kuolleet viime vuoden sisällä. voiko tämmäsestä ikinä päästä yli, koko ajan vaan surua... en muista enkä edes enää tiedä miltä tuntuu olla onnellinen. tää on hirveetä.
äiti ja veli
molemmat..
171357
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Multa meni aikoinaan veli, äiti ja sisko kaikki samassa kolarissa. Kyllä tosta selviää (tai no kait se riippuu ihmisestä) mutta ainakin mä täällä vielä olen, ilman traumoja ja ihan ehjänä ihmisenä.
HEi! Osanottoni sinulle menetyksiesi johdosta. Minulta on mennyt poika ja tytär (24v ja 17 v)reilun vuoden sisällä. Kummankin kuolema on ollut sellainen shokki, ja tätä viimeistä kuolemaa en tajua vieläkään. jotenkin vain haluaisin kieltää sen... Ymmärrän sinun menetyksesi todella hyvin; äiti ja veli. VArmasti tärkeitä ihmisiä sinun elämässä ja surusi on suuri, eikä siitä voikaan toipua hetkessä. Anna surullesi aikaa, itke kun siltä tuntuu. Toivon sinulle koko sydämestäni jaksamista. Toivottavasti sinulla tukenasi muita läheisiä tai kavereita joitten kanssa voit puhua.
on lyhyt aika, surusi on alkuvaiheessa. Mutta mitä sinun veljesi ajettelisi sijassasi nyt? Hän tuntisi varmasti aivan kuin sinä nyt. Entä äitisi? Jos hän eläisi nyt ja hän olisi menettänyt kaksi poikaansa sinut ja veljesi. Hän olisi varmasti aivan lohduton. Jos veljsi saisi 24h täällä maan päällä, niin mitä te tekisitte? Hän ei haluaisi sinun surevan enää. Vuosi on lyhyt, mutta vuosi on myös pitkä aika, pitkä aika surra. Hän aivan varmasti ottaisi sinusta kiinni niska-perhe ottaalla ja heittäisi omakätisesti Hki-Tukholma tai Hki- Tallinna laivaan. Sinulla on lupa surra, lupa olla surullinen. Mutta jonain päivänä taas voit olla onnellinen, anna itsellesi mahdollisuus siihen, Anna itsellesi myös lupa myös nauraa ja olla iloinen. Ota kourallinen vaikka Aku Ankkoja ja katso miten se Ankka taas sössii kaiken ja kaikki pieleen mutta taas hetken kuluttua kaikki onkin hyvin. Ellei vihainen väkijoukko aja Akua takaa.
tuli kömmähdys en muistanut vastatessani että olit menettänyt myös äitisi. Jos äitisi saisi 24h maan päällä veisi sinut huvipuistoon kaikkiin hurjimpiin laitteisiin.
lohduttaa oikeesti lukea että joku ymmärtää.
kestä. Nyt sinusta tubntuu siltä että suru ei lopu koskaan. Ota kuitenkin rauhallisesti ja itsellesi aikaa.
leukemia vei kultani yli kuukausi sitten. No jonkin aikaa meni ja nyt äidilläni diagnosoitu kurkkusyöpä joka levinnyt keuhkoihin. Mä vaan mietin miks ihmiset kuolee mun ympäriltä? No äidin jälkeen on ainoastaan paras kaverini, jonka kuolema tuntuisi joltain. Hänkö sitten kuolee seuraavaksi? Yllämainittu outo pelko mielessäni, ei tekisi mieli tutustua kehenkään tai päästää liian lähelle. Mielestäni vain hyvin omituista 2 läheistä melkein samaan aikaan vakavassa sairaudessa. Voi olla että kaikki on vain mielikuvitukseni tuotetta.
on tullut kauhukuvia ja outoa pelkoa että menettäisin oman kultani. tuntuu kans oudolta kuin kaikki rakkaat yksitellen kuolevat ympäriltäni. ja vielä nuorena, eikä edes sairauksiin.
itse menetin läheiseni pari viikkoa sitten olen saanut apua rukoiltuani jeesusta kristusta hän on ottanut pois tuskan mikä jäi läheiseni poismentyä rukoile sinäkin että pääset tuskastasi jeesus auttaa sua lue raamattua sieltä saat vastauksia muistan sinua rukousin siunausta elämääsi ja voimia surun keskellä
Hei! Tämä teksti lohduttaa minuakin. Menetin veljeni kuukausi sitten. Tuska ja ahdistus olivat suuria, en tiennyt pääsiäisestä mitään. Ehkä hän on päässyt perille? Lähetän hänelle rakkaita terveisiä sinne jonnekin.
Minunkin veljeni kuoli kuukausi sitten, pääsiäisenä. Ihan yllättäen, kaiken lisäksi löysin minä löysin hänet kuolleena. Täysin terve mies meni hetkessä. Suru on suuri, en tiedä koska helpottaa. Lasten vuoksi on jaksettava vetää joka päivä rutiinilla.
Minun elämässäni tapahtunut 2 vuoden aikana seuraavat asiat: lapsi vammautui, äitini kuoli, isä kuollut jo aikaisemmin, mies vaihtoi perhettä. Elämä kuitenkin jatkuu, mutta en ole enää ihan sama ihminen, kyllähän sitä välillä hiljaiseksi vetää, minä olin ainut lapsi äidilleni, tyhjyys on suunnaton kaikin puolin. Kunpa olisin saanut edes tukea mieheltäni, mutta äitini tuhkan kun laskin hautaan, niin hän muutti naapurin akan luokse. Yksin on pitänyt selvitä kaikesta. Toivottavasti sinä saat tukea, toisin kuin minä.
suorastaan näyttää tulvivan elämissämme. Tässäpä minun 2 vuottani. Toinen kissani kuoli => työpaikkani siirtyi kustannustehokkaaseen Kiinaan, mutta löysin uuden työpaikan => kihlattuni sairastui vakavasti => viimeinen kissani kuoli => kihlattuni kuoli => äidilläni diagnosoitu kurkkusyöpä joka jo levinnyt keuhkoihin. Halleluja vittu!
Ei siinä paljon uskot ole auttaneet kun niin monta pahaa asiaa joutuu kestämään ja vielä kerralla. Minä rukoilin niin monta kertaa, että vakava sairaus ei lastani vammauttaisi, minä rukoilin niin monta kertaa, että äitiäni ei syöpä veisi, minä rukoilin niin monta kertaa, että mies ei perhettämme vaihtaisi, mikä oli lopputulos? Vitut niin minä en enää usko sitäkään vähää mitä ennen. Jos kaikella on joku tarkoitus, niin mikä? Ihmiset joutuu kärsimään niin maan perkeleesti!
No et ole ainut...mulla on saman tyyppistä ollut tää elämä mutta ...mulla on kanssa vuosia menny taistellessa tän elämän kanssa (saman tyyppistä ...ja ihan tässä viimeksi muutin asumuseroon ...meillä ei kertakaikkiaan tukea tullu minulle mutta jotenkin tää asumusero on ollu kaikesta helpoin asia kestää vastoinkäymisten seassa ....mun elämä todellakin on maanpäällistä helvettiä mutta mulla ei kanssa ole muuta vaihtoehtoo kun purra hampaat yhteen ja jatkaa ...helpointa on lähtee helskutin pitkälle lenkille ja yrittää miettiä asioita ja suunnitella mitähän seuraavaksi tekisin....HYVÄÄ kevättä sinulle "elämä ei aina kohtele meitä tasavertaisesti"
sinulle. Nautitaan niistä pienistä onnen hetkistä sitten sitäkin enemmän :)
-kiva ja sitä samaa sinulle!!