Muistan yhden kaverin vuosikymmenten takaa. Tarhassa oltiin samassa ryhmässä. Olimme silloin innostuneita Chuck Norris ja erilaisista ninja-leffoista.
Sitähän pompittiin sohvilta milloin mitäkin kung-fu potkuja ja jokainen halusi olla kovempi kuin Bruce Lee koskaan :D
Homma rauhoittui kun päästiin ala-asteelle. Taisteluplaneetta Galactica oli "se" juttu, ketään enää kiinnostanut ninjailut.
Eräs kaveri kuitenkin harrasti jotain kungfuilua kellarissaan. Kun ketään muuta ei enää moinen kiinnostanut, nosti hän juttujensa arvoa kertomalla että hänellä on kaveri joka on oikeasti niin kova, että hakkaa Bruce Leen, Chuck Norrisin ja nipun ninjoja vaikka kerralla.
Eihän tuota kaveria oikeasti ollut, mutta sai sillä hieman "rispektiä" kun kertoi mitä mielikuvituksellisimpia juttuja siitä.
No enivei, tämä kaveri kuoli vuonna 2001. Hänen mielikuvituksen tuottama kaverinsa kuulemma eli siihen saakka. Vielä reilu parikymppisenä kertoili juttuja tästä kaverista, jonka mielikuvituksensa oli luonut ollessaan reilun vaahtosammuttimen kokoinen.
Mietin vaan, että onkohan jumalharhaisilla jokin vastaava syndrooma? Pitää hakea turvaa ja tukea jostain jota ei ole, mutta josta muodostuukin osa elämää?
Ei sillä että tuo mitenkään paha juttu olisi, mutta yhteys on aika ilmeinen. Loppujen lopuksi, onhan se jumala kaverina aika juttu. Saa sillä "rispektiä" kun se on kovempi kuin Bruce Lee, Chuck Norris, Jack Braun ja sata ninjaa yhteensä ;)
Mielikuvituksesta tulee "rinnakkaistotuus"?
e.k.v
8343
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
vähän vähemmän kökköjä juttuja, jotta saisit omankin aikasi kulumaan vähän mielekkäämmin. Juuri tuon tasoisia voisi löytää vaikka peruskoululaisen aineesta -..hohhotihoijakkaaa taas yhden kerran...tätä palstaa.
Elämä on kökköä toisinaan. Ja jos ei palsta miellytä, niin mitäs hemmettiä täällä sitten roikut? Tarvitsetko kenties päivittäisen "on noi nuijia" annoksen tunteaksesi eläväsi? Joillakin riippuvuutena on kokaiini, joillakin seksi ja niin edelleen.
"Ihmisaivot viritetty uskomaan jumaliin ja mielikuvitusolentoihin http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/49240-ihmisaivot-”viritetty-uskomaan-jumaliin-ja-mielikuvitusolentoihin”
on asiasta laaja artikkeli. Suosittelen lukemaan.
sillä mielikuvitus ainoastaan ihmisapinoille ominainen piirre. Toisilla se on voimakkaampi, toisilla heikompi. Ihmisen henkiseen kehitykseen kuuluu kuitenkin inhibition kehittyminen aikuistumisen myötä. Tällä kehtyksellä tarkoitan sitä, että vahva inhibitio estää tiedostamattoman nousun tiedostettuun päiväajattelluun. Joillekin tämä kehitys kesken. He elävät ikuisessa buberteetissa, eivätkä aikuisinakaan pysty erottamaan tosimaailmaa kuvitellusta.
Jos et ole vielä katsonut rainaa, kannattaa, liittyy aiheeseen. http://fi.wikipedia.org/wiki/Fight_Club
Rainan olen kyllä nähnyt, mutta kun koskaan ole toista ihmistä lyönyt niin en kelpaa klubiin ;)
Elokuvan ydin ei ole nyrkeissä, vaan elokuva on kertomus yhden "jakautuneen" ihmisen psygeen/sisäisestä taistelusta. Paha[Brad Pitt] ja hyvä [Edward Norton]ottavat mittaa Edward Nortonin esittämän hahmon sisuksissa. Rajumpi puoli väittää edistyksen ja voiman kumpuavan ainoastaan hänestä nyhverön osan "vain" tyytyessä osaansa hillitsijänä. Kyse on lopullisessa elokuvan fianaalissa ihmisen eheytymisestä kokonaiseksi. "Hyvän" ja "pahan" ollessa balanssissa, loppu-kuvassa ulkoiset rakenteet hajoavat[rakennukset räjähtävät palasiksi] ja ihminen on vapaa. Hommaan sekoittaa myös femiiniini ja maskuliini asetelma, joka sekin loppukuvassa yhdistyy/balansoituu. Hieno elokuva!