Voiton päivä tai sitten ei!

>>>Minkäs takia se on voiton päivä toisille ja toisille ei?

Huomenna pidän perhejuhlat!

muistojuhla. Tuona päivänä varmistui Itä-Ruroopan kuuluminen kommunistisiin kansanvankiloihin aina vuoteen 1991. Loppuipahan sekin aikanaan.

"Raportti No. 75: Dr. Hans Wagner. Kirjoitettu muistiin 27.09.1950. Käännös saksasta englantiin Gerda Johannsen. Vallankumouskaartin yllättävä hyökkäys radioasemalle Schwerin Strassella, nykyisin se on "Stalinova", vei Prahan saksalaisilta yhden tärkeimmistä asemista. Tsekit alkoivat välittömästi julistaa radioaalloilla vihantäyteisiä iskulauseitaan, kutsuen tuhoamaan saksalaiset: "Smrt všem Nemcum! Smrt všem okupantum!" -"Tappakaa kaikki saksalaiset! Tappakaa miehitysjoukot!" "Tappakaa saksalaiset missä vain tapaatte heitä! Naiset, lapset, kaikenikäiset saksalaiset ovat kuolettavia vihollisiamme (mortal enemy)! Nyt on tilaisuus tuhota vihollisemme! Tehdään heistä loppu!" Parisen tuntia tälläisten iskulauseiden radio-levittämisen jälkeen kuulimme lukemattomia raportteja murhista ja kammottavista teoista saksalaisia sotilaita ja siviilejä kohtaan. Kuulimme myös ensimnmäiset kauhistuneiden silminnäkijöiden todistukset ihmissoihduista. Aluksi tämän tulisen kuoleman jotuivat kokemaan SS-miehet, mutta siitä alkaen kun kommunistit päättivät, että jokainen uniformuun pukeutunut on SS-mies, lukemattomat muiden Wehrmachtin yksikköjen sotilaat ja erilaisten (puolisotilaallisten) osastojen jäsenet joutuivat uhrien joukkoon. Toukokuun seutsemäntenä 1945 taistelu Prahasta saavutti kiivaimman vaiheensa. Vallankumouskaartien raivo saksalaisia siviilejä kohtaan jatkui, ja palavan ihmislihan haju leijui koko kaupungin yllä. Me saimme saksalaisten klinikkojen ja siviilisairaaloiden evakuoimista koskevia raportteja, joiden mukaan vakavasti sairaita potilaita oli revitty vuoteistaan ja annettu raivoavien raakalaisten käsiin. Todistajat kertoivat yhtäpitävästi Prahan Saksalaisen Yliopiston viimeisen rehtorin ja neuralgian ja psykiatrian klinikan johtajan, professori Albrechtin , kuolemasta. Raakalaiset kävivät hänen kimppuunsa hänen klinikallaan, lyöden hänet maahan ja lopulta hirttäen hänet mielisairaalan ullakolle. Samaan aikaan kuulimme professori Dr. Rudolf Greipel-Bezecnyn kuolemasta. Hän oli saksalaisen dermatologisen klinikan johtaja. ..." "Tiistaina 10. toukokuuta, kun poistuin Theirschhausista nähdäkseni Dr.Dobbekin , tapasin pitkän kolonnan pakolaisia. Joukossa oli vain naisia, lapsia ja vanhempia miehiä. Minulle selvisi, että he tulevat Schleesiasta ja vallankumous yllätti heidät heidän matkallaan Prahan läpi. He olivat toivoneet saavansa apua Kansainväliseltä Punaiselta-Ristiltä, mutta eivät saaneet edes maitoa lapsille. Palasin sairaalaan, poimin pari pulloa maitoa, mutta kun yritin antaa niitä heille vallankumouskaartilaiset sieppasivat pullot käsistäni ja rikkoivat ne. Lapset hyppäsivät alas kärryiltä, ja yrittivät litkiä maidon kadulta, mutta partisaanit estivät senkin ja uhkasivat ampua minut. Pakolaiskolonna pysyi paikalleenpidätettynä useita päiviä. Sekä hevoset että ihmiset kuolivat nälkään ja janoon. Yhtenä aamuna kärryt olivat poissa." "Hilde Hurtinger Prahasta kertoo: Toukokuun viidentenä v.1945 lauma tsekkejä vei minut kodistani, löi ja hakkasi minua kaikkialle. He raahasivat minua hiuksistani puolisen kilometria Scharnhorst-kouluun, jossa minua kohdeltiin huonosti. Seuraavana yönä kaikki vangitut kutsuttiin toistuvasti pihalle. Tämän jälkeen satunnainen joukko, kymmenen miestä, naista ja lasta, koottiin yhteen ja ammuttiin. Katsoin, kuinka kaksi veljeäni ja yksi heidän lapsistaan kuolivat tällä tavalla. Lapsi oli vain viiden kuukauden ikäinen. Sitten meidän oli kaivettava hautoja, riisuttava ruumiit ja haudattava ne. Toisinaan vankeja kohti ammuttiin, yhtä hyvin päivällä kuin yöllä. Yhden kerran luoti raapaisi niskaani. Pysyin paikallani, maaten ruumiiden alla kokonaisen päivän ja yön, kun en uskaltanut lähteä liikkeelle. Vallankumouskaartilaiset kävelivät ruumiiden päällä, ja sokeasti iskivät pistimillään jokaista, joka oli vielä elossa. Vasen käteni lävistettiin tällä tavalla. Meille ei annettu mitään ruokaa. Ruokimme lapsia syljellä. Aseistautuneet tsekkiläiset naiset repivät raskaanaolevat vangit ulos pihalle, missä heidät riisuttiin ja hakattiin. Sitten heidät tungettiin käymälään, jossa heitä hakattiin kunnes heidän vatsansa halkesivat. Olin itse kantamassa pois tällä tavalla kuolleiden naisten ruumiita. Päivällä kuudesta kahdeksaan naista vietiin töihin St.Gotthardin kirkkoon. Täällä heidän täytyi suudella ruumita, jotka olivat jo mätänemässä, ja kerätä ruumiit kasoihin. Sitten heidän piti puhdistaa kirkon lattia polvillaan, nuolemalla pois valuneet verilammikot. Tsekkiläiset huligaanit valvoivat tätä työtä ja pieksivät meitä. Toukokuun 20. meidät vietiin Wenzelin aukiolle, missä saksalaisia poikia ja tyttöjä, ja sotilaita myös, oli ripustettu elävinä jaloistaan lyhtypylväisiin, ja meidän silmiemme edessä heidät valeltiin petroolilla ja sytytettiin palamaan." "We Kissed the Rotting Corpses" http://www.wintersonnenwende.com/scriptorium/english/ar chives/sginferno/sgi11.html#corpses

Me ollaan voittajia kaikki - kun oikein silmin katsotaan. Ainakin torjuntavoittajia.

Kaikki voivat juhlia. Toiset voivat juhlia voittoa ja toiset Eurooppaa. Hyvää Voitonpäivää! Hyvää Eurooppapäivää!

Mehän olimme hyvien puolella sodan lopussa.