko vanginvartijan perhe sai kasteen ja siitä kertomuksesta voi tehdä erillaisia johtopäätöksiä. Voi olla, että Paavali ensin söi vanginvartijan laittaman ruan ja sen jälkeen puhui uskosta perheelle, tai voi olla, että Paavali ensin kastoi, puhui uskosta ja sen jälkeen söi. Kastettiin koko perhekunta vanginvartijan uskon takia. Varmasti siitä lähtien koko perhekunta sai opetusta Jumalan tahdosta ja jokainen sai kutsun Jumalalta ja näin uskonlahjan. Jokatapauksessa koko vanginvartijan perhe sai kasteen, jotka ei koskaan aikasemmin ollut annettu, sillä aikaisemmin ihmisiä ei kastettu ja koska nyt vanginvartija totesi, että kaste on uudenliiton aikainen teko, jota Jumala odottaa kuulaisiltaan, halusi hän, että KOKO hänen perhekuntansa sai kasteen. Kaste on kuva taivaallisesta kasteesta, kuten oli maan päällä oleva ilmestysmajakin kuva taivaallisesta sisimmästä majasta, joka on Jumalassa.
on tästä asiasta hyvää opetusta. Efesolaiskirje 2 1 Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, 2 joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa, 3 joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin; 4 mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, 5 on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa-armosta te olette pelastetut- 6 ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, 7 osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. 8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja- 9 ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. 10 Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme. 11 Muistakaa sentähden, että te ennen, te lihanne puolesta pakanat, jotka olette saaneet ympärileikkaamattomien nimen niiltä, joita, lihaan käsillä tehdyn ympärileikkauksen mukaisesti, sanotaan ympärileikatuiksi- 12 että te siihen aikaan olitte ilman Kristusta, olitte vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa; 13 mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä. 14 Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, 15 kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan, 16 ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden. 17 Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat; 18 sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö. 19 Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, 20 apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, 21 jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; 22 ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.
jos et laita Smithin oppeja esim. kristinuskon edelle. Minä yritän käännyttää korkeintaan ateismiin, silloin jos huomaan sen olevan jollekin tai hänen läheisilleen paremmaksi. Tosin en tee sitä aktiivisesti ja ainoastaan keskustelupalstoilla...
kauan kestää, ennen kuin rupeat ymmärtämään eron omien ajatustesi ja muiden ajatusten välillä. Onko sinulla yksinoikeus käännyttää "jos huomaan sen olevan jollekin tai hänen läheisilleen paremmaksi" ? Onko ateismiin käännyttäminen jotenkin perustellumpaa, kuin uskoon käännyttäminen? Uskonasioita molemmat.
väljä ateismi sentään parempi vaihtoehto ihmisen psyykkeelle ja hänen omaisilleen kuin jokin ahdas uskonsuunta (esim. Smithin oppi). Myönnän kyllä, että joillekin Smithin oppi on parempi (jos se auttaa esim. alkoholismista eroon), mutta läheisille se harvoin on eduksi, elleivät nämä ole hurahtaneet samaan oppiin.
väljä ateismi on hyväksi ... siis myös väljä (=oikein ymmärretty) mormonismi. Ahdas ateismi on aivan yhtä kammottavaa kuin ahdas mormonismi.
väljää mormonismia. Väljää luterilaisuutta ainakin tuntuu löytyvän.
Raamatusta kyllä ilmenee, että opetus edelsi aina kastetta. Samoin eri kohdista ilmenee, että Pyhän Hengen lahja annettiin asetamalla kädet kastetun henkilön pään päälle. Muun laista tulkintaa ei voi olla.