Tässä taas evo-lutikoille haukkumisaiheita:
"Älyllinen vajavaisuus tai puutteellinen kasvatus vaikeuttaa väistämättä korkeampien uskonnollisten tavoitteiden saavuttamista, koska tällainen köyhä hengellisen olemuksen elinpiiri riistää uskonnolta sen tärkeimmän filosofisen yhteyskanavan tieteellisen tiedon maailmaan. Uskonnon älylliset tekijät ovat tärkeitä, mutta toisaalta niiden liikakehitys on joskus myös varsin vammauttavaa ja sekoittavaa. Uskonnon täytyy alituiseen ponnistella erään paradoksaalisen väistämättömyyden kohteena: on välttämätöntä, että se käyttää ajattelua tehokkaasti hyödykseen, kun toisaalta on välttämätöntä, että se samanaikaisesti suhtautuu varauksin kaiken ajattelun hengelliseen käyttökelpoisuuteen.
Uskonnollinen spekulointi on väistämätöntä, mutta aina vahingollista, sillä tällainen spekulointi poikkeuksetta vääristää pohdittavan asian. Spekulointi muuntaa uskonnon helposti joksikin aineelliseksi tai humanistiseksi, ja samalla kun se siis on suoranaisena esteenä loogisen ajattelun selkeydelle, samalla se epäsuorasti saa uskonnon näyttämään ajallisen maailman funktiolta, sen samaisen maailman, jonka vastakohtana sen tulisi ikuisesti olla. Paradoksit tulevat sen vuoksi aina olemaan uskonnolle tunnusomaisia, paradoksit, jotka johtuvat kokemuksellisen yhteyden puuttumisesta universumin aineellisen ja hengellisen tason väliltä sellaisen yhdistävän tekijän puuttumisesta kuin morontiamota, joka on filosofian tuolle puolen menevää herkkyyttä totuuden erottamista ja ykseyden tajuamista kohtaan.
Materiaaliset tuntemukset, ihmisen emootiot, johtavat suoraan aineellisiin toimenpiteisiin, itsekkäisiin tekoihin. Uskonnolliset oivallukset, hengelliset motivaatiot, johtavat suoraa tietä uskonnollisiin toimenpiteisiin, epäitsekkäisiin tekoihin, jotka edustavat sosiaalista palvelua ja pyyteetöntä hyvänsuopaisuutta." Urantia-kirja.
TIETO VIISAUS YMMÄRRYS
Potentiaalinen finaliitti
7285
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kerrankin teksti jossa tunnustetaan suoraan että tieteen ymmärtäminen vähentää radikaalisti uskoon hurahtamisen mahdollisuutta. Lisäksi on mainittu myös se että uskontoa hieman miettimällä selviää että pyhät kirjoitukset ovat todella pitkälle metaforaa eivätkä käytäntöön soveltuvia. Mutta lopussa mennään pieleen. Ihmisen emootiot eivät aina johda itsekkäisiin lopputuloksiin, vai miksi meillä olisi tunne emootio nimeltä empatia jos kaikki olisivat aina itsekkäitä. Lisäksi uskonnon rooli automaattisesti hyvänä motivaattorina on kyseenalainen. Vai eikö ole muka itsekästä ja pelokasta totella jotain jumalaa vain rangaistuksen (helvetti yms.) tähden? Eli tekstisi tiivistettynä: Tieteellinen ymmärrys tuhoaa henkilökohtaisen uskon ja mitä enemmän uskontoa tutkii huomaa sen vertauskuvallisuuden. Uskonnottomat ihmiset ovat pahoja ja uskovat hyviä joten sulje silmäsi kaikilta muilta todisteilta ja työnnä nenä kirjaan. Sieltä se onni löytyy.
En tarkoittanutkaan mitään "pilkunnussimista". Usko ja uskonto on kaksi täysin eri asiaa! Usko ei aseta mitään sääntöja , riittejä , määräyksiä , eriarvoistuksia millään alueella. Uskontoa pilkulleen noudattavat uskovaiset voivat tosiaan olla tärähtäneitä kirjojensa kanssa. Samoin tieteeseen pilkulleen uskovat eivät osaa nähdä asioiden kokonaisuuksia.
"Samoin tieteeseen pilkulleen uskovat eivät osaa nähdä asioiden kokonaisuuksia." Viitsitkö hieman avata tätä virkettä? Ei asioiden kokonaisuuksien ymmärtämistä ole ylimääräisten olettamusten tekeminen (kuten Jumalan olemassaolo).
En muuten tarkoittanut sinua sillä "pilkunnus..". "Tiede on määrällinen kokemus, uskonto on laadullinen kokemus, sikäli kuin kysymys on ihmisen elämästä maan päällä. Tiede käsittelee ilmiöitä; uskonto käsittelee alkuperiä, arvoja ja päämääriä. Se, että selittää fyysiset ilmiöt joistakin syistä johtuviksi, on samaa kuin tunnustaisi tietämättömyytensä perimmäisyyksistä, ja sellainen johtaa tiedemiehen vain suoraa tietä takaisin ensimmäiseen suureen syyhyn - Paratiisin Universaaliseen Isään."
Suunnilleen melkotarkasti noinhan se menee. Mitä pidemmälle tiede pääsee, sitä varmemmin se lähenee Ensimmäistä Aiheuttajaa eli Jumalaa eli Universaalista Isää, tai millä nimellä kukin haluaa Häntä kutsuakin.
"En tarkoittanutkaan mitään "pilkunnussimista". Usko ja uskonto on kaksi täysin eri asiaa! Usko ei aseta mitään sääntöja , riittejä , määräyksiä , eriarvoistuksia millään alueella." Niin tässähän olisi hyvä mainita että usko mihin? Itse uskon moniinkin asioihin jotka on minulle tosiksi todistettu, evoluutioon, painovoimaan, sähkömagnetismiin, matematiikkaan yms. mutta ei niistä mitään uskontoa saa aikaiseksi. Sitäpaitsi kirjoituksessasi ei kertaakaan, tarkistin, mainita uskoa erotettuna uskonnosta. Luulin että tarkoituksesi oli tuoda kyseinen teksti tukemanasi yhteisön arvosteltavaksi. Minun on erittäin vaikeaa tietää missä olet antamasi lähdemateriaalin kanssa eri mieltä jos et sitä mitenkään ilmaise. "Uskontoa pilkulleen noudattavat uskovaiset voivat tosiaan olla tärähtäneitä kirjojensa kanssa. Samoin tieteeseen pilkulleen uskovat eivät osaa nähdä asioiden kokonaisuuksia. " Uskontoa pilkulleen noudattavat uskovaiset OVAT tärähtäneitä kirjojensa kanssa. Ja kukaan joka tieteeseen "uskoo" ei tee sitä dogmaattisesti vaan tiedon sisäistäen ja sitä pohtien, yleensä ja toivottavasti varsin kriittisesti. Tieteen ei ole tarkoitus tehdä kenestäkään tottelevaista karjaa jota voidaan viedä kuin pässiä narussa milloin minkäkin poliittisen tarkoitusperän suuntaan. Tieteen perusluonteeseen kuuluu olla mahdollisimman laajakatseinen ja kriittinen. Tämä laajakatseisuus ja kriittisyys on opettanut minulle että jumalaa ei ole olemassa. Samalla se on lahjoittanut minulle suuren ihmetyksen maailman monimutkaisuutta ja yksinkertaista kauneutta kohtaan tavalla jota monet kutsuisivat henkisyydeksi tai mystiikaksi. Missä on virheeni kokonaisuuksien tulkitsemisessa?
Asiaahan ei voi millään todistaa faktaksi, mutta yritän. Usko on aina henkilökohtainen asia. Mutta millä selittää sen tosiasian, että jokapuolella maailmaa tapahtuu hyvin samankaltaisia "havahtumisia", olipa ihminen korkeasti koulutettu tai alkeellisissa oloissa elävä lukutaidoton, niin kokemuksen yhdenmukaisuus on hämmästyttävä. Tätä tapahtuu koko ajan pitkin maapalloamme. Pyydän anteeksi sitä kokonaisuuksien ymmärtämistä, sillä enhän minä voi tietää mitä ymmärrät.