Paasikiven sanoin

Kunnioitettava nimimerkki Avarakatseinen Ystävämme Putkiluu, jota arvostelet, on luonteeltaan ihmistä lähelle menevä. Tuntee sympatiaa niin luovutettujen alueiden venäläistä nykyväestöä kohtaan kuin Kauko-Karjalan kylissä sinnitteliviä karjalankieltä pagisevia vanhuksiakin kohtaan. Karjala kaikkineen on Putkiluulle (myöh Pusku) rakas. Varmaan hän tietää, ettei hyvien naapurisuhteiden ylläpitäminen tätä palautusjuttua sen valmiimmaksi tee. Mutta ei halua Pusku ainakaan oamalta osaltaan olla suhteita huonontamassa. Sinä rakas Avarakatseinen et ole ollenkaan tyhjänpäiväinen kirjoittelija. Oikein kunnioitettavaa on, että kannanottojasi pystyy seuraamaan vuodesta 2004 asti. Olet selkokielisillä teksteilläsi epäilemättä vaikuttanut monienkin täällä surffailevien maailmankuvaan. Olet osaltasi ollut mukana luomassa sitä mielikuvaa, mikä Karjala-keskustelusta on syntynyt. Osaat ihailtavalla tavalla säännöstellä hengentuotteisesi esilleantoa. Niin ettet anna itsestäsi tympeää netissä roikkujan leimaa. Voisin kuvitella Sinun ajattelevan tämän tyyliin: Oikeus voittaa aikanaan. On turha kuvitella, että Venäjän kanssa voidaan sopia yhtään mitään. Mutta oikeutta pitää uskaltaa vaatia ja räväkkä ilmaisu on tässä asiassa ainoa oikea. Ja varmaan moneen kertaan lähellä luhistumista ollut Venäjä lopulta luhistuukin. Sitten ratkeaa Karjala-kysymyskin. Olet, Rakkaani tärkeä henkilö. Et kuka tahansa nettiansaan houkuteltu tyhjäntoimittaja. Sinulla on ihailijoita. Ihmisiä, jotka haluaisivat käydä kanssasi kahvilla, ehkä lähteä kanssasi ajamaan Karjalaan. Lopuksi tunnustus. Olen mitä suurimmassa määrin rähmälläänolija. Nautittuani yhden butilkan verran puolikuivaa kuohuviiniä, jota ystäväni oli Venäjältä tuonut, retkahdin vapun jälkeen pyörätuolistani turvalleni. Ranne murtui ja pissin alleni. Onneksi oli kännykkä tavoitettavissa ja soitin ystävälleni. Vain kolme varttia sain retkottaa rähmälläni asuntoni eteisessä, metrin päässä vessan ovesta.

Neiti_Nuttura kirjoitti:

Kunnioitettava nimimerkki Avarakatseinen Ystävämme Putkiluu, jota arvostelet, on luonteeltaan ihmistä lähelle menevä. Tuntee sympatiaa niin luovutettujen alueiden venäläistä nykyväestöä kohtaan kuin Kauko-Karjalan kylissä sinnitteliviä karjalankieltä pagisevia vanhuksiakin kohtaan. Karjala kaikkineen on Putkiluulle (myöh Pusku) rakas. Varmaan hän tietää, ettei hyvien naapurisuhteiden ylläpitäminen tätä palautusjuttua sen valmiimmaksi tee. Mutta ei halua Pusku ainakaan oamalta osaltaan olla suhteita huonontamassa. Sinä rakas Avarakatseinen et ole ollenkaan tyhjänpäiväinen kirjoittelija. Oikein kunnioitettavaa on, että kannanottojasi pystyy seuraamaan vuodesta 2004 asti. Olet selkokielisillä teksteilläsi epäilemättä vaikuttanut monienkin täällä surffailevien maailmankuvaan. Olet osaltasi ollut mukana luomassa sitä mielikuvaa, mikä Karjala-keskustelusta on syntynyt. Osaat ihailtavalla tavalla säännöstellä hengentuotteisesi esilleantoa. Niin ettet anna itsestäsi tympeää netissä roikkujan leimaa. Voisin kuvitella Sinun ajattelevan tämän tyyliin: Oikeus voittaa aikanaan. On turha kuvitella, että Venäjän kanssa voidaan sopia yhtään mitään. Mutta oikeutta pitää uskaltaa vaatia ja räväkkä ilmaisu on tässä asiassa ainoa oikea. Ja varmaan moneen kertaan lähellä luhistumista ollut Venäjä lopulta luhistuukin. Sitten ratkeaa Karjala-kysymyskin. Olet, Rakkaani tärkeä henkilö. Et kuka tahansa nettiansaan houkuteltu tyhjäntoimittaja. Sinulla on ihailijoita. Ihmisiä, jotka haluaisivat käydä kanssasi kahvilla, ehkä lähteä kanssasi ajamaan Karjalaan. Lopuksi tunnustus. Olen mitä suurimmassa määrin rähmälläänolija. Nautittuani yhden butilkan verran puolikuivaa kuohuviiniä, jota ystäväni oli Venäjältä tuonut, retkahdin vapun jälkeen pyörätuolistani turvalleni. Ranne murtui ja pissin alleni. Onneksi oli kännykkä tavoitettavissa ja soitin ystävälleni. Vain kolme varttia sain retkottaa rähmälläni asuntoni eteisessä, metrin päässä vessan ovesta.

Panisin sua halavalla. Tykkäisit varmasti, oon pannu muitakin rumia. Ja halavalla. Ehkäsyvälinekin löytyy. Ostettu Pörsäjärven vpkn huutokaupasta vuonna seittemänyheksän. Ehkäsee kaikki tulipalosta tippuriin. Vähän käytetty. Saisit olla rähmällään niin paljon kun huvittaa. Ja pissiä alles jo siltä tuntuu. No miten on? Meille vai teille?

Neiti_Nuttura kirjoitti:

Kunnioitettava nimimerkki Avarakatseinen Ystävämme Putkiluu, jota arvostelet, on luonteeltaan ihmistä lähelle menevä. Tuntee sympatiaa niin luovutettujen alueiden venäläistä nykyväestöä kohtaan kuin Kauko-Karjalan kylissä sinnitteliviä karjalankieltä pagisevia vanhuksiakin kohtaan. Karjala kaikkineen on Putkiluulle (myöh Pusku) rakas. Varmaan hän tietää, ettei hyvien naapurisuhteiden ylläpitäminen tätä palautusjuttua sen valmiimmaksi tee. Mutta ei halua Pusku ainakaan oamalta osaltaan olla suhteita huonontamassa. Sinä rakas Avarakatseinen et ole ollenkaan tyhjänpäiväinen kirjoittelija. Oikein kunnioitettavaa on, että kannanottojasi pystyy seuraamaan vuodesta 2004 asti. Olet selkokielisillä teksteilläsi epäilemättä vaikuttanut monienkin täällä surffailevien maailmankuvaan. Olet osaltasi ollut mukana luomassa sitä mielikuvaa, mikä Karjala-keskustelusta on syntynyt. Osaat ihailtavalla tavalla säännöstellä hengentuotteisesi esilleantoa. Niin ettet anna itsestäsi tympeää netissä roikkujan leimaa. Voisin kuvitella Sinun ajattelevan tämän tyyliin: Oikeus voittaa aikanaan. On turha kuvitella, että Venäjän kanssa voidaan sopia yhtään mitään. Mutta oikeutta pitää uskaltaa vaatia ja räväkkä ilmaisu on tässä asiassa ainoa oikea. Ja varmaan moneen kertaan lähellä luhistumista ollut Venäjä lopulta luhistuukin. Sitten ratkeaa Karjala-kysymyskin. Olet, Rakkaani tärkeä henkilö. Et kuka tahansa nettiansaan houkuteltu tyhjäntoimittaja. Sinulla on ihailijoita. Ihmisiä, jotka haluaisivat käydä kanssasi kahvilla, ehkä lähteä kanssasi ajamaan Karjalaan. Lopuksi tunnustus. Olen mitä suurimmassa määrin rähmälläänolija. Nautittuani yhden butilkan verran puolikuivaa kuohuviiniä, jota ystäväni oli Venäjältä tuonut, retkahdin vapun jälkeen pyörätuolistani turvalleni. Ranne murtui ja pissin alleni. Onneksi oli kännykkä tavoitettavissa ja soitin ystävälleni. Vain kolme varttia sain retkottaa rähmälläni asuntoni eteisessä, metrin päässä vessan ovesta.

"Ystävämme Putkiluu, jota arvostelet, on luonteeltaan ihmistä lähelle menevä. Tuntee sympatiaa niin luovutettujen alueiden venäläistä nykyväestöä kohtaan kuin Kauko-Karjalan kylissä sinnitteliviä karjalankieltä pagisevia vanhuksiakin kohtaan" Mutta eipä tämä Putkiluu tunnu tunteva yhtään sympatioita ihan vaan suomalaisia kohtaan, niitä jotka joutuivat lähtemään kotiseuduiltaan.

Neiti_Nuttura kirjoitti:

Kunnioitettava nimimerkki Avarakatseinen Ystävämme Putkiluu, jota arvostelet, on luonteeltaan ihmistä lähelle menevä. Tuntee sympatiaa niin luovutettujen alueiden venäläistä nykyväestöä kohtaan kuin Kauko-Karjalan kylissä sinnitteliviä karjalankieltä pagisevia vanhuksiakin kohtaan. Karjala kaikkineen on Putkiluulle (myöh Pusku) rakas. Varmaan hän tietää, ettei hyvien naapurisuhteiden ylläpitäminen tätä palautusjuttua sen valmiimmaksi tee. Mutta ei halua Pusku ainakaan oamalta osaltaan olla suhteita huonontamassa. Sinä rakas Avarakatseinen et ole ollenkaan tyhjänpäiväinen kirjoittelija. Oikein kunnioitettavaa on, että kannanottojasi pystyy seuraamaan vuodesta 2004 asti. Olet selkokielisillä teksteilläsi epäilemättä vaikuttanut monienkin täällä surffailevien maailmankuvaan. Olet osaltasi ollut mukana luomassa sitä mielikuvaa, mikä Karjala-keskustelusta on syntynyt. Osaat ihailtavalla tavalla säännöstellä hengentuotteisesi esilleantoa. Niin ettet anna itsestäsi tympeää netissä roikkujan leimaa. Voisin kuvitella Sinun ajattelevan tämän tyyliin: Oikeus voittaa aikanaan. On turha kuvitella, että Venäjän kanssa voidaan sopia yhtään mitään. Mutta oikeutta pitää uskaltaa vaatia ja räväkkä ilmaisu on tässä asiassa ainoa oikea. Ja varmaan moneen kertaan lähellä luhistumista ollut Venäjä lopulta luhistuukin. Sitten ratkeaa Karjala-kysymyskin. Olet, Rakkaani tärkeä henkilö. Et kuka tahansa nettiansaan houkuteltu tyhjäntoimittaja. Sinulla on ihailijoita. Ihmisiä, jotka haluaisivat käydä kanssasi kahvilla, ehkä lähteä kanssasi ajamaan Karjalaan. Lopuksi tunnustus. Olen mitä suurimmassa määrin rähmälläänolija. Nautittuani yhden butilkan verran puolikuivaa kuohuviiniä, jota ystäväni oli Venäjältä tuonut, retkahdin vapun jälkeen pyörätuolistani turvalleni. Ranne murtui ja pissin alleni. Onneksi oli kännykkä tavoitettavissa ja soitin ystävälleni. Vain kolme varttia sain retkottaa rähmälläni asuntoni eteisessä, metrin päässä vessan ovesta.

... ja meikäpojalla on ollut samankaltaisia kokemuksia. Kiitos viestistä, mutta jätä pois turha "kunnioitus" ... arvostus riittäköön .... kunnioituksen jättäisin tuonne uskonnon ja politiikan palstalle. Ja politiikan puolellakin kunnioittaminen menee yleensä naurettavuuksiin ja sen myötä idioottimaisuuksiin, mallina olkoot juuri lähinaapurimme, Pohjois-Korea, Romania, entinen Itä-Saksa. (lähinaapurilla en suinkaan tarkoita Ruotsia) Minäkin tunnen sympatiaa Karjalan väestöä kohtaan, mutta enimmäkseen niitä suomensukuisia, jotka sinnittelevät Karjalan laulumailla, Venäjän hallinnon puristuksessa. Asioiden kehitystä voi seurata: Http://www.karjalansanomat.ru – ei hyvältä näytä Valitettavasti entisissä miehitetyissä maissa asuvat siviilit ovat jääneet ilmeisesti "pääkonttorin" täsmällisellä ja tarkoituksenmukaisella suunnitelmalla kohdemaahansa, ja ovat siellä kiusana kantaväestölle ja tietysti kimmokkeena pääkonttorin toistuville "nooteille". Yritän etsiä painavaa sanottavaa, kirjasto on toinen olohuoneeni. Arvauksesi ajattelutavastani osuu oikeaan; se perustuu tavallaan perimään ts. isäni ennusti Neuvostoliiton romahduksen täsmälleen oikein, välittämättä pilkallisista huomautuksista. Suomi (Koivisto) söhelsi tilaisuutensa Karjalan palautuksessa, mutta vielä tulee toinen ja kolmaskin mahdollisuus. Ihailusi on hämmentävää, kirjoittaminen kuuluu työhöni vain osittain; tavallaan olen tiedon kokooja, -yhdistäjä, synkronoija, muistiinmerkitsijä ja kaiken tämän vaivannäön jälkeen teen muiden suunnittelijoiden kanssa asiakirjat, joilla projekti toteutetaan. Lähden perjantaina käväisemään Tallinnassa, tulee varmaan hankittua myös sellaista ainetta muutama pullollinen ja epäilen että kyljessä lukee DRY. Tässä iässä melkein tietää, minkä kestää, jos prosentit (%) on oikein merkitty. Saas nähdä. Mutta tuleepa taas katseltua esimerkkiä, miten miehittäjävallan jäljet korjataan, ja häivytetään ikävät muistot kansakunnan historiassa.

Neiti_Nuttura kirjoitti:

Kunnioitettava nimimerkki Avarakatseinen Ystävämme Putkiluu, jota arvostelet, on luonteeltaan ihmistä lähelle menevä. Tuntee sympatiaa niin luovutettujen alueiden venäläistä nykyväestöä kohtaan kuin Kauko-Karjalan kylissä sinnitteliviä karjalankieltä pagisevia vanhuksiakin kohtaan. Karjala kaikkineen on Putkiluulle (myöh Pusku) rakas. Varmaan hän tietää, ettei hyvien naapurisuhteiden ylläpitäminen tätä palautusjuttua sen valmiimmaksi tee. Mutta ei halua Pusku ainakaan oamalta osaltaan olla suhteita huonontamassa. Sinä rakas Avarakatseinen et ole ollenkaan tyhjänpäiväinen kirjoittelija. Oikein kunnioitettavaa on, että kannanottojasi pystyy seuraamaan vuodesta 2004 asti. Olet selkokielisillä teksteilläsi epäilemättä vaikuttanut monienkin täällä surffailevien maailmankuvaan. Olet osaltasi ollut mukana luomassa sitä mielikuvaa, mikä Karjala-keskustelusta on syntynyt. Osaat ihailtavalla tavalla säännöstellä hengentuotteisesi esilleantoa. Niin ettet anna itsestäsi tympeää netissä roikkujan leimaa. Voisin kuvitella Sinun ajattelevan tämän tyyliin: Oikeus voittaa aikanaan. On turha kuvitella, että Venäjän kanssa voidaan sopia yhtään mitään. Mutta oikeutta pitää uskaltaa vaatia ja räväkkä ilmaisu on tässä asiassa ainoa oikea. Ja varmaan moneen kertaan lähellä luhistumista ollut Venäjä lopulta luhistuukin. Sitten ratkeaa Karjala-kysymyskin. Olet, Rakkaani tärkeä henkilö. Et kuka tahansa nettiansaan houkuteltu tyhjäntoimittaja. Sinulla on ihailijoita. Ihmisiä, jotka haluaisivat käydä kanssasi kahvilla, ehkä lähteä kanssasi ajamaan Karjalaan. Lopuksi tunnustus. Olen mitä suurimmassa määrin rähmälläänolija. Nautittuani yhden butilkan verran puolikuivaa kuohuviiniä, jota ystäväni oli Venäjältä tuonut, retkahdin vapun jälkeen pyörätuolistani turvalleni. Ranne murtui ja pissin alleni. Onneksi oli kännykkä tavoitettavissa ja soitin ystävälleni. Vain kolme varttia sain retkottaa rähmälläni asuntoni eteisessä, metrin päässä vessan ovesta.

Rakas Neiti_Nuttura! Voisin tarjota Sinulle pyörätuoliramppia ulkoraportaille ja kynnysten poistamista asuntoosi, että et sitten liukastuisi "turvallesi" sinne pihamaalle tai sisälle. Lisäksi suihkutuoli ja turvakahvoja. Sopisiko? Turvapuhelimen hankkiminen rannekkeineen kuuluu myös ohjelmaan. Onneksi ei onnettomuudessasi kuitenkaan lonkka murtunut! Se olisi ollut jo iso ongelma. Kuukausitolkulla sairaalassa. Ja kuka kestää niitä kodinhoitajia toipumisaikana kotonaan! Ei Erkkikään! Kasviksia pelkästään syöttävät ja hosuavat monta tuntia, eikä sitä samppakaljaa ehdi maistamaan palaakaan. Muuten. Kun nyt tuli puhetta, niin älä nyt sentään kerro niille, kuka ne samppakaljat toi. Äläkä nyt imartele tuota Aravakatseista niin kovasti, eikä niin näyttävästi. Tiedän, että sen ihmisen katse ei ole niin kovin avara. Sutki taitaa olla miehekseen! Taidan tulla jo vähän mustasukkaiseksi. Toivottavasti kätesi on kunnossa. Voin tuoda lisää sitä energiajuomaa, jotta voit matkailla sitten kesällä lämpimänä aikana. Kesäkuusssa olisi Vuoksi-seuran tilaisuus Kamennogorskissa (Antrea) ja sitten heinäkuussa Laatokan-karjalassa vapaamuotoista matkaamista autolla Pitkärannassa ja Salmissa. Lunkulansaaressa ja Miinalan kylässä. Heinäkuun lopussa olisi matka Kuusamoon ja poikkeaminen Kostamuksessa. Sopisiko Sinulle joku näistä? Toivotan Sinulle hyvää kesän alkua! Rakkain Terveisin! Putkiluu

rähmälläänolon mestari kirjoitti:

"Ystävämme Putkiluu, jota arvostelet, on luonteeltaan ihmistä lähelle menevä. Tuntee sympatiaa niin luovutettujen alueiden venäläistä nykyväestöä kohtaan kuin Kauko-Karjalan kylissä sinnitteliviä karjalankieltä pagisevia vanhuksiakin kohtaan" Mutta eipä tämä Putkiluu tunnu tunteva yhtään sympatioita ihan vaan suomalaisia kohtaan, niitä jotka joutuivat lähtemään kotiseuduiltaan.

keskuudessaan työssäni joka päivä. Teen työtä joka päivä myös heidän hyväkseen. Olen elänyt karjalaisten siirtolaisten kanssa Suomessa lapsesta saakka. Naapureina, ystävinä. Harvalla suomalaisella on mahdollisuus tehdä työtä (vähemmistökansallisuuksien) mm. karjalaisten keskuudessa. En voi hirveästi mainostaa asiaa. Selityksenä, olemme Neiti_Nutturan kanssa ennestään "tuttuja". Haluamme yhdessä edes hieman hauskuuttaa palstaa kaikkien näiden masentavien karjalaisten haukkumisten seassa. Me molemmat olemme tottuneita Karjalan matkaajia, haluamme keventää palstaa. Älä pahastu.

avarakatseinen kirjoitti:

... ja meikäpojalla on ollut samankaltaisia kokemuksia. Kiitos viestistä, mutta jätä pois turha "kunnioitus" ... arvostus riittäköön .... kunnioituksen jättäisin tuonne uskonnon ja politiikan palstalle. Ja politiikan puolellakin kunnioittaminen menee yleensä naurettavuuksiin ja sen myötä idioottimaisuuksiin, mallina olkoot juuri lähinaapurimme, Pohjois-Korea, Romania, entinen Itä-Saksa. (lähinaapurilla en suinkaan tarkoita Ruotsia) Minäkin tunnen sympatiaa Karjalan väestöä kohtaan, mutta enimmäkseen niitä suomensukuisia, jotka sinnittelevät Karjalan laulumailla, Venäjän hallinnon puristuksessa. Asioiden kehitystä voi seurata: Http://www.karjalansanomat.ru – ei hyvältä näytä Valitettavasti entisissä miehitetyissä maissa asuvat siviilit ovat jääneet ilmeisesti "pääkonttorin" täsmällisellä ja tarkoituksenmukaisella suunnitelmalla kohdemaahansa, ja ovat siellä kiusana kantaväestölle ja tietysti kimmokkeena pääkonttorin toistuville "nooteille". Yritän etsiä painavaa sanottavaa, kirjasto on toinen olohuoneeni. Arvauksesi ajattelutavastani osuu oikeaan; se perustuu tavallaan perimään ts. isäni ennusti Neuvostoliiton romahduksen täsmälleen oikein, välittämättä pilkallisista huomautuksista. Suomi (Koivisto) söhelsi tilaisuutensa Karjalan palautuksessa, mutta vielä tulee toinen ja kolmaskin mahdollisuus. Ihailusi on hämmentävää, kirjoittaminen kuuluu työhöni vain osittain; tavallaan olen tiedon kokooja, -yhdistäjä, synkronoija, muistiinmerkitsijä ja kaiken tämän vaivannäön jälkeen teen muiden suunnittelijoiden kanssa asiakirjat, joilla projekti toteutetaan. Lähden perjantaina käväisemään Tallinnassa, tulee varmaan hankittua myös sellaista ainetta muutama pullollinen ja epäilen että kyljessä lukee DRY. Tässä iässä melkein tietää, minkä kestää, jos prosentit (%) on oikein merkitty. Saas nähdä. Mutta tuleepa taas katseltua esimerkkiä, miten miehittäjävallan jäljet korjataan, ja häivytetään ikävät muistot kansakunnan historiassa.

Vähän menee vanhaksi tämä vastaukseni, mutta... Nyyh, et kuitenkaan kahville kutsunut saati kanssasi Karjalaan ajamaan. Täällä vaan katselmoit näitä foorumin avaria pihoja päästämättä ketään lähellesi. Mutta hyvin kirjoitat. Erittelet oi, oi, miehen logiikalla asiat oleellisiin osakokonaisuuksiin. Sitten rakennat juttusi selkokieliseen ja mielenkiintoiseen asuun. Säkenet vaan lentelevät kuin seppo Ilmarisen alasimesta ikään. Olet kykenevä itse päätttämään, mihin uskot, mihin et. Älä pahastu, mutta oikeasti arvelen, ettet yhtään usko Venäjän sortumiseen. Enemmänkin ajatuskulkusi sopisi selittämään, kuinka venäläiset kykenevät selviämään pahimmistakin katastrofeista. Ovat elämänuskoisia, slaavilainen yhteenkuuluvuus on ainutlaatuista. Samaa tasoa kuin talvisodan henki. Mutta toki oivallat, että pyhä usko Venäjän maan lopulliseen sortumiseen kuuluu suomalaiseen sielunmaisemaan. Tämän sortumisuskon avulla on selvitty yli monienkin vaikeiden aikojen. Sortumisusko on kansanperinnettä. Ehkä hiukan nurja tapa käsitellä asioita. Mutta sen sanoma on kuitenkin myönteinen: "Kyllä Suomi kestää, perkele!"

Putkiluu kirjoitti:

Rakas Neiti_Nuttura! Voisin tarjota Sinulle pyörätuoliramppia ulkoraportaille ja kynnysten poistamista asuntoosi, että et sitten liukastuisi "turvallesi" sinne pihamaalle tai sisälle. Lisäksi suihkutuoli ja turvakahvoja. Sopisiko? Turvapuhelimen hankkiminen rannekkeineen kuuluu myös ohjelmaan. Onneksi ei onnettomuudessasi kuitenkaan lonkka murtunut! Se olisi ollut jo iso ongelma. Kuukausitolkulla sairaalassa. Ja kuka kestää niitä kodinhoitajia toipumisaikana kotonaan! Ei Erkkikään! Kasviksia pelkästään syöttävät ja hosuavat monta tuntia, eikä sitä samppakaljaa ehdi maistamaan palaakaan. Muuten. Kun nyt tuli puhetta, niin älä nyt sentään kerro niille, kuka ne samppakaljat toi. Äläkä nyt imartele tuota Aravakatseista niin kovasti, eikä niin näyttävästi. Tiedän, että sen ihmisen katse ei ole niin kovin avara. Sutki taitaa olla miehekseen! Taidan tulla jo vähän mustasukkaiseksi. Toivottavasti kätesi on kunnossa. Voin tuoda lisää sitä energiajuomaa, jotta voit matkailla sitten kesällä lämpimänä aikana. Kesäkuusssa olisi Vuoksi-seuran tilaisuus Kamennogorskissa (Antrea) ja sitten heinäkuussa Laatokan-karjalassa vapaamuotoista matkaamista autolla Pitkärannassa ja Salmissa. Lunkulansaaressa ja Miinalan kylässä. Heinäkuun lopussa olisi matka Kuusamoon ja poikkeaminen Kostamuksessa. Sopisiko Sinulle joku näistä? Toivotan Sinulle hyvää kesän alkua! Rakkain Terveisin! Putkiluu

Kiitos Sinulle. Enhän minä enää minnekään. Muuten kuin kuvitelmissa. Hyvää kesää Sinulle myös ja kaikkea hyvää.

Neiti_Nuttura kirjoitti:

Kiitos Sinulle. Enhän minä enää minnekään. Muuten kuin kuvitelmissa. Hyvää kesää Sinulle myös ja kaikkea hyvää.

No annakko vai etkö? http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000000800&posting=22000000043900853