Rukoilun funktio?

sama asia hieman materialisoituna versiona: vesi ei sammuta janoasi. Luonnollinen tapa suhtautua rukoiluun on tietysti mekaaninen polvistuminen ja orderi heitetään sitten pienen hiljaisuuden jälkeen esim. kuusi ja lisänumero pliis. SItten vain tarkastamaan kuponkia ja pähkäilemään oliko sellainen jumala olemassa, joka toimii kuin raha-automaatti kahvasta vetäisemällä. Olisiko se rukoilun funktio ?? palaataan...

Rukoilu parantaa uskovaisen mielialaa. Tuntuu kuin jotakin olisi saatu aikaan vaikka mitään ei ole tapahtunut. Plasebo-vaikutus.

Mutta silti ne vaan jatkavat tyhjän rukoilemista, vaikka siitä ei mitään hyötyä olekaan. Olisko jotain itsensä rauhoittelemista tai sellaista. En tiedä.

//Rukoilun funktio?// - Pelokkaasti,mutta luottaen vakuutella&toivoa olevansa onnen-otto-lapsi. "Hoidathan hommasi?" voisi rukous kuulua predestinaatio-oppillisesti oikein, siis jos ei mitään ala kuulua.

Zen-Buddhalaisuudessa ei rukoilla, mutta tosin zeniläisyys ei ole myöskään uskonto. No anyway, zeniläiset meditoivat, joka kait tarkoittaa oman mielen hiljentämistä tms. mikäli olen asian oikein ymmärtänyt. Ollaan hiljaa "sisäisesti", eikä pyydetä itselle tai toisille mitään. Joten, minä luulen, että tämä koko rukoustouhu on vain ja ainoastaan erittäin väärin ymmärrettyä meditointia. En tiedä sitten...

henkistä onanointia.

Jos kristinusko on taikauskoa, niin rukoilullahan kerrotaan Jumalalle mitä Hänen pitää tehdä. Onko se taikauskoa?

Tässä ei ole mitään uutta, että rukoukset eli anelu ei tehoa. Loitsut esim. voodoo sen sijaan tehoaa. Magia on siis ylivertainen uskontoon nähden. Henkiolentoja ei tule mielistellä ja nöyristellä vaan käskeä ja komentaa.

Funktiota kerrakseen. Lohtuahan se suo, että on sikäli konkreettista.

rukoukseen, koska jumalaa ei ole. Siinä se:-D)))))))))))))

rukouksen tarkoitus on! Et kaiketinkaan siksi, koska kiellät jumalan?

Rukoilun tarkoitus on rauhoittaa rukoileva. Ainakin näin itse näen asian. En itse asiassa näe mitään pahaa siinä, että ihminen rukoilee Jumalaansa tai jumaliaan. On jo terveydellisestikin parempi rauhoittua rukoilemalla kuin kemikaaleilla. Ja sitten kun rauhoittuu, niin pystyy keskittyneemmin pohtimaan vastausta johonkin probleemaan ja keksiä ratkaisu. Onko probleeman ratkaisu sitten ihmisen oma saavutus vai onko se Jumalan vastaus rukoukseen? Siinäpä meillä kysymys. Rukoilun tarkoitus voi olla myös se, että sen avulla ihminen pysyy ylipäätänsä hengissä. Rukoilusta tulee ikään suojamuuri oman itsensä ja maailman välille. Sillä tavalla jaksaa taas eteenpäin. Onko se ihmisestä vai Jumalasta vai molemmista? Tällaisia ajatuksia ajattelee Wariska, joka Jumalaansa uskomalla on hylännyt kaikki olemassa olevat uskonnot.

Kyllä rukouksiin saa myös vastauksia. Tässäpä teille hupia (sillä ihan sama mitä kerron, sattuman pariin todennäköisesti kaikki laitetaan, mutta eipä sen väliä, kunhan tässä kertoilen...) * Olin ollut jo puolisen vuotta työttömänä ja todella väsynyt ja masentunut tilanteeseen; heittäydyin rukoilemaan koko sydämestäni asian puolesta ja mitä tapahtui; seuraavana aamuna kello kahdeksan soitettiin eräästä työnvälitysfirmasta, jonne olin antanut tietoni jo 4 kuukautta aiemmin (ja tämä oli ensimmäinen yhteydenotto sieltä)ja sen soiton jälkeen en ole enää työttömänä ollut. * Lähdin hoitovapaan jälkeen töihin ja lapset piti saada hoitoon. Halusin heidät todella kovasti perhepäivähoitajalle, mutta niitä on meidän kunnassa niin vähän, että se ei onnistunut, vaan saimme heille päiväkotipaikat. Töihinmeno lähestyi ja rukoilin palavasti Jumalaa että lapsemme pääsisivät kuitenkin perhep.hoitajalle. Meille ei annettu siihen mitään toivoa toimistolta käsin, sillä kun lapsia on vielä kaksi, niin se vielä hankaloitti asiaa. Mutta vähän ennen h-hetkeä soitettiin, että yhdeltä hoitajalta oli vapautunut kaksi paikkaa: hoitaja oli sairastunut ennenkuin nämä uudet lapset ehtivät tulla hänelle, ja koska lapset olivat jo ehtineet vähän tottua päiväkotiin, niin vanhemmat halusivat pitää heidät siellä. Kyseessä oli juuri sama päiväkoti, mihin meidän lapset olisi laitettu ja siellä ei olisi ollut näille kahdelle tilaa, mutta kun me vaihdoimme sieltä pois, niin he saivat meiltä vapautuvat paikat ja me saimme lapset perhepäivähoitajalle.... * Uskoon tuloni kynnyksellä menin kirkkoon sunnuntain jumalanpalvelukseen. Kun tuli ehtoollisen vuoro, olin jotenkin ihan jumissa ja peloissani, enkä uskaltanut lähteä ehtoolliselle. Huusin kuitenkin mielessäni Jumalalle, että haluaisin mennä ehtoolliselle; anna jonkun auttaa minua! Monta penkkiriviä edempää, käytävän toiselta puolelta nousi ylös eräs vanha mies, kääntyi ja käveli suoraan minun luokseni. Hän ojensi kätensä hymyillen ja sanoi että mennäänkö yhdessä ehtoolliselle. Otin miestä kädestä kiinni, ja hän todellakin talutti minut eteen. Saimme ehtoollisen ja hän toi minut takaisin paikalleni. En koko aikana saanut sanaakaan suustani..... * Jumalalla on myös huumorintajua, vai mitä sanotte tästä: olin ahdistunut ja ihmeissäni ja tunsin että Jumalasuhteeni ei ollut ihan kunnossa. Rukoilin jälleen palavasti Jumalaa, että hän kertoisi minulle, mitä minun tulee tehdä, että pääsisin lähemmäksi Häntä. Ja koska olen usein typerä ja kovapäinen (enkä tunne aina ymmärtäväni vastauksia), Hänen tulisi kertoa se niin selkeästi, että minulle ei jäisi mitään arvailujen varaan: LÄHETÄ VAIKKA VIESTI KÄNNYKKÄÄNI, minä "huusin". Itseänikin hieman hymyilytti myöhemmin, just joo - Jumalahan se lähettelee tekstiviestejä... Seuraavana päivänä töissä ollessani kännykkä piippasi ja kun katsoin sitä, viestissä luki: "Tutki raamattua päivittäin. terveisin Jumala." Se päivä meni töissä kyllä ihan harakoille - olin aivan äimänkäkenä.... Onhan näitä muitakin, kuten myös sellaisia rukouksia, joihin tuntuu ettei saa vastauksia. Nopeimmat ja ihmeellisimmät vastaukset olen saanut aina silloin, kun olen todella heittäytynyt palavasti, täydestä sydämestäni rukoilemaan: suorastaan HUUTANUT Jumalan puoleen. En minä ymmärrä lopulta paljoakaan näistä uskon asioista, tahi Raamatusta: kaikessa on paljon kummallista ja epäilyttävääkin ja uskovaiset kaikkea muuta kuin sädekehäpäisiä enkeleitä, mutta omassa elämässäni olen tuntenut Jumalan voiman, ja vaikka miten asioita kääntelen, tulen aina siihen samaan lopputulokseen, että kaikista omista epäilyksistäni ja epäuskoista huolimattakin, Jumala on totta. Mutta minkälainen Jumala - se on jo sitten toinen juttu...