En varsinaisesti ole minkään uskonnollisen järjestön uhri, mutta on kamalaa miten hurskaana esiintyvät henkilöt voivat saada tuhoa aikaan ihmisessä väärillä toimillaan.
Tässä vähän omaa kertomaani. Innostuin käymään yksissä hengellisissä kokouksissa, jossa ihmisiä oli eri kristillisistä suunnista. Puhujana oli yleensä aina yksi ja sama mies. Alussa kokoukset tuntuivat voimallisilta verrattuna nykyajan nuivaan menoon. Mutta kun kerrasta toiseen siellä olin, niin eräät asiat alkoivat häiritsemään.
Kokouksissa oli jonkinlainen tuomitseva ja epäilevä ilmapiiri. Toisten ihmisten uskoa epäiltiin ja tarkkailtiin. Kun paikalle lähes uutena menin, niin tuntui että aina jonkun silmät ovat niskassani kiinni.
Kerran minut sitten painostettiin eteen rukoiltavaksi. Kieltäytymisistäni huolimatta minua alettiin viemään eteen. Puhuja suureen ääneen kertoi sydämeni tilasta ja kysyi syytä siihen että miksi olen tuskainen ja vihainen sydämeltäni. Mielestäni se ei pitänyt paikkaansa. Puhuja kertoi miten Jumala näkee tämän´vihaisen, tuskaisen sydämeni, ja yhä vain jatkoi kyselemistään että miksi. En osannut vastata, koska hänen sanomansa ei mielestäni osunut minuun.
Seuraavaksi hän sitten käski minua murtumaan Jumalan edessä. Itkemäänkö olisi pitänyt ruveta??
Toisteli tuota samaa että "murru, murru, murru Jumalan edessä..". Kun se ei tuottanut tulosta, minut lähettiin erääseen huoneeseen juttelemaan kahden naisen kanssa asioistani.
Olin aika hämilläni, enkä tiennyt yhtään, mitä minun pitäisi tässä kertoa. Kerroin sitten minua vaivanneista paniikkioireista. Sen seurauksena toinen nainen alkoi epäilemään uskoani ja oli varma että olen ollut mukana spiritismissä. Koskaan en ole ollut. Ei meinannut uskoa että olen täyttynyt Pyhällä Hengellä ja kuin kokeeksi käski rukoilemaan kielillä. Onnistuihan se ja täti selitti. Kehotukseksi tulikin "vain" lukea enemmän Raamattua. Sain käsityksen, että hän ajattelee paniikkioireiden olevan demonista alkuperää. Eihän oikeasti uskovaisella voi olla tämmöistä ongelmaa kuin minulla.
Seuraavilla kokouskerroilla tuo "sielunhoitajani" ei tervehtinyt tai noteerannut minua ollenkaan.
Ei osoittanut pienintäkään tuntemisen merkkiä. Kävin kuitenkin välillä edessä rukoiltavana mm. juuri tämän paniikin takia ja puhuja suureen ääneen julisti minua irti saatanan kahleista. Yleensä noissa tilanteissa ei tullut esiin mitään ihmistä rohkaisevaa ja tukevaa. Nämä tiedonsanat, mitä tämä puhuja summassa yleisölleen jakeli, olivat enemmän maahanpainavia ja tuomitsevia kuin rohkaisevia ja nostavia.
Näiden tiettyjen juttujen jälkeen olin hermoromahduksen partaalla. Tuntui, että sängyssä makaaminen oli ainoa mitä jaksoin tehdä. Jaksoin nähdä vain kahta kaveriani mutta kaikki ylimääräiset sosiaaliset tapahtumat oli liikaa.
Yksi päivä purskahdin kesken puhelun kunnon itkuun kaupungilla ollessani, kun olo oli niin maahanpainettu.
Nyt on kulunut vajaa vuosi tuosta ja törmäsin yhteen nuoreen tyttöön joka kanssa kävi noissa kokouksissa. Tuli sitten ne tilaisuudet puheeksi, ja tämä tyttö kertoi, miten oli sairastunut noiden kokouksien aikana. Hänelle oltiin profetoitu ikäviä asioita tapahtuvaksi muutaman päivän sisään. Ja parin päivän päästä tuosta hän sairastui ja on vieläkin sairaslomalla. Ja ironista on, miten nuo kokoukset aiheuttivat hänelle paniikkihäiriön, vaikka sitä ei hänellä ennen ole ollut. Samaan aikaan kun minua yritetään rukoilla vapaaksi, niin oireet vain pahenee. Sekä minulla että hänellä. Sen sai tuo kokouksen syyllistävä ja mahtipontinen ilmapiiri aikaan. Kun ihmisiä lytätään muun kokousväen edessä, ja puhutaan niin lujaa että kaikki pystyvät kuulemaan mistä on kyse.
Varokaa tämänkaltaisia maahanpainavia todistajia!!
Tuomion julistaminen ei ole Jumalasta.
My story
melkein_sairastutti
242006
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kertomasi kaltaista uskonnollisuutta on hyvin paljon esimerkiksi "yhteiskristillisyydessä" ja "karismaattisuudessa". Minusta kysymys on häikäilemättömästä vallankäytöstä jossa pyrkimys on alistaa yksilö yhteisön määräysvaltaan. Kaikki tämä tapahtuu henkimaailmaan vedoten ja sen tarkoitus on peittää todellinen tapahtuma eli henkinen väkivalta.
Juuri yhteiskristillisyydestä on tässäkin kyse! Puhuja korosti paljon yhdenmukaisuutta ja yhdessä hengessä olemista. Esim. se että jos ihmiset näyttivät "ryhmiytyvän" liikaa ts. puhuivat vieruskavereidensa kanssa joistain asioista sen sijaan että keskittyivät edessä tapahtuviin asioihin, ei miellyttänyt puhujaa. (Ainahan yleensä kokouksissa keskustella saa..). Se ei kuulemma sopinut yhdenmukaisuuteen ja oli jonkinnäköstä levottomuutta. Puhuja itse on tietääkseni helluntailainen eikä pitänyt "epäilyksen hengestä" joka hänen mielestään tilaisuuksissa välillä liikkui. Tuolla toisella nuorella tytöllä meni puoli vuotta, ennen kuin uskalsi minkään kirkon tilaisuuteen lähteä.
Kiitos kirjoituksestasi. Kirjoittamasi tapahtumat ovat kuin suoraan sisareni kertomia. Hän on käynyt paikkakuntani "ystävänilloissa" joissa on ollut samanlaista meininkiä.
Haluatko kertoa, mistä paikkakunnasta on kyse? Tosin en usko, että kyse on samoista tilaisuuksista. Nämä tilaisuudet järjestetään hyvin pienessä tilassa, minne ihmiset sitten ahtautuvat (kaikki näkyy ja kuuluu koko porukalle..) Ja saattavat kestää ilta kuudesta myöhään yöhön. Oli ihan tavallista, että monet lähtivät vasta yhden jälkeen kotia.
En kerro kyseistä paikkaa tarkemmin, koska pelkään että sisareni olo siellä voi tulla vielä vaikeammaksi. Hän kuitenkin käy niissä piireissä vielä joskus. Helpostihan epäilevä ihminen leimataan siellä riivaajahengeksi. Sisareni joutui erilaisten ongelmiensa vuoksi sairaalaan tutkimuksiin, mutta mitään fyysistä ei löydetty. Itse olettaisin kysymyksessä olleen konversiotyyppinen kohtaus ja syy, ainakin minun mielestäni, näyttää löytyvän näistä painostuspiireistä. Hänelle oli kerrankin ennustettu oman pojan kuolema viikon sisällä. Mutta hyvin samanlaista kyttäämistä se on hänen kertomansa mukaan ollut. Valitettavasti sisareni on aika yksinäinen ja häneen on helppo vaikuttaa hengellisellä terrorilla.
Olisiko tähän ketjuun kirjoittaneilla kiinnostusta osallistua tutkimukseeni? Käyn läpi kirjeitä vielä ainakin toukokuun aikana. Tähän mennessä yhteyttä on otettu noin 20 eri yhteisön taholta. http://www.uskontojenuhrientuki.fi/component/content/article/50/127
Ihanko profetoitiin oman pojan kuolemaa? Kuulostaa minusta hirveältä.. Onko tuollainen profetointi muka Jumalasta? Luulisi että jos Jumala ilmoittaa onnettomuudesta niin hän haluaa valmistaa myös tien pois kärsimyksestä ja tuo sen tien tai tarkoituksensakin julki sanomassaan. Minullekin profetoitiin ahdistuksenkausia. Että Jumala antaa minulle ahdistusta, jotta eläisin lähempänä häntä. Kyllähän monet eikkarit saattavat tulla uskoon ahdistuksensa kautta, mutta eikö nimenomaan uskon pitäisi olla hoitavaa lääkettä siihen eikä sitä lisäävää. Sehän on täysin ristiriidassa sen ajatuksen kanssa, miten meidän pitäisi iloita Herrassa.
Sisareni pojan kuolema hänen ulkomaanmatkansa aikana ennustettiin (profetoitiin)selvästi. Pojan puolesta kehoitettiin rukoilemaan, ja niinhän siinä kävi että jumala kuulikin nämä rukoukset ja poika palasi terveenä Suomeen. Jos olisikin tapahtunut jotain - ainahan voi sattua kaikenlaista ulkomaanmatkalla - profetia olisi toteutunut. Nyt jumala kuuli (onneksi)rukoukset. Niin tai näin, aina tapahtuu jumalan tahto, jota saarnaaja-esirukoilija ohjailee ja tietää. Ihmeellisiä ovat siis jumalan tiet. Sisareni kyllä menetti viikkojen yöunet (jumalan tahdosta kai sekin).
Olen käynyt monia vuosia Ev. lut. tiloissa, seurakuntasalissa pidettävissä ystäväilloissa Turun seudulla. Olisin kiinnostunut tietämään missä tällainen ryhmä kokoontuu jossa on aloittajan kirjoitusten mukaista toimintaa. Siellä, missä minä olen käynyt ei eroitella sitä kuka mistäkin seurakunnasta on eli toimii yhteiskristillisyyden nimissä. Siellä en ole koskaan huomannut sellaista toimintaa kuin näissä kirjoituksissa on mainittu. On rukoiltu ihmisten puolesta jos he sitä haluavat mutta aina lohduttavasti ja voimia antavasti. Ei tuomiten eikä ahdistaen. Tuntuu todella pahalta jos jossain piirissä on toimintaa joka jättää ahdistukseen. Helposti voidaan yht. Krist. tilaisuudet, jotka toimii Turun seudulla tuomita samanlaisiksi. Herran lähellä ei ole pelkoa eikä ahdistusta.
Juuri samoin, olimme puolisoni kanssa samanlaisessa yhteisössä. Kaikki kuvailemasi asiat koimme suurinpiirtein samalla tavoin. Henkinen väkivalta naamioitiin hengellisyyteen. Minustakin "ajettiin" demoneja ulos yleisellä paikalla; sanottiinpa "johtajan" suulla oikein, että sydämeni on oikein demonien pesäpaikka...!!! Tämä oli minullekin yllätys ja shokki..!. Vähän myöhemmin älysimme lähteä puolisoni kanssa pois tuosta yhteisöstä. Meille jäi kauhea pelko pitkäksi aikaa noista ajoista tuossa yhteisössä...toivuimme sielunhoidon avulla. Olemme autelleet samanlaisista kokemuksista kärsiviä ihmisiä. Mikä merkillepantavaa kaikki alistamisen kokeneet ovat peloiteltu ja saatu syyllisyyden taakan alle. He eivät uskalla puhua ns. "pahaa sanaa johtajasta koska "voideltua ei saa arvostella".. Kelpaa kysyä onko tällainen johtaja Jumalan voideltu. Aluksi vaatii pitkän ajan ennen kuin tällaisestä yhteisöstä pois lähtenyt pelokas ihminen uskaltaa ajatella, että kaikki hänen kokemansa vääryydet ovatkin olleet narsistisen johtajan vallankäyttöä ja sairasta hengellistämistä....tiedän mistä puhun! Olemme lukeneet Raimo Mäkelän kirjan: Naamiona terve mieli. Tästä kirjasta saat vahvistusta itsellesi, että olet tehnyt oikean ratkaisun. Jumala auttaa kyllä ulos tällaisesta tilanteesta kun uskaltaa olla rohkea ja etsiä apua tilanteeseensa. Voimme sanoa, että tämän kokemuksen jälkeen uskomme Jeesukseen on vahvistunut. Emme katso enää sitä kuka pöntössä puhuu vaan mitkä ovat hänen työnsä hedelmät.
Puhuit miten ihmiset on saatu syyllisyyden taakan alle. Juuri tuolta minustakin tuntui. Että kokoukset ja nämä tiedon sanat herättelivät valtavat syyllisyyden tunteet liittyen johonkin oman elämän juttuun ja aloin epäillä jopa omaa uskoani. Tai ainakin pidin sitä täysin kelvottomana Jumalan edessä ja sitä tunsin olevani itsekin. Tuntui kuin olisin ollut jotenkin särjetty ja täysin kykenemätön mihinkään hyvään. Tuo toinen nuori nainen itki kokous toisensa jälkeen useita tunteja putkeen tilaisuuksissa. Ja kaikki epäilyksen hengethän olivat lähtöisin vastapuolelta. Eikös Raamattukin kehoita meitä ottamaan asioista selvää? Ja sitten se jatkuva valvominen yömyöhälle. Tilaisuudet pidettiin yhden pariskunnan kotona, ja ihmetellä täytyy miten he jaksavat tuollaista menoa.
Itse tilaisuus oli sinänsä ok. Ongelma oli henkilö, joka tunsi velvollisuudekseen ilmoittaa energiahoitajan ja mestarin ominaisuudessa, että omaan valtavat negatiiviset energiat. Sen jälkeen en ole voinut tuntea oloani vapautuneeksi. Tavallaan tällaiset kommentit ovat itsessään negatiivisia ja estävät yhteyden Jumalaan. Siksi on tärkeää ajatella mitä puhuu. Jeesuskin sanoi, ettei se saastuta ihmistä mitä suuhunsa laittaa vaan mitä suusta tulee ulos. Olen itse kova sanomaan asioista ja yritän parantaa sitä tapaa, koska en halua vahingoittaa ihmisiä. Siitä tulee syyllisyys. Tuomitseminen ei vie eteenpäin vaan taaksepäin. Se karkottaa kaiken hyvän kehityksen.
joka samaan aikaan on tuomitseva ja rakastava. Siitä haluaa pois ja toisaalta tuntee lähes velvollisuudeksi pysyä siinä. Eikä vain velvollisuudeksi, koska positiivisuus vetää puoleensa. Mutta ei tuomion alla oikein pysty hengittämään vapaasti.
Olen samaa mieltä, miten negatiiviset kommentit tuntuvat lähinnä kiroavan kuin siunaavan ihmistä. Vaikee mennä tuollaisten julistusten jälkeen paikalle kiitollisena ja onnellisena. Tuntuu että koko ihminen on leimattu muiden edessä tuolla tavalla niin kuin kerroit. Ja kuka sitten haluaa lähestyä ihmistä, jota suunnilleen pidetään paholaisen kätyrinä? Ei kukaan! Ja Jeesushan ei tullut tuomitsemaan, vaan nimenomaan halusi vapauttaa syyllisyyden taakasta.
Alkuperäisen kirjoittajan teksti on karmeaa luettavaa. Ei hän ole ollut missään terveessä seurakunnassa vann tuo touhu kuulosta helluntailaiselta karismaattisuudelta. Ihmistä painostetaan, demonisoidaan, pakotetaan höpisemään "kielillä", kuulustellaan ja ajetaan psykologisilla konsteilla niin ahtaaseen nurkkaan, että hänellä ei ole sen jälkeen mitään mahdollisuutta terveeseen elämään ilman suuria hoitoja. Noilla helluntailaisten menettelytavoilla ja heidän manipulointikonsteillaan ei ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa.
My story-kirjoittaja. Vuosia on kulunut, kun minä suureen ääneen ilmoitin, että irtisanon itseni moisesta "hengellisyydestä". Olen useita vuosia yhtäjaksoisesti kokenut täysin samanlaiset asiat, joten kertomasi on täysin tuttua. Toivottavasti et käsitä väärin, kun kerron, että lukiessani tekstiäsi nauroin katketakseni. En nauranut sinun kokemuksillesi, vaan sille miten hyvin asiat toit esille ja miten sairasta, lasten touhuilua tuollainen toiminta edelleen on. Aikaisemmin itsekin sairastin syvää masennusta ja paniikkikohtauksia on edelleenkin sillöin tällöin, alkaen seurakunnan erään rukoushetken tilanteesta. Tajuan miten ahdistava tilanne sinulla on ollut. Tiedän kuitenkin, että aikaa myöten kun pysyt moisista tilaisuuksista poissa ja vahvistut, kykenet itsekin jo nauramaan tuolle typeryydelle. Niin vakavasta asiasta kuin onkin kysymys! On ihanaa kun saa uskoa Kristukseen. Siihen ei tarvita minkään lahkon tai saarnaajan lupaa. Usko on oma henkilökohtainen asia. Kenenkään ihmisen edessä ei tarvitse selitellä ja murtua eikä osoittaa olevansa "oikeasti uskossa". Olen päättänyt, että en koskaan enää anna kohdella itseäni noin. Kukaan ei saa tulla minun elämäni yläpuolelle ja asettaa kyseenalaiseksi elämääni ja uskoani. Enkä aio koskaan kerjätä keneltäkään hyväksyntää näissä asioissa. Niin kauan ainakaan kun tämä järki on päässäni. Jumalan edessä voin ja saan olla sellainen kuin olen, ihminen joka uskoo. Keneltä siihen asiaan pitäisi lupa kysyä? Jumala tietää mitä minunkin sisimmässäni on ja mitä tunnen ja koen. Toivotan sinulle kaikkea hyvää elämääsi. Toivon, että voit vielä iloita elämästäsi. Olet arvokas Jumalan edessä.
Kiitos kannustavista kommenteista! Ymmärrän kyllä, miten tilanne varmasti tuntuu sinusta ehkä jopa "koomiselta" jälkeenpäin ja saa sinut nauramaan tuolle typeryydelle. Ihmettelen myös tiettyä ristiriitaisutta: esirukouksessa esim. sanottiin miten Jumala on antanut/tulee antamaan ahdistusta, koska olen silloin lähempänä häntä. Mutta kun olin edessä rukoiltavana, niin ahdistukseni olikin saatanan kahletta ja sitomista, josta piti päästä eroon. Puhuja käytti useita tunteja tilaisuuksista noihin tiedon sanojen jakamiseen, jotka aina liittyivät jotenkin siihen, että jostain on tehtävä parannusta. Joskus tuntui, miten maallinen (=ei hengellinen) työkin kyseenalaistettiin. Sanoipa hän joskus itsekin, että hän tietää useita ihmisiä jotka näitä kokouksia ja häntä vastustaa. Ja rukoili sitten näiden muurien murtumista. En ihmettele asiaa yhtään näin jälkeenpäin. Olo oli yleensäkin hyvin ristiriitainen: toisaalta jotkut sanomat pitivät paikkaansa ja osuivat kohdalleen, mutta toisaalta sitä ihmetteli, toimiiko Jumala todella näin. Puhuja osasi selittää monia Raamatun kohtia ja tapahtumia todella hienosti ja terävästi, mutta syllistäminen, epäily ja moukarointi ajoivat ahtaalle.
Vielä sen verran, että kun kävin muiden srk:n rukouspalvelussa, niin sieltä tuleva sanoma saattoi olla aivan erilainen. Tietenkään ihmisten syntisyyttä ei kielletty, mutta rukous nosti yleensä pintaan ihmiseen liittyviä hyviä ominaisuuksia, mielikuvia ja asioita.
My storyn kirjoittaja.Olen usein miettinyt sitä, mistä johtuu se, että tällaiset kokoukset vetävät puoleensa ihmisiä. Omalla kohdallani aikanaan saattoi olla syynä se, ettei lapsuuskodissani ollut minkäänlaista kristillistä opetusta ja koti oli kaiken lisäksi erittäin repale. Nuorena etsi pohjaa elämälleen ja sitten päätyi mukaan herätysliikkeeseen jonka sanoma on evankelioiva ja jossa myös tapahtuu ns. tunnustekoja. No jaa, tapahtuu tai ei tapahdu.. Kyseinen seurakunta oli myös erittäin vaativa. Hyvin pian sinne mentyäni sain kyllä tuntea sen, että en ole arvollinen vain istumaan raamattutunneilla, vaan oli osallistuttava kaikkeen toimintaan, siivouksesta evankelioimiseen. Jumalan palvelemisen ilo muuttui syyllisyydeksi ja pakkosuorittamiseksi ja jos joskus oli pois tilaisuuksista ja toiminnasta, piti selittää missä oli ollut. Yllä leijui ainainen epäluottamus ja arvelu siitä mitenkähän tässä minunkin tapauksessani tulee käymään. Näin jälkeen päin, kun olen ottanut etäisyyttä kyseiseen seurakuntaan, olen myös alkanut tajuta miten voimakkaasti se asenteillaan on sitonut. Aikanaan kun seurakuntaan liityi, en tuntenut siellä ketään. En ollut koskaan tehnyt kenellekkään seurakuntalaiselle mitään pahaa. En ollut kenellekkään mitään velkaa tai, että olisin keneltäkään mitään varastanut. Kuitenkin sain osakseni sellaista kohtelua aivankuin olisin ollut paha rikollinen, jota oli syytä rangaista ja jonka piti seurakunnalle hyvittää tekojansa. Monenlaista tapahtui, joka syvästi loukkasi ja nöyryytti. Ainut "rikokseni" oli kuitenkin vain se, että olin rikkinäinen, epävarma nuori ihminen. Sen takia sain kokea asioita, joita ei normaalisti olisi pitänyt. No, nyt ymmärrän, ettei se rikkinäisyys ja epävarmuuskaan ollut minun syytäni. Eilisessa kirjoituksessani kerroin, että nauroin katketakseni. Hyvä, että käsitit mistä oli kysymys. Olen niin paljon itkenyt asioiden takia, että on hyvä kun nykyisin pystyn jo nauramaan. Kirjoituksesi osoittaa kuitenkin sen, ettei useat karismaattiset seurakunnat näköjään vieläkään kykene tajuamaan asemaansa ja toimivat todella harkitsemattomasti. Olen varma siitä, että seurakunta on asetettu evankelioimisen lisäksi myös sitä varten, että tällaisetkin repaleiset ihmiset voisivat siinä yhteisössä parantua ja saada kannustusta ja rohkaisua elämäänsä. Usein lyötyä kuitenkin lyödään ja vieläpä Jumalan nimissä. Niin, olen myös tullut siihen tulokseen, että henkilöt jotka koko ajan julistavat ihmetekoja ja henkilöt jotka niitä jatkuvasti etsivät, kuten näissä kokouksissa, ovat mielestäni epävarmoja Jumalan olemassaolosta. Aivankuin Jumalan pitäisi koko ajan tehdä ihmetekoja osoittaakseen olemassaolonsa. Muuten ei ole uskoa. Täällaisestakin olen pyrkinyt eroon. Uskon Jumalaan, vaikka mitään ihmeitä ei tapahtuisi. Elämä itsessään on niin suuri ihme, että siinä riittää minulle näyttöä Jumalasta. Toki, niinkuin kerroit tämänpäiväiväisessä kirjoituksessasi on täällä oikeaakin asennetta ja opetusta. Toivottavasti.
Sellaiset ihmiset jotka näin tekevät,koska he tekevät suuren synnin.Sillä minkä te teette yhdelle näistä vähimistä,sen te teette minulle,sanoo herra.Paholaisen tehtävä on lannistaa ja eksyttä,tämä valheen ruhtinas on tämän maaliman herra ja on valmis lannistamaan kaikki.Kun teemme tilaa Jeesukselle ja tulemme hänen kaltaiseksi,niin hän vapauttaa meidät taakoistamme ja kantaa meitä kun emme itse jaksa.Jeesus ei ahdista ,ei lyö lyötyä,vaan vapauttaa rakastamaan,sillä hän on HERRA
"Jeesus ei ahdista ,ei lyö lyötyä,vaan vapauttaa rakastamaan,sillä hän on HERRA" Mene ja tee sinäkin samoin!
Kun tutkitaan ja luetaan Raamattua (=Jumalan Sanaa) vältetään nämä kokemukset.
Kun tunnet Jumalan, niin tiedät, ettei Pyhä Henki toimi mainitulla tavalla eikä Jumala toimi missään, jossa on vääryyttä, alistamista tai muuta raamatun vastaista. Jumala ei pelottele ketään, kun Hän ilmaisee itsensä, sen tunnistaa sydämessään. Pyhä Henki ei nolaa ketän, sillä Jumala on järjestyksen Jumala.
Suurin virhe on meissä ihmisissä, koska emme tunne Jumalan Sanaa, emmekä tutki sitä. Emme voi syyttää vain "heitä", vika on myös meissä. Niinhän Raamattu sanoo; että he eksyvät, koska eivät tunne Sanaa.
Jumala on Rakkaus, Hyvyys ja lempeys. Kun Hän nuhtelee, ojentaa tms. Hän rakentaa, Hän ei lyö maahan! Ja sinulle tulee synnintunto ja halu tehdä parannusta.
Maailma on täynnä valhetta ja vääryttä, etkä voi tietää mikä on totuus, jollet ole tutustunut Raamattuusi. Vain Jumalan Sanan kautta, voit tunnistaa Hänen äänensä ja totuutensa.
Luin tekstisi muutama päivä sitten ja ajattelin, ettei ajatuksiisi kannata vastata. No, kirjoitan jotakin. Kirjoituksesi osoittaa, että olet kasvanut ja elänyt kodissa, joka on antanut sinulle hyvän perustan. Et ole joutunut elämään sellaisessa ympäristössä joka on vienyt sinulta ihmisyyden väkivallan, nöyryytyksien ja pilkan kohteena pienestä pitäen.
Tälläinen ihminen olin silloin kun menin seurakuntaan johon luotin. Mitä Raamatun lukemiseen tulee, niin luin Raamattua ja olen Raamattuni lukenut.
Ei asiat ole noin yksiselitteisiä kuin kirjoitat.
Olet ehkä nuori ihminen ja uskossasi nuori. Mikäli olet niin uskossasi kuin vuosiltasi vanhenpi, niin olet kyllä elänyt laput silmissä, etkä ole tajunnut nähdä mitä elämä todellisuudessa on elämässä ja seurakunnassa.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja Jumalan antamaa viisautta tajuta asioita. Toivon, että joskus vielä tajuat mitä elämä on ja mikä on Jumalan seurakunnan tarkoitus.
Eräs vahvin mielentiloihin vaikuttava aine elimistössämme on serotoniini.
Tutustu ensin:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Serotoniini
Serotoniini-aineenvaihdunnan häiriöt aiheuttavat mm. paniikkihäiriö-oireita. Sama serotoniini on myös uskonnollisten hurmostilojen ja muiden sen kaltaisten "ekstaattisten" olotilojen nk. bensiini.
Luulen, ettei minun tarvitse selittää enää enempää :) Jos tarvitsee, vastaan mielelläni.