Sen tiesi Napoleon, sen on kirkko unohtanut Vatikaani II:n jälkeen. Katolinen kirkko on poliittinen instituutio. Siinä oli sen merkitys. Kirkko ymmärsi jo varhain, että alkukristillinen ihanne ei sovi tähän maailmaan. Siksi kirkko keräsi itselleen valtaa ja käytti sitä. Kirkko oli suuri poliittisen järjestystahdon ilmaus. Rooman valtakunnan perintö säilyi kirkon organisaatiossa. Kirkko antoi Euroopalle poliittisen muodon, joka kykeni puolustamaan maanosaa ulkoisia uhkia vastaan ja lopulta kohoamaan koko maailman valtiaaksi, minkä katoliset suurvallat Espanja ja Portugali yhdessä mahdollistivat - paavin ohjauksessa.
Kirkolla ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, mitä Nietzsche kutsui "kristilliseksi orjamoraaliksi". Kirkko oli elämänvoiman ja vallantahdon ilmentymä. Renessanssin taiteen rikkaus ja konkvistadorien vallanjano kumpusivat samasta lähteestä. Me nykyeurooppalaiset olemme näihin 500 vuoden takaisiin katolilaisiin verrattuna kuin kuohittuja lampaita, jotka odottavat omaa vuoroaan joutua teuraiksi...
Euroopan rappio ja tuho alkoi Lutherista, joka hajotti Euroopan poliittisen muodon, kirkon.
Kirkko on uskoa tärkeämpi
Teräspiispa
2280
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hippon piispa Pyhällä Augustinuksella oli meille kaikille tuttu oppilas, josta Jeesus Kristus teki myös kirkkoisän. Salaman iskun perinpohjin säikäyttämä juuri lakitieteelliseen tiedekuntaan hyväksytty Martti Luther sanoi "pyhä Anna, menen luostariin", ja niin nuori Luther astui Erfurtin augustinolaisen luostarin muurien sisään portista ja alkoi tutkia Raamattua, kirkkoisien kirjoituksia, rukoilla, tehdä parannusta ja ripittäytyä koko sydämensä pohjasta ollakseen mieliksi armottoman pelottavalle Jumalalle. Vaikka Rooman paavi pitää "katolista Augustinusta" omanaan hän ei itse asiassa ole aivan samaa haaraa, ei ollenkaan! Paavin kirkko näet on puoli-pelagiolainen, omaksuen näkemyksen ihmisessä olevasta hyvästä, joka armon avulla kasvaa pelastukseen. Oppi, jota Augustinus kaikin voimin vastusti. Luterilainen kirkkomme ammentaa teologiansa Raamatusta ja niiden katolisten kirkko-isien kirjoituksista, jotka pitivät Raamattua korkeimpana auktoriteettina, norma normans. Niin teki myös Pyhä Augustinus!
Euroopan poliittinen muoto ei ollut kirkko. Itse asiassa kirkko, paavin sotkeutuminen maalliseen valtaan, investituurariita, oli sen ruhjonut. Ennen reformaatiota Eurooppa oli ajautumassa auktoriteettiuskossaan Filip II:n Espanjan kaltaiseen jäykkyyteen. Itse asiassa Luther teki Euroopasta Euroopan: Kopernikus, Newton, Hugo Gropius. Reformaatio oli kapinaa Aristotelesta ja Ptoleimaioista ja kirkkoa sokeasti palvovaa auktoriteettiuskoa vastaan. Kulttuuri oli yläluokan viihdettä ja tiede lähinnä kirkon vallan työväline. Reformaation myötä tiede ja kulttuuri vapautuivat. Taiteen alalla tulokset näkyivät pari sukupolvea myöten Alankomaissa: Taide ei ollut enää ruhtinaiden ja Paavin loiston manifestaatiota, vaan porvarien ja kauppiaiden kulutushyödyke. Tiede ei jäänyt enää luostarien seinien vangiksi, vaan se lähti uudistamaan koululaitosta koko k a n s a n tarpeisiin. Kehitys jatkuu edelleen. Suotta ei Lutheria pidetä Euroopan koululaitoksen uudistajana ennen Pestalozzia. Tämä johti vähitellen kansallisvaltioiden syntyyn, jota voisi pitää hajanaisuutena, mutta toisaalta Pyhä Saksalais-roomalainen keisarikunta ei olisi kuitenkaan kestänyt kansallisvaltio-Ranskan ja Englannin lisääntyvää painetta. Turkkilaisten hyökkäys 1600-luvulla olisi voinut merkitä koko Euroopan tuhoa.