Vuonna 1997 isoäitini kuoli sairaalassa. Lääkäri sanoi äidilleni vielä mummoni ollessa hengissä, että hänen keuhkoistaan löytyi "löydös", ei sanonut muuta. Ilmeisesti syöpä keuhkoissa.
Tähän asti isoäitini oli asunut kotonaan koko ikänsä, ilman mitään vaivoja. Lääkärille pääsyn jälkeen meni pari viikkoa, niin isoäitini oli jo sairaalassa makaamassa. Kertoi äidilleni sairaalan sängyssä maatessaan, että Liisa-tyttärellä on kaikki hänen raha-asiansa hoidossa. Ei todellakaan ole ketään Liisa-tytärtä hänellä, vaan äitini hoiti asioita. Samalla äiti sanoi minulle, että voin mennä ulos sairaalan huoneesta jos haluan. Hieman kyllä järkyttikin, että mummo puhui outoja.
Tästä ei mennyt pitkää aikaa, kun mummoni kuoli. Jotenkin jäi tunne, että mitään ei yritetty tehdä sairauden parantamiseksi (mummoni oli hieman yli 70v), mutta pään sekoittavat lääkkeet löydettiin kyllä, ja mahdollisesti muutenkin elinikää lyhentävät lääkkeet.
Tätäkö se hoito sitten Suomen sairaaloissa on?
Vanhusten hoito
_timonen_
4198
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
on näin. Kun muorin kanssakin käytiin lääkärissä "määräaikaishuollossa", lääkäri sanoi, että onhan tuota sydämen vajaatoimintaakin, mutten sille mitään lääkkeitä enää määrää.
ei kauankestänyt, kun annettiin sellaiset lääkkeet, ettei enää pystyssäkään pysynyt. Oli kaatuillut ja naamakin oli mustansininen, kuin selkääsaaneella.
Miksiköhän muori sinne vanhainkotiin joutui, terve ihminen???
hoitaa, kun kakki tuli housuun.