EN OIKEIN TAJUA

Nyt, hops hops... Taitaa nyt olla kyseesä tilanne jossa me kummatkin eri asiasta, mutta sivuamme samaa aihetta. Alkuperäisessä keskustellussa tavoitteenani ei todellakaan ollut halventaa dialektista materialismia tai mitään muuta filosofispoliittista ideologiaa. Vastasin ohimenen vain aiheeseen, joka nostettiin esille mainittuani termi "totuus"; semioottisesti monisyinen ja mielenkiintoinen sana, mutta harmiksesi viittasin sillä siihen tällä kertaa perinteiseen arkiseen merkityksessä. Tarkoitukseni oli vedota siihen, että vaikka en voisikaan saavuttaa todellista totuutta, joka olisi "objektiivinen" voisin kuitenkin melko suurella TODENNÄKÖISYYDELLÄ todeta joitakin asioita maailmasta, kuten USA:n presidentti ei ole vaaleanpunainen elefantti tai että kuninkaalliset eivät ole avaruuden liskokansaa. Ainut teesini oli, että dialektinen materialismi ei oikeuta hörhöilyn kutsumista tieteeksi eikä vähennä kriittisen reflektion tärkeyttä osana keskustelua. Tämä oli ainut pointtini, jota puolustin. Kuhnin tieteellisen vallankumouksen rakenteet ja Marx ovat minulle tuttuja ja mielestäni olette melko samoilla linjoilla kuin minäkin, mutta mielestäni se keskustelu sopii paremmin filosofia-palstalle kuin tänne skeptikot-hörhöt-ja-hyväuskoiset salkkarit.

Georgi.Plehanovia.(1856-1918)on tapana kutsua venäläisen marxilaisuuden isäksi.Marxilainen sosiaalidemokratia oli vasta myöhaan saanut jalansijaa Venäjällä,missä populistiset ja anarkistiset suuntaukset pitkään olivat olleet vallitsevina(Plehanov oli itsekin aluksi kuulunut näihin).Marxilaisuuden tunnetuksi tulemisesta Venäjällä kuuluu ansio erityisesti Plehanoville,niinkuin myös siitä,että hän pitkään oli marxilaisuuden johtava puolustaja erilaatuisia revisionistisia suuntauksi vastaan. Plehanovin marxilaisuus,samoin kuin hänen aikalaistensa,oli saanut paljon vaikutteita Engelsiltä.Plehanov tuli toteuttamaan Engelsin aloittaman marxilaisuuden kehittämisen 'maailmankatsomukseksi'.Hän loi käsitteen 'dialektinen materialismi' erottaakseen marxilaisen materialismin mekaanisista ja reduktionistisista muodoista.hänen toinen ansionsa marxilaisen filosofian järjestämisessä oli dialektisen ja historiallisen materialismin välisen suhteen osoittaminen-hänen mukaansa historiallinen materialismi voitiin nähdä lähinnä dialektisen materialismin erityistapauksena,jolloin se sai eräänlaisen ontologisen vahvistuksen.

Dialektinen materialismi asettaa filosofian peruskysymykseksi kysymyksen tajunnan ja todellisuuden, "hengen" ja aineen suhteesta. Tajunta on korkeasti järjestäytyneen materian ominaisuus, ihmisaivojen toiminto todellisuuden mahdollisimman tehokkaaksi heijastamiseksi. Tajunnan perustana olevan ajattelun pohjana on ns. sisäisen puheen muodossa puhekieli, joskin se voi subjektiivisesti ilmetä esimerkiksi visuaalisten ym. mielikuvien muodossa.