otsalohkodementia

Ei siihen aina löydy selvää syytä. Siihen voi pahimmillaan sairastua jo 40 vuotiaana. Yritä kysellä äidillesi niin paljon apua kuin ikinä osaat ja ehdit. Tauti on ikävä kannaltasi - ja vielä ikävämpä äitisi kannalta. Voimiam:-))

Äitini sairastui työikäisenä v.2001 täytettyään 60-vuotta. Tauti eteni nopeasti. Vaihe, josta kirjoitat oli meillä aivan samanlainen. Ja tästä vaiheesta eteenpäin kolmen kuukauden sisällä oli ympärivuorokautisessa hoidossa. Äitini eksyi, kun lähti lenkille tai kuoroharjoituksiin ja eräänä helmikuun pakkasyönä hän hortoili ohuessa takissaan ulkona. Lääkkeitä jakava hoitaja ei tavannut häntä kotona klo 21:00 aikana, jolloin sain heiltä soiton. Etsimiseen osallistui poliisi ja taxit. Eräs tarkkanäköinen taxikuski havaitsi hänet. Toivon sinulta nyt voimia ja pysy lujana, kun haet paikkaa hänelle. Apunasi ovat kotihoidon henkilöt. Pidä heihin tiivis yhteys. Raportoi aivan kaikesta, mitä sattuu kotona. Äitini katoamisen jälkeen hoitopaikka järjestyi Espoon puolelta, josta Vantaan kaupunki osti hoitopaikan. Nyt on se vaihe, että hän on Vantaan osastolla, kun liikuntakyky on mennyt.

Apua saat Muistiliitto ry:n sivuilta, josta voit myös kysyä. Heillä myös maksuton linja, jonne voit soittaa. Vertaislinja toimii myös maksuttomana puhelinpalveluna. Koulutetut vapaaehtoistyöntekijät ovat valmiita keskustelemaan kanssasi päivittäin, myös viikonloppuisin klo 17-21 numerossa 0800 9 6000. Puhelinkeskustelut ovat luottamuksellisia ja halutessasi voit pysytellä puhelimessa nimettömänä.

Voisitko kertoa hieman taudin etenemisestä. Onko nämä vuodet vaikuttaneet hänen kuntoonsa merkittävästi ?

Sinä itseasiassa kysyt tuolla ihan samaa,mutta miten sinä olet asian käytännön avuntarpeessa huomannut.

No niin ollaan vuodessa 2011 hyvä huomio :D olen tämän ketjun aloittaja ja tuollon toukokuussa 2009 siinä loppu puolella äitini pääsi hoitokotiin.Nyt äitini "muutti" ½ vuotta sitten pieneen tehostettuun palveluasumis paikkaan sielä ei ole kun 9 asukasta.

Tänään viimeksi kävin äidin luona ja voi hyssykät kun hän on kallelleen vasemmalle koitin tsempata pystyyn/suoraan mutta kuuroille korville meni.

Tauti on mennyt näiden vuosien aikana reippaasti eteenpäin joka on todella valitettava asia,Minimental testit on tehty viimeksi vuosi sitten ja silloin tulos oli huikea 2!

Vessaan äitini osaa pyytää päivällä mutta yöllä ei apua pyytele vaan menee sitten sujuvasti vessan oven viereen pissalle :/ No se nyt on murheista pienin.

Puhetta vaihdellen välillä äitini höpisee niitä näitä josta ei ite perässä pysy :D Mutta tokasten vaan että jaa sillon ja sillon.

Äidilläni on myös joka viikko useasti surullisia päiviä eli itkua riittää vaikka sille itkemiselle ei ole mitään järkevää syytä.

Agresiivisuutta oli hetken aikaa mutta se on onneksi pois.

Vieläkään en ole saanut mistään suoraa vastausta siihen että miten pitkään tämä tauti tuossa heikentää tilaa ja missä mahdetaan olla taudin kanssa vuoden päästä.

Itse kun asun toisella paikkakunnalla niin tänään äidin luota lähtiessä melkein itkuun paukahdin kun ajattelin että minun pitäsi asua lähempänä että saisin useammin kun kerran viikossa käydä hänen luonaan ja pääsisin viemään häntä kävelemään ja torille.

Kun onko minulla vuoden päästä enään äitiä joka juttelee edes vähän ja onko sitä kävelyn taitoo tallessa.

Öidilläni on todella hyvä fyysinen kunto sehän kävelee eteen mars kun pika juna konsanaan ja käveleminen päivittäin onkin hänelle aivan ehdoton asia.

Toivoisin todellakin että voisin viettää aikaa enemmän hänen kanssaan toivoisin myös että äitini siskot ehtisivät käydä häntä katsomassa...Myöskin toivoisin että äitini toinen tytär joka asuu äitini kanssa samalla paikkakunnalla niin kävisi useammin kun kerran viikossa ja liikkuisi äitinii kanssa vaikka siellä torilla mutta siskoni ei kehtaa tätä asiaa tehdä koska häpee äitiä.

Minä en asiaa häpeä olen suoraan kertonut tutuille/puoli tutuille missä mennään ja mikä on tauti..

Mutta toiveitahan saa olla :) Ja pitää olla! Mutta mitä tämä elämä on vuoden päästä? On niin monta kysymystä joihin haluaisin vastauksen mutta niitä vastauksia en varmaan koskaan saa sillä tuokin paikka jossa äitini asustelee niin ei sielä ole kun vanhuuden höppänöitä :) ei suoranaisesti dementiasta kärsiviä

Uusiin pään kuviin odotellaan nytten lähetettä jos tuossa elokuussa sitten kutsu sinne kävisi näkisi että paljonko sitä muutosta siellä päässä on tapahtunut..

Sekavasti tuli taas tämäkin kirjotettua asiat pomppii pom pom pom

Mulla on kans lähiomaiselle 53v. annettu sama diagnoosi parisen vuotta sitten.
Alkuun näytti, että sairaus etenee vauhdilla, mutta nyt on vuoden verran ollut parempi jakso.
Tosin nyt näyttää, että että tämä sairaus alkaa taas muistuttaa olemassaolostaan.

Turhaa tätä sairautta on ruveta piilottelemaan, itsekin olen kertonut tästä avoimesti. Minusta on hyvä vaan, että sukulaiset, tuttavat ja naapurit ovat tietoisia asiasta.


Millä perusteella äitisi sai diagnoosin, oliko jo silloin v.07 nähtävissä surkastumista pään kuvauksissa.
Onko tehty muita tutkimuksia esim. likvor- koe tai gammakuvausta.

Kertomasi mukaan puheentuotossa ei ole ongelmia.
Millainen lääkitys on nyt.
Meillä menee ketipinor, jos muistan oikein tämä ois rinnakkaislääke seroquelille.

Heippa!
Lääkityksestä en nyt muista että mitä menee mutta kolme eri lääkettä äidilläni on käytössä.
Ison kiitoksen annan äidin työpaikka lääkärille joka silloin 07 laittoi asiat eteenpäin että missä mennään kun äitini rupesi menemään töihin miten sattui. Pään kuvissa näkyi siloin sitä surkastumista ja nyt haluankin uudelleen nähdä pään tilanteen. Teen itselleni sähköpostiosoitteen uuden koska en viitsi tänne yleisesti nähtäville laittaa omalla sukunimelläni olevaa osoitetta :D jos vaikka sähköpostin kautta haluaisit vaihtaa noita kokemuksia?

Siis äidin puhuminen on sellaista tarinaa että puhuminen nomaalisti ei enään onnistu. Se saattaa sanoa tota,toi mikä oli, tuolla tuo tässä...Koitan siittä sitten kehitellä jotain että sitäkö tarkotit että mennäänkö jonnekkin ja saan aina myöntävän vastauksen että kyllä. Ja kiitos sana äidilläni on jatkuvasti käytössä.Kun kysyn mitä kuuluu niin vastaus on kiitos.. ja onko mennyt hyvin niin vastaus kiitos.

Mutta palataan aiheeseen siis jos tahdot ja selvitelen ne lääkkeet hoitokodista!

Itsekin samassa tilanteessa,aloin naita ketjuja lukemaan.s.posti
boracha(at)hotmail.com,mielellaan myos vaihtaisin kokemuksia.

Täällä myös, [email protected].

Heippa!
Samassa veneessä teidän muiden kanssa.
Äitini (65v)sai diagnoosin lokakuussa 2010, vaikka oireet alkoivat jo 6-7 vuotta sitten estottomuudella ja puheen ymmärtämättömyydellä puhelimessa.
Lääkityksenä kuuloharhoihin Risperidon 0,5mgx1 aamuin illoin.
Itse toimin äitini edunvalvojana, äiti asuu edelleen itsekseen. Melkoisen rankkaahan tämä on

Vaihtaisin myös mielelläni kokemuksia mailitse :)

chokehold(at)wippies.fi

Minulla on 62-vuotias mies.Saatu reilu 3 vuotta sitten diagnoosi kaksisuuntainen mielialahäiriö.Lääkkeet ei auttaneet,tilanne mennyt vain koko ajan huonompaan suuntaan.Nyt epäily magneettikuvan perusteella otsalohkodementia.
Hän ei käy oma-aloitteisesti suihkussa tai ulkona.Hoitaja kerran viikossa patistaa suihkuun ja vie ulos.Muuten vain makaa sohvalla ja tuijottaa kattoon.