Kauan sitten helluntailainen veli oli yhteisissä rukouskokoontumisissa. Rukoiltiin toisten puolesta, siunattiin yhtä kerrallaan, ja hän kehotti kiittämään "Kiitos kiitos...". Koin hänen yllytyksensä HENGELLISEKSI PAINOSTAMISEKSI. En kehdannut silloin sitä hänelle sanoa, olisi kyllä pitänyt.
Onko helluntailaisilla yhä tämä metodi kielten vapauttamiseksi käytössä? Onko laajasti? Oletko itse kokenut ja toiminut näin? Onko sinusta tuntunut, että sinua painostetaan rukoustilanteessa?
Ja jos nyt ette kehtaisi poistattaa tätä keskustelun avausta.
"Kiitos, kiitos kiitos..."-menetelmä!
Vieläkö käytetään?
11775
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olet vaaravyöhykkeellä!
7 "Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan."
Jumala sanoo asuvansa kansansa kiitoksessa Raamatussa opetetaan, Kiittäkää joka tilassa,,,jne Yleensä rukoustilanteissa keskitytään yhteyteen Jumalan kanssa. Minua ei häiritse jos joku kehottaa kiittämään, onhan se Raamatun mukainen kehotus. Toisaalta, jos ei kiitätä, silloin saa sellaisenaan levätä Kristuksessa olevassa armossa ilman syyllisyyttä ja vaan olla. Ei kannata ottaa paineita. On hyvä muistaa vapaus Kristuksessa. Jumalan armo Jeesuksessa olkoon runsaasti osanasi.
Jos hoet pitkään pelkkää sanaa "kiitos" sillain tunteellisesti ja koetat saada aivosi huumaantumaan, niin onko se varmasti aitoa Jumalan kiittämistä?
Onhan meillä kiitoksen aihetta jokaisella. Mutta kuten kirjoitin, jos ei kiitätä, on huonovointinen eikä jaksa kiittää joka tilassa, ei kannata teeskennellä. Jumala näkee sydämen. Ihmisen oma yrittäminen ja teko on kuin saastainen vaate Jumalan edessä. Jumalan henki sisimmässämme(hengessämme) kiittää aina, koska hän on aina sopusoinnussa Isän tahdon kanssa. Aito olla pitää ja vapaa pakkopaidoista, ei Jumala sellaisia tarkoittanut, vaan aitoa uuden luomuksen kiitosta ja ylistämistä sielun Lunastajalle, Pelastajalle ja Vapahtajalle. Onko sinulla vaikeaa kiittää? Me ehkä unohdetaan kiittää jokaisesta päivästäkin, onhan se aina uusi armon päivä. Sana johtaa kaikkeen totuuteen Pyhässä Hengessä kun tahdomme suostuvaisia olla Jumalan tahdolle.
kysymystäni tuosta "läpikiittämismenetelmästä"... Haluatko tietoisesti väistellä aihetta?
En ole tainnut itse törmätä koskaan tuollaiseen "läpikiittämismenetelmään" Jos siinä pakotetaan kiittämään, ei se ole ihan oikein. Käskee kyllä Paavalikin Kiittäkää joka tilassa. En ole varmaan kokenut vastaavaa tilannetta kuin sinä, tai sitten olet ottanut kehotuksen kiittää ihmisen sanomisina, etkä Raamatun antamana ohjeena ja käskynä. Oikea suhtautuminen ratkaisee näissäkin tilanteissa. Olen pahoillani että olet joutunut kokemaan kovia kiittämiseen kehotettaessa. Toivon että Jumala antaa muutoksia niillä sektoreilla joissa sitä tarvitaan. Koita jaksaa vajavaisten ihmisten erheidenkin keskellä. Kaikesta huolimatta Jumala on pitkämielinen ja ymmärtää meitä, koska Hän muistaa meidät tomuksi.
Ei minulle traumoja kummemmin jäänyt. Hyvä, ettei tuo vaikuta olevan niin tavallista enää, kun ei ollut sinullekaan tuttua.
oli noin. Eräässä rukousiltana jatkuneessa tilaisuudessa eräs uskovainen sanoi minulle samaa. Tulihan siitä seurauksena kielilläpuhumista, mutta tilanne ei ollut hallinnassani... koska kun en halunnut kaikkien kuullen edes yrittää rukoilla kielillä, niin tämä uskovainen painosti minua siihen, vaikken halunnut. Siitä jäi ikävä "maku". Tuntui että rukousillan tarkoituksena oli vain aikaansaada mahdollisimman moni "puhumaan kielillä". Myöhemmin kielilläpuhumisen kieli on vaihtunut minulla, ja Jumalan armosta kun tämä lahja alkaa vaikuttaa, puhun kun sen hyväksi koen ja päätän, sitten kun siltä tuntuu. Ja onhan Paavalikin antanut neuvon, ettei kovin moni yhtäaikaisesti kielilläpuhuisi, että profetoimisen lahjan omaava saisi sanoa, mitä Jumala hänen kauttaan haluaa puhua ja seurakunnalle ilmoittaa.
että joka puhuu kielillä, rakentaa sisäistä ihmistään, henkeään ja puhuu salaisuuksia Jumalan kanssa. Silloin oma ymmärrys voi olla täysin ulkopuolella siitä, mitä Jumala henkeesi antaa. Kokouksissa pitää tietenkin olla järjestys, mutta kielillä saa puhua hiljaisemmin. Pyhä Henki ei pakota huutamaan, vaan saamme olla omat persoonallisuutemme. Jos luet tarkasti mitä armolahjoista, niiden käytöstä ja merkityksestä Raamatussa, etenkin kor kirjeessä sanotaan, selviää moni asia, eikä tarvitse jäädä ikävää "makua". Saa jättää kaikki Jumalan käteen ja olla itse Hänen edessään sellaisena kuin on ja kokea Hänen hoitoaan.
kiittämistä! Me jokainen oleeme erilaisia ja ehkä koemme asiat eri tavoin. Olemme uskossammekin eri tasolla. On niitä, jotka ovat juuri uskoon tulleet ja kokevat sen pelastuksen riemun valtavana tunneryöppynä, iloitsevat ja kiittävät, ehkä kovalla äänellä, eikä siinä ole pahaa, kun se tulee aidosti. Kaiken pitää olla tietysti ilman kenenkään painostusta. Sitten on vanhempia uskovaisia, jotka eivät niin kovaa "meteliä" pidä, mutta saakoot hekin olla rauhassa. Ei Jumala katso asentoon,elehtimisiin, äänenpainoihin, hokemisiin jne.., vaan sydämen asenteeseen Häntä kohtaan. Läpi kyyneltenkin Häntä voi kiittää, ihan hiljaa. Itse koen suurinta siunausta, kun saan olla ihan hiljaa, ei aina edes sanoja ole, tyytyä Hänen tahtoonsa silloinkin, kun tekee kipeää. Muutama vuosi sitten menetin poikani, ja kyllä minä häntä kiitin silloinkin, vaikka en ymmärtänyt sen merkitystä, jos ymmärtänen vieläkään. Riittää, että Hän tietää parhaiten, eikä tee virheitä. Meitä kehoitetaan kiittämään joka tilassa!