Nämä esimerkit ovat ulkomuistista, lisääkin varmaan löytyy:
Marengossa 1800 Napoleon oli hätää kärsimässä, kunnes Desaixin apujoukot pelastivat päivän. Lisäksi Desaix kaatui sopivasti, joten Napoleon sai voitosta kaiken kunnian. Ei pidä kuitenkaan unohtaa että Napoleonin taru oli loppua jo 1800, 15 vuotta ennen Waterloota.
Austerlitzin (1805) jälkeen oli Jenan taistelu pressilaisia vastaan 1806 kenties Napoleonin täydellisin voitto. Mutta ratkaisevaa preussilaisten murskaamiselle oli se, että samana päivänä Davoutin armeijakunta päihitti moninkertaisen ylivoiman Auerstedtissa. Napoleonilla oli Jenassa alivoimainen vihollinen vastassaan.
Eylayssa talvella 1807 Napoleon oli joutua häviölle venäläisiä vastaan. Jopa keisarillinen kaartikin oli pakko laittaa tuleen viimeisenä reservinä. Napoelonin onneksi Neyn saapuminen paikalle antoi mahdollisuuden kunnialliseen tasapeliin. Venäläiset vetäytyivät hyvässä järjestyksessä, mutta ranskalaisten tappiot olivat hirvittävät.
Aspern-Esslingin taistelu Wienin lähistöllä 1809 oli Napoleonin ensimmäinen kunnon rökäletappio. Oli lähellä ettei "suuri armeija" hukkunut Tonavaan. Itävaltalaiset saivat vihdoin revanssin Marengosta. Sitä seurasi Napoleonin voitto Wagramissa, joka kuitenkin ostettiin kalliilla hinnalla.
Borodinon taistelu syyskuussa 1812 oli Napoleonin sotien verisin päivä. Davout (muistaakseni) kehotti Napoleonia koukkaamaan venäläisten sivustaan, mutta keisari antoi käskyn rynkyttää suoraan rintamahyökkäyksellä keskeltä läpi. Se maksoi ranskalaisille 30-40 tuhatta kaatunutta ja haavoittunutta. Venäjän armeija joutui perääntymään, mutta se ei tuhoutunut.
Napoleonin voitot Lutzenissa ja Bautzenissa keväällä 1813 olivat samanlaisia Pyrrhoksen voittoja kuin Borodino. Dresdenin taistelu saman vuoden syksyllä oli Napoleonin viimeinen kunnon suurvoitto, mutta sitä seurasi Leipzigin "kansojen taistelu", jossa Napoleon antoi saartaa itsensä kolmelta suunnalta ja jäi tyhmästi useaksi päiväksi "tuleen makaamaan" aseman koko ajan huonontuessa. Taistelu ratkaisi Napoleonin sotien lopputuloksen. Napoleonin puolustustaistelu Ranskan maaperällä 1814 ei voinut muuttaa voimasuhteita, ja vaikka tuota sotaretkeä on kehuttu yhdeksi Napoleonin parhaista, sekin alkoi pahalla tappiolla Blucherille La Rothieressa.
Waterloon tietävät kaikki, mutta se on vain epilogi.
Ja kuka voi väittää, etteivätkö Egyptin retki 1799 ja Venäjän retki 1812 olisi strategisesti olleet täysiä katastrofeja?
Napoleon: yliarvostettu komentaja?
Desaix
8968
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minun tietääkseni Napoleon ei ole edes arvostettu hyvänä komentajana, joten ei mies ole voinut olla yliarvostettukaan.
Epilogi tai ei, väitetään Wellingtonin sanoneen "Maitland, do your duty", mutta tässä historiikissa komento on: "Now Maitland, now it´s your time." Rykmentti antoi yläasemasta kuoliniskun. Kannattaa kävellä kukkulalle miettimään Napoleonin suuruutta. http://www.britishbattles.com/waterloo/waterloo-june-1815.htm
Vuonna 1995 näin Waterloon vainiot. Ihmettelen vieläkin miten Napoleon antoi alussa hyökkäyskäskyn Hougemontia eikä La Haie Saintea vastaan. Ei jaksanut tiedustella maastoa kunnolla?
"Ei jaksanut" pitää sisällään yleensä fyysisen syyn, joskus henkisenkin mutta siihen en Napoleonin kohdalla usko. Komentajan kunnon pitää olla kohdallaan. Kun sotilaalla on huono päivä, siitä joukko vielä selviää, mutta kun kenraali tunaroi, tulee paljon ruumiita. Napoleonin monen sotaretken vaikutukset, stressi, kiireiset ruokailut ja hankalat olosuhteet alkoivat näkyä vuonna 1812. Borodinon heikko suoritus johtui todennäköisesti rakkoviasta, joka vaikeutti ratsastusta. Dresdenissä vuonna 1813 hän oli täysin uupunut ja dokumentoidusti vatsavaivainen. Seuraavana vuonna Leipzigissa hän oli aivan kaksin kerroin mahansa takia ja ajatus ei perimätiedon mukaan liikkunut kunnolla. Hän ei kyennyt järjestämään kunnollista perääntymistä. Kivun poistuttua hän tarvitsi unta kroonisen univelan takia. Jo vuonna 1806 Jenassa sotilaat tekivät neliön hänen ympärilleen kesken taistelun ja Napo nukkui. Napoleon kärsi aivolisäkkeen dysplasiasta. Nuorena se tarkoittaa kiihkeää toimintaa ja vanhemmalla iällä rappeutumista. Parhaiten tunnetaan hänen ulos luiskahtaneet peräpukamansa, jotka olivat pahana juuri Waterloossa. Hän jätti vastuuta marsalkka Neylle (ilman valtaa). Ei siitä tullut kuin sotkua. Luvalla sanoen, Napoleon ei ollut enää A1-luokassa vuoden 1807 jälkeen. Hän herätti vastustajissaan pelkoa vielä vuosina 1800 ja 1805. Sitten se oli ohi¨- tosin vastustaja parani. Wellington oli kärsivällinen ja jaksoi odottaa kömmähdyksiä. Silloin kun Napoleon oli voimissaan, haittana olivat riitaisat marsalkat. Egyptissä kenraalit Reynier ja Destaing kävivät kaksintaistelun (Destaing kuoli)! Auerstadtissa 1806 taas Davout väitti, että Bernadotte oli pettänyt hänet. Bernadotten lapsellinen kiukuttelu oli jättänyt Davoutin yksin painimaan 50 000 preussilaisen kanssa. Vain ranskalaisen rivisotilaan uljuus ja sinnikkyys esti Napoleonia saamasta suuren tappion jo tuolloin. Itävallassa 1809 taas Lannes ja Bessiéres ajautuivat riitaan. Monesti kunnianhimoinen päälllystö lähetti joukoille omia käskyjään, jotka olivat ristiriidassa keskenään. Yhteistoiminta oli vajavaista. Oma arvioni on, että Itävallassa 1805 Napoleon käytti nopeutta, salaamista ja ylivoimaa kuitenkin mestarillisesti, vaikka vastassa ollut Mack olikin päättämätön arkalainen. Napoleon oli eri mies kuin myöhemmin, lopussa.
"Napoleon kärsi aivolisäkkeen dysplasiasta. Nuorena se tarkoittaa kiihkeää toimintaa ja vanhemmalla iällä rappeutumista." Tätä en muuten tiennytkään. Pitääpä ottaa selvää aiheesta. Joka tapauksessa muotokuvistakin näkee että keisarille tapahtui jotain viimeistään Tilsitin jälkeen: pyylevöityminen, katseen sumeneminen kielivät alentuneesta vireystasosta ja tahdon herpaantumisesta. "Parhaiten tunnetaan hänen ulos luiskahtaneet peräpukamansa, jotka olivat pahana juuri Waterloossa. Hän jätti vastuuta marsalkka Neylle (ilman valtaa). Ei siitä tullut kuin sotkua." Ney tunnettiin rohkeudestaan, mutta ei älykkyydestään, koska hänellä ei sitä juuri ollut. Ratsuväkirynnäkkö Wellingtonin neliöitä vastan näytti varmasti hienolta aikanaan (ja Bondartshukin elokuvassa), mutta oli taktisesti järjettömän turha. "Silloin kun Napoleon oli voimissaan, haittana olivat riitaisat marsalkat." Napoleonilla ei ollut kunnollista esikuntaa. Tietysti yksi syy oli Napen halu sekaantua itse joka pikkuasiaan. Saksin sotaretki 1813 syksyllä oli katastrofi senkin takia, etteivät marsalkat pärjänneet omillaan kun keisarin kädestä-pitäen-ohjaus puuttui. Ranskalaisten erilliset osastot lyötiin jo ennen kuin Suuri armeija sai turpiinsa Leipzigissa.
Kuten kaikki englantilaisille kampoihin laittaneille kenraalit saavat neron nimen, koska eihän kukaan muu kuin nero voittaa brittejä. Brittien armeijahan olilaadultaan parempi, mutta ranskalaisilla vain sattui olemaan nero johtajana. Naboleonin vahvuus kenraalina oli muuta kuin taktiikassa. Italiassa hänen joukkonsa ylittivät joen siltaa pitkin vaikka etulinjan miehillä ei ollut mitään henkiinjäämismahdollisuutta. Naboleonilla oli melkein aina ylivoima puolellaan. Ei voida puhua suuresta sotapäälliköstä, ja nero on vahvasti yliampuva nimi.
Tietysti eräs tärkeä sotapäällikön taito on luoda PAIKALLINEN YLIVOIMA sinne missä sitä tarvitaan.
Ei kukaan ole seppä syntyessään ....