Äitini kuoli hiljan ja yllättäin. Sisarpuoleni ilmoitti siitä minulle. Yllättävää etten tuntenut suurta surua. Johtunee siitä että en ole kasvanut äitini kanssa. Jouduin alle vuoden ikäisenä mummon kasvatiksi, isäni tapasin vasta 16 kesäisenä. Pienenä sain kuulla että minulle on syntynyt sisar joka on minulle täysi sisar(sama äiti ja isä) Äitini luovutti hänet kasteen jälkeen sairaalasta pienenä pois enkä ole häntä koskaan tavannut.Isänikin yritti ottaa selvää että olisi tunnustanut isyytensä kuten teki minun kohdalla mutta hänelle ei annettu mitään tietoja. Sen jälkeen äitini meni naimisiin ja syntyi sisarpuoleni jonka kanssa on ollut läheiset välit. Nyt äitini kuoleman jälkeen virkatodistuksia hakiessa tämä asia tuli taas esiin, meitä on kolme. No senhän minä olin jo aina tiennyt mutta sisarpuoleni sanoi sen olevan ilkeää juoruilua. Äitini ei koskaan puhunut sisarestani ja muutama vuosi taaksepäin kyselin hän tuumasi että "asia ei sinulle kuulu" Itse yrtin myös ottaa selvää mutta minulle ei annettu tietoja koska äitini ei antanut siihen lupaa. Nyt kuoleman tullessa saimme tiedon mutta emme vielätiedä kuka hän on ja onko hän edes elossa. tiedot tulee tällä viikolla.
Minua hiukan mietityttää kuinka hänelle ilmoitan asian,vanhin kun olen niin jouduin tähän asemaan kun sisareni ei siihen pysty. Kuinka aloitan kirjeen ja kerron....äitiltä kun ei jäänyt kuin velkaa...minulla on kyllä samat lähtökohdat jos se helpottaa. mietin vaan miksi hän ei itse ole ottanut meistä selvää ja tietääkö hän että hänen vanhempansa ei ole oikeat....
Kertokaa miten alottaisin kirjeen ja kuinka kertoisin että se ei olisi kovin raskasta ja ikävää....itselle tämä on ilon päivä mutta myös surun...
Äitini kuolema
suru(ton)
4648
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei Suru(ton) Päiviä on erilaisia Kylläpä elämä on riepotellut teitäkin mutta aina emme voi valita kohtaloitamme tai elää suunnitellun käsikirjoituksen mukaisesti. Itsekukin voimme jotenkin elämäämme hallita mutta joskus se menee vaan niin kuin menee. Silloinkin on hyvä nähdä totuus kaunistelematta sitä sen enempää tai muuttamalla sitä ankeammaksi kuin mitä se todellisuudessa on tai on ollut. Tunteet ovat joskus niin pinnassa, että ne lisäävät ja antavat lisämausteensa asioihin. Ehkä olisi hyvä kirjoittaa asiat niin kuin ne ovat. Rehellisesti ja suorasti. Voimia päivääsi ja elämääsi.
Kiitos sinulle ja voimia kyllä tarvitaan. Nyt saimme selville sisaremme syntymäajan mutta emme vielä tiedä onko hän elossa ennekuin huomenna menemme papereiden kanssa ottamaan selvää. Kirjoitin jo kauniin kirjeen valmiiksi jossa ilmoitan äitimme poismenosta ja saatteeksi kopion virkatodituksesta todisteena. Lopuksi laitoin että jos hän ei halua tällä hetkellä ottaa yhteyttä mutta kun aikaa kuluu niin olis kiva tavata...minulle tosi tärkeää siskoni taas olisi halunnut kirjoittaa tulikiven katkuisen kirjeen mutta minkä kukaan voi äitinsä teoille, ei se ole lapsen vika. Minulle tämä on tosiaan tärkeä päivä mutta myös toisaalta raskas.... Mutta kommentoin asioiden ediistymistä...on mukavaa jos joku jaksaa lukea ja kommentoida. Sekin on minulle trkeää ja auttaa näissä vaikeissa asioissa. Mukavia kevät päiviä sinulle!
Hei Suru(ton) Minusta tuntuu, että toimit nyt oikein ja viisaasti. Katkeruus on aina myrkkyä oli siten tilanne tai aika mikä hyvänsä. Eikä kannata aina tuomita ketään elämän vaikeista tilanteista sillä niihin vain ajautuu joskus ihan tahtomattaan. Kun aika kuluu niin niihinkin saattaa tulla enemmän ymmärtämystä ja sitä kautta hyväksymistä. Uskon, ettet ole ihan suruton sillä vaikutat herkälle ja vastuulliselle. Nyt vain on niin paljon järjesteltävää ja tietämättömiä asioita. Voihan olla niinkin, että jotain uutta tulee elämääsi. Kaikki kuitenkin valaistuu aikanaan. Aina ei ole se aika mutta aikanaan. Koetappa jaksaa ja palaa palstalle kunhan asiat etenevät tai ihan muutoinkin. Olen kirjoitellut ystävieni kanssa sivulle 2. Isän kätteen päiväsi
Hei Suru(ton) Miten ovat asiasi alkaneet selkiytyä ja miten voit?