Helena istui apaattisena koneensa äärellä. Taustalla musiikki soi hiljaa. Viinilasi oli muodostanut jo monta ympyrää hiirimaton viereen. Viikko oli ollut raskas, mutta ei hän osannut vielä nukkumaankaan mennä. Teksti rullasi näytöllä tasaisesti, välillä punaisenakin. Helenaa parisanaiset utelut eivät jaksaneet innostaa.
Helena nosti lasin huulilleen, mutta ei siemaissut. Katse kiinnittyi näytön tekstiin.
-Etsitkö kenties minua? Helena laski lasin huuliltaan ja kirjoitti.
-Ehkä…
-Iltani on kovin yksinäinen, kuinkas Sinulla?, kirjoitti ”Mikael”. Helena ei halunnut suoralta kädeltä myöntää tuntevansa samoin.
-No jaa…, hän naputteli.
-Oletko nyt yksin?, Mikael kysyi.
-Mitä se sulle kuuluu??, Helena napautti hieman tuskastuneena.
-Helena, Sinulla on terävä kieli…=), Mikael sanaili. Helenaa hymyilytti hiukan.
-Sitähän se mun exäkin aina sanoi.., hän vastasi ja tunsi olonsa jo miellyttävämmäksi.
Keskustelu soljui sinne tänne. Helena pinnisteli väsymystään vastaan ja siemaili viiniä. Mikael ei ollut sanallakaan vihjaissut seksiin tai udellut hänen ulkoisesta olemuksestaan. Asuinpaikkansa Helena oli kertonut, eipä juuri muuta henkilökohtaista. Viini oli juotu loppuun ja kirjoittaminen tuntui koko ajan vaikeammalta.
-Kuvailisitko itseäsi? Helena kirjoitti. Näytölle ilmestyi teksti: ”Et ole valinnut kaveria jolle puhua”.
-Mikael..?, Helena huomasi lausuvansa hiljaa.
Viikonloppu meni nopeasti. Helena kävi säännöllisesti vilkaisemassa, oliko Mikael kenties ilmestynyt keskusteluihin. Miestä ei kuitenkaan näkynyt. Helena ei voinut ymmärtää, miksi tuota nimimerkkiä niin ajatteli. Eihän hän tiennyt miehestä muuta kuin sen, että ainakin chatissa mies osasi keskustella, oli kohtelias ja myötätuntoinen.
Maanantai valkeni lumisena. Helena koetti pitää kiinni työelämässä opitusta rytmistä, vaikka kotona nykyisin olikin. Hän oli tekevinään kaikenlaista, ennemminkin pitääkseen ajatukset poissa netistä kuin jotain aikaan saadakseen. Oli vaikeaa tehdä päivistä erilaisia, löytää syytä nousta sängystä ylös. Kone oli koko ajan päällä ja silloin tällöin Helena vilkaisi listoja keskusteluhuoneiden osanottajista. Mutta etsimäänsä hän ei löytänyt.
Koko perjantain pyrytti. Helena oli yltä päältä luminen tullessaan kotiin. Viinipullot kilisivät kassissa. Hän puisteli vaatteensa ja asetti kengät kylpyhuoneeseen kuivumaan. Hän avasi pullon ja kaatoi lasillisen täyteläistä punaviiniä kerralla kurkusta alas. Kuinka ihanasti se lämmitti! Musiikkia soimaan taustalle, viinipullo mukaan kylpyhuoneeseen ja pitkä, kuuma kylpy. Kylpytakissaan ja pyyhe päänsä päälle kiedottuna hän istuutui koneen eteen. Hän avasi huoneen etusivun. Helena jähmettyi hetkeksi ja alkoi sitten naputella nimimerkkiään innokkaasti. Mikael oli huoneessa!
-Odotinkin Sinua…=), Mikael kirjoitti ennekuin Helena ehti kunnolla huoneeseenkaan. Helenaa kuumotti ja olo oli taivaallinen.
-Mäkin olen odottanut sua.., Helena kirjoitti ja tunsi tarvetta halata jälleennäkemisen riemusta.
-Haluaisin tavata Sinut, tänä iltana. Helena luki tekstin kahteen kertaan. Hän ei keksinyt mitään kirjoitettavaa. Mikael jatkoi.
-Sopisiko Ravintola Moon, klo 20.00? Helena oli edelleen mykkä. Aikaa oli vielä runsaasti, mutta että tavata… oikeasti. Innostus kasvoi hiljaa, Helena siemaisi pitkän kulauksen viiniä ja kirjoitti.
-Toki, nähdään siellä sitten! Kuinka tunnen sut..?
-Kyllä Sinä tunnet, minä ainakin tunnen Sinut…;) Mikael vastasi, hyvästeli ja katosi taas.
Helena istui ravintolan nurkkapöydässä, mistä saattoi tarkastella sisääntulijoita. Paikka oli puolillaan. Helena maisteli tilaamaansa drinkkiä ja hypisteli lasia saaden jääpalat kilisemään. Mitähän Mikael hänestä ajattelisi, olenkohan juonut liiaksi, millainen hän mahtaa olla? Ajatukset kimpoilivat ja saivat olon vaivautuneeksi.
Mies käveli hänen pöytänsä luo. Pitkä villakankainen takki käsivarrella, hyvin istuva puku ja poolopaita. Hiukset olivat tummat ja loivakiharaiset. Kasvot olivat miellyttävät, kevyt sänki ja ruskeat silmät nauroivat. Hän oli pitkä, raamikas ja tavattoman charmikkaan oloinen.
-Helena?, mies kysyi pehmeällä äänellä ja ojensi kättään. Helena nyökytteli ja tarttui suureen käteen. Se oli niin lämmin.
-Ja kaunis Helena, näemmä, mies lausui kulmaansa kohottaen ja istuutui pöydän toiselle puolelle.
-Niin..kait..ja sä oot Mikael.., Helena sanoi pilvissä leijuen. Helena tilasi juotavaa, Mikael tyytyi vain katselemaan häntä.
Helena kertoi elämästään. Hän hämmästyi, kuinka helppoa Mikaelin seurassa oli olla. Mies oli hyvä kuuntelija ja sai Helenan tuntemaan olonsa rennoksi. Ihmisiä valui ravintolaan tasaisesti ja paikka alkoi täyttyä. Muut vilkuilivat heidän pöytäänsä kohti ja kuiskuttelivat. Ehkä Mikael olikin tunnettu mies, Helena ajatteli, vaikka itse ei miestä tunnistanutkaan.
Pariskunta astui sisään.
-Ei helvetti…, Helena sanoi hiljaa ja tuijotti sisään tullutta pariskuntaa. Mikael kääntyi katsomaan.
-Mun ex.. ja sen uus .., Helena mutisi ja otti kulauksen. Ainoa vapaa pöytä oli aivan heidän pöytänsä vieressä. Helena ei edes vilkaissut tulijoita vaan keskittyi kertomaan Mikaelille, kuinka ex-mies oli tätä kohdellut. Kertoessaan Helena huomaamattaan lietsoi vihaa itseensä, ääni kohosi ja hän heitteli katkeria katseita naapuripöytään. Ex-mies vaikutti vaivautuneelta ja hieroi niskaansa kiemurrellen. Mies nousi ja käveli Helenan luo välittämättä Mikaelista.
-Helena, anna olla..jooko?, ex sanoi nojaten kaksin käsin pöytään ja jatkoi.
-Ehkä sun pitäisi mennä jo kotiin.
-Mä en mee minnekään! Sun ja hutsus on vaan nyt parempi sietää!! Helena huusi ja siemaisi juomaa. Mikael tarttui Helenaa ranteesta, käsi oli lämmin ja ote luja. Mikael katsoi Helenaa syvälle silmiin ja nyökkäsi päällään ulko-ovelle. Helena veti syvään henkeä, tyhjensi lasinsa ja kipitti ovelle Mikael perässään. Ex-mies hieroi otsaansa kädellään, istuutui pöytäänsä huokaisten ja hautasi kasvonsa kämmeniinsä.
Ulkona ei enää satanut. Mikael kietoi käsivartensa Helenan ympärille. Oli tyyntä, lumi narskui ja kaupungin äänet vaimenivat heidän kävellessään meren rantaa kohti. Jäätyneen lahden saaret ja kivikot erottuivat selvästi kuutamossa.
-Tule.., Mikael sanoi ja talutti Helenan rannassa olevan venevajan kuistille. Mies istuutui verannalle ja veti Helenan viereensä. Helena asetteli itsensä miehen syliin, veti itsensä sykkyrään ja painoi päänsä leveää rintaa vasten.
-Sä jätät mut kuitenkin pian…mut en mä välitä, kuiskasi Helena hiljaa. Mikael ei vastannut. Mies kietoi takkinsa liepeet Helenan ympärille, kädet sivelivät Helenan otsaa, kulmakarvoja ja korkeita poskipäitä. Mikael suuteli Helenaa pehmeästi.
-Helena, en jätä Sinua koskaan, uskothan? hän lausui hiljaa. Helena hymyili ja painautui tiukemmin miestä vasten.
-Hyvä on, mä uskon.., Helena vastasi ja sulki silmänsä. Mikael hyräili hiljaa ja antoi kätensä liukua Helenan kasvojen yli.
************************************
Kylmettynyt nainen makasi verannalla. Kasvot olivat sinertävät, hymyilevät ja näytti kuin hän olisi nukkunut. Ambulanssilääkäri totesi naisen menehtyneeksi. Poliisi tutki maastoa ja etsi jälkiä mahdollisesta henkirikoksesta, mutta mitään epäilyttävää ei löytynyt.
Venevajalle johti vain yhdet jalanjäljet, naisen itsensä jättämät.
Helena nosti lasin huulilleen, mutta ei siemaissut. Katse kiinnittyi näytön tekstiin.
-Etsitkö kenties minua? Helena laski lasin huuliltaan ja kirjoitti.
-Ehkä…
-Iltani on kovin yksinäinen, kuinkas Sinulla?, kirjoitti ”Mikael”. Helena ei halunnut suoralta kädeltä myöntää tuntevansa samoin.
-No jaa…, hän naputteli.
-Oletko nyt yksin?, Mikael kysyi.
-Mitä se sulle kuuluu??, Helena napautti hieman tuskastuneena.
-Helena, Sinulla on terävä kieli…=), Mikael sanaili. Helenaa hymyilytti hiukan.
-Sitähän se mun exäkin aina sanoi.., hän vastasi ja tunsi olonsa jo miellyttävämmäksi.
Keskustelu soljui sinne tänne. Helena pinnisteli väsymystään vastaan ja siemaili viiniä. Mikael ei ollut sanallakaan vihjaissut seksiin tai udellut hänen ulkoisesta olemuksestaan. Asuinpaikkansa Helena oli kertonut, eipä juuri muuta henkilökohtaista. Viini oli juotu loppuun ja kirjoittaminen tuntui koko ajan vaikeammalta.
-Kuvailisitko itseäsi? Helena kirjoitti. Näytölle ilmestyi teksti: ”Et ole valinnut kaveria jolle puhua”.
-Mikael..?, Helena huomasi lausuvansa hiljaa.
Viikonloppu meni nopeasti. Helena kävi säännöllisesti vilkaisemassa, oliko Mikael kenties ilmestynyt keskusteluihin. Miestä ei kuitenkaan näkynyt. Helena ei voinut ymmärtää, miksi tuota nimimerkkiä niin ajatteli. Eihän hän tiennyt miehestä muuta kuin sen, että ainakin chatissa mies osasi keskustella, oli kohtelias ja myötätuntoinen.
Maanantai valkeni lumisena. Helena koetti pitää kiinni työelämässä opitusta rytmistä, vaikka kotona nykyisin olikin. Hän oli tekevinään kaikenlaista, ennemminkin pitääkseen ajatukset poissa netistä kuin jotain aikaan saadakseen. Oli vaikeaa tehdä päivistä erilaisia, löytää syytä nousta sängystä ylös. Kone oli koko ajan päällä ja silloin tällöin Helena vilkaisi listoja keskusteluhuoneiden osanottajista. Mutta etsimäänsä hän ei löytänyt.
Koko perjantain pyrytti. Helena oli yltä päältä luminen tullessaan kotiin. Viinipullot kilisivät kassissa. Hän puisteli vaatteensa ja asetti kengät kylpyhuoneeseen kuivumaan. Hän avasi pullon ja kaatoi lasillisen täyteläistä punaviiniä kerralla kurkusta alas. Kuinka ihanasti se lämmitti! Musiikkia soimaan taustalle, viinipullo mukaan kylpyhuoneeseen ja pitkä, kuuma kylpy. Kylpytakissaan ja pyyhe päänsä päälle kiedottuna hän istuutui koneen eteen. Hän avasi huoneen etusivun. Helena jähmettyi hetkeksi ja alkoi sitten naputella nimimerkkiään innokkaasti. Mikael oli huoneessa!
-Odotinkin Sinua…=), Mikael kirjoitti ennekuin Helena ehti kunnolla huoneeseenkaan. Helenaa kuumotti ja olo oli taivaallinen.
-Mäkin olen odottanut sua.., Helena kirjoitti ja tunsi tarvetta halata jälleennäkemisen riemusta.
-Haluaisin tavata Sinut, tänä iltana. Helena luki tekstin kahteen kertaan. Hän ei keksinyt mitään kirjoitettavaa. Mikael jatkoi.
-Sopisiko Ravintola Moon, klo 20.00? Helena oli edelleen mykkä. Aikaa oli vielä runsaasti, mutta että tavata… oikeasti. Innostus kasvoi hiljaa, Helena siemaisi pitkän kulauksen viiniä ja kirjoitti.
-Toki, nähdään siellä sitten! Kuinka tunnen sut..?
-Kyllä Sinä tunnet, minä ainakin tunnen Sinut…;) Mikael vastasi, hyvästeli ja katosi taas.
Helena istui ravintolan nurkkapöydässä, mistä saattoi tarkastella sisääntulijoita. Paikka oli puolillaan. Helena maisteli tilaamaansa drinkkiä ja hypisteli lasia saaden jääpalat kilisemään. Mitähän Mikael hänestä ajattelisi, olenkohan juonut liiaksi, millainen hän mahtaa olla? Ajatukset kimpoilivat ja saivat olon vaivautuneeksi.
Mies käveli hänen pöytänsä luo. Pitkä villakankainen takki käsivarrella, hyvin istuva puku ja poolopaita. Hiukset olivat tummat ja loivakiharaiset. Kasvot olivat miellyttävät, kevyt sänki ja ruskeat silmät nauroivat. Hän oli pitkä, raamikas ja tavattoman charmikkaan oloinen.
-Helena?, mies kysyi pehmeällä äänellä ja ojensi kättään. Helena nyökytteli ja tarttui suureen käteen. Se oli niin lämmin.
-Ja kaunis Helena, näemmä, mies lausui kulmaansa kohottaen ja istuutui pöydän toiselle puolelle.
-Niin..kait..ja sä oot Mikael.., Helena sanoi pilvissä leijuen. Helena tilasi juotavaa, Mikael tyytyi vain katselemaan häntä.
Helena kertoi elämästään. Hän hämmästyi, kuinka helppoa Mikaelin seurassa oli olla. Mies oli hyvä kuuntelija ja sai Helenan tuntemaan olonsa rennoksi. Ihmisiä valui ravintolaan tasaisesti ja paikka alkoi täyttyä. Muut vilkuilivat heidän pöytäänsä kohti ja kuiskuttelivat. Ehkä Mikael olikin tunnettu mies, Helena ajatteli, vaikka itse ei miestä tunnistanutkaan.
Pariskunta astui sisään.
-Ei helvetti…, Helena sanoi hiljaa ja tuijotti sisään tullutta pariskuntaa. Mikael kääntyi katsomaan.
-Mun ex.. ja sen uus .., Helena mutisi ja otti kulauksen. Ainoa vapaa pöytä oli aivan heidän pöytänsä vieressä. Helena ei edes vilkaissut tulijoita vaan keskittyi kertomaan Mikaelille, kuinka ex-mies oli tätä kohdellut. Kertoessaan Helena huomaamattaan lietsoi vihaa itseensä, ääni kohosi ja hän heitteli katkeria katseita naapuripöytään. Ex-mies vaikutti vaivautuneelta ja hieroi niskaansa kiemurrellen. Mies nousi ja käveli Helenan luo välittämättä Mikaelista.
-Helena, anna olla..jooko?, ex sanoi nojaten kaksin käsin pöytään ja jatkoi.
-Ehkä sun pitäisi mennä jo kotiin.
-Mä en mee minnekään! Sun ja hutsus on vaan nyt parempi sietää!! Helena huusi ja siemaisi juomaa. Mikael tarttui Helenaa ranteesta, käsi oli lämmin ja ote luja. Mikael katsoi Helenaa syvälle silmiin ja nyökkäsi päällään ulko-ovelle. Helena veti syvään henkeä, tyhjensi lasinsa ja kipitti ovelle Mikael perässään. Ex-mies hieroi otsaansa kädellään, istuutui pöytäänsä huokaisten ja hautasi kasvonsa kämmeniinsä.
Ulkona ei enää satanut. Mikael kietoi käsivartensa Helenan ympärille. Oli tyyntä, lumi narskui ja kaupungin äänet vaimenivat heidän kävellessään meren rantaa kohti. Jäätyneen lahden saaret ja kivikot erottuivat selvästi kuutamossa.
-Tule.., Mikael sanoi ja talutti Helenan rannassa olevan venevajan kuistille. Mies istuutui verannalle ja veti Helenan viereensä. Helena asetteli itsensä miehen syliin, veti itsensä sykkyrään ja painoi päänsä leveää rintaa vasten.
-Sä jätät mut kuitenkin pian…mut en mä välitä, kuiskasi Helena hiljaa. Mikael ei vastannut. Mies kietoi takkinsa liepeet Helenan ympärille, kädet sivelivät Helenan otsaa, kulmakarvoja ja korkeita poskipäitä. Mikael suuteli Helenaa pehmeästi.
-Helena, en jätä Sinua koskaan, uskothan? hän lausui hiljaa. Helena hymyili ja painautui tiukemmin miestä vasten.
-Hyvä on, mä uskon.., Helena vastasi ja sulki silmänsä. Mikael hyräili hiljaa ja antoi kätensä liukua Helenan kasvojen yli.
************************************
Kylmettynyt nainen makasi verannalla. Kasvot olivat sinertävät, hymyilevät ja näytti kuin hän olisi nukkunut. Ambulanssilääkäri totesi naisen menehtyneeksi. Poliisi tutki maastoa ja etsi jälkiä mahdollisesta henkirikoksesta, mutta mitään epäilyttävää ei löytynyt.
Venevajalle johti vain yhdet jalanjäljet, naisen itsensä jättämät.
Vastaukset 10
Vanhimmat
..ei tuommosia saa kirjottaa..pah, siis eikun PITÄÄ laittaa varoitus, että saattaa aiheuttaa kyyneleitä! Olipas kaunis surullinen..vai olikohan tuo kuitenkin onnellinen tarina... herttasta :´) ...tästä menee päivä toipuessa *keskentunnin joku surffi taas lukemaan* *läpsii itseään kynsille* paha Ann1 paha...
niin oli surullinen juttu, mutta voisi olla myös tottakin, julma on elämä.....joskus...
riippuen siitä kuka sitä katselee, ja mistä !
Hieno stoori taas, kiitos.
Samoin ajattelen. Yllättävä, en olisi arvannut loppua tällaiseksi...
Upeasti kirjoitettu!!
Mikä juoni, mikä tunnelma, vei mukanaan..yksinäisen ruudulta pettymysten ravintolan humisevasta ilmastosta jäisen telakan taivaanportaille.
Tämän haluaisin nähdä lyhytelokuvana.
Chatti on esillä niin paljon medioissa nykyään, että kysyntää tällaiselle "sarjalle" varmasti olisi.
Kiittän jälleen mukavasta lukukokemuksesta :-)
..siis tuota, että chattiin perustuvalle tv sarjalle/elokuvalle voisi olla tilausta??
Toisaalta, chatissa vaan kulminoituu nykyinen elämäntapa, kuvastaa nykymenoa.. kärsimätöntä, nopeaa, pinnallista.
Muuten, huomasin vasta jo kirjoitettuani, että Mikael=arkkienkeli, suojelija..! Sattuma sinänsä..
..Levottomat -trilogia ole jo kuvattu :-D
"Kun mikään ei tunnu miltään"
"Mitä jää jäljelle, kun rakkaus ei riitä"
"Kun mikään ei riitä"
Sitä oikeestaan itsekin ajattelin kommentissani, että pika-ruokala-elämää on kyllä käsitelty ja chat vain paikka, jossa se aika hyvin ilmenee.
Jännä juutu, kun ensin kirjottaa ja sitten ajattelee (heh..karrikoiden) niin löytää kaikenlaista sellaista omista sepustuksistaan, mitä ei oikeestaan tullut ajatelleeksikaan...!
Ajattelin, erillaisia versioita chatinmaailmasta.
Motiivina voisi olla muukin, kuin: "Kun mikään ei riitä".
Onhan ruutujen takana paljon muitakin kuin "levottomia" ;-)
Keski-ikäistyviä, vanhenevia ,eronneita, lapsia, tervepäisiä ja höyrähtäneitä, rakastuneita/seurustelevia, uskovia ja epäuskovia.
Persoonallisuuksien skaala on laaja ja kuvanovellit voisi toteuttaa erillisinä tarinoina, kuitenkin kaikkien lopulta jotenkin yhteen nivoutuen.
Tulipa vain mieleen.
meitä on joka junaan ja asemallekin jää muutama! (Hmpf, taas lainasin jotain vanhaa viidakon sanontaa...) Nuo levottomat versiot vaan tuli vaan ensin mieleen, kun taas kesken töiden surffin "huonoille" teille. Luojalle kiitos chat-estosta!
-ad-d-dicted?-