Käännyn kyljelleni ja annan auringolle kasvoni. Lempeä tuuli ottaa hiusteni vallattomat ja kutittelee niillä poskipäitäni. Suljettujen luomien edessä leikkii valot ja varjot.
Lokkien kirkaisut herättävät, tunnen meren tuoksun.
Katson veden pintaa. Kuin tuhansia merenneitoja kokoontumassa. Hymähdän ajatuksilleni, ehkä kuitenkin veden pinnalle on heitetty miljoonia pikkupeilejä.
Ruohonkorrella kävelee leppäkerttu ylöspäin, huipun saavutettuaan se palaa takaisin maanpinnalle. En malta olla ottamatta sitä sormenpäähäni- lennä, lennä leppäkerttu lennä minne vain.
Oikaisen itseni pystyyn, on lähdettävä.Ravistelen hiekanmuruja vaatteistani.
Palaan kadunvilinään. Tuuli on seisahtunut, silmiäni en uskalla sulkea. Aurinko paistaa kipeästi olkapäihini ja otan kengän pois jalasta, jokin hiertää. Hiekanmuru on kulkeutunut mukanani.
Otan sen pois kengästä ja laitan sen taskuun, vien sen muistojen lippaaseen.
Ruohonjuuritasoa
-lokki joonatar-
5271
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Uutta lennokasta Eklundia.
viereeni olkapäille asettui kun kuulin siskoni hengittävän, vaikka se sattui. Palmikoin hiukseni väliin köynnöstä, itkuni helmet varovasti kiinnitän säikeisiin, niin vain rakastin niin.
kuunnellen, aika liki tunteet.:)
kesäisen tuulenhenkäyksen tahdon silittää hiuksias... ...lailla hiekanjyvän pienoisen tahdon kenkääsi kutittamaan..." Tuli mieleeni --- Kierrän kehää mieleni metsässä eksynyt löytääkseni kotiin jossain kohtaa vaihdettava suuntaa kuitenkin palaan aina lähtöpisteeseen hautakummulle Elävältä haudattu unelma ei päästä irti vielä ei ole aika vielä en ole valmis kovettamaan niin suurta osaa itseäni Löydänkö koskaan kotiin ilman unelmaani Tulisit ystävä ja tarttuisit minua kädestä katseellasi hymylläsi - tietäisin olevani kotona (jostain vuodelta 2000)
olikin Mayannalle, kevät heittää häräpyllyjä kaikille herkkäsieluille:)