Miksi jotkut ihmiset uskovat johonkin jumalaan?
Uskovat siis ihan oikeasti. Mistä sellainen voi johtua?
En nyt tarkoita sitä, että on kasvatettu uskovaiseksi ja johonkin uskovaiskulttuuriin, vaan sitä, että miksi he ihan todella USKOVAT JOHONKIN jumalaan.
Täällä oli aiemmin keskustelua siitä, että raamattua pitää tulkita. Kaikki eivät niele niitä juttuja kokonaan, vaan ikään kuin siivilöivät sieltä itselleen sopivia asioita.
Mutta itse perusasia, eli se jumalusko siis kuitenkin on olemassa. Vai onko?
Aloitan Tähtiksen tyyliin kysymyksellä
Kössönöm
391371
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
tai jopa todellinen ristiriita, pitää päättää mihin uskoa. Jeesus sanoi muistaakseni jotain rakkauden kaksoiskäskystä että siinä on laki ja profeetat. Tämä käsky menee siis kaiken muun edelle ristiriitatilanteessa. Minun mielessäni. Minä vain uskon Jumalaan, ei ole takana helvetin tai kuolemanpelkoa. Minä vain uskon samalla tavalla kuin ateisti tai minä uskoo Jupiterin olevan isompi kuin Tellus. Ehkä takana on myös se että haluaisin Jumalan olevan olemassa siinä tapauksessa, jos saisin päättää. Haluan olevan jotain minua korkeampaa. En halua olla itse jumala.
että jumaluskosi perustuu siihen, että haluat sellaisen olevan olemassa? Ja sitten vaan uskot, koska haluat uskoa. Onko se niin yksinkertaista?
sellainen keksi, jäätelö tai pulla, jota kukaan ei näe minun syövän, ei lihota minua. Näin voin mässyttää yksinäisyydessä vaikka kuinka paljon lihomatta grammaakaan. Tällä lailla ne omat haluamiset muuttuvat tosiasioiksi, joiden varaan koko elämä sitten kannattaa rakentaa!
asia on paljolti niin. Minä haluan uskoa. Ei se tietystikään tee Jumalan olemassaoloa sen todellisemmaksi kuin se olisi ilman minun haluamistani. Tllä hetkellä uskon, Paljon on ollut kausia jolloin en ole uskonut. Olen kokenut myös niin sanottuja hengellisiä kokemuksia. Ei nekään mitään todista. Voisin kokea niin, olipa Jumala olemassa tai ei. Luultavasti. Ei ole kuin usko. Ei minulla ole mitään ateistille kelpaavaa todistetta Jumalan olemassaolosta. Eikä tarvitsekaan. Eihän ateistit halua uskoon tulla.
että jos jumalasta olisi todisteita, niin silloinhan ei tarvita uskoa. Silloin siitä tiedetään.
ateistille kelpaavia todisteita. Raamattu ei kelpaa ateistille, mutta uskovaiselle kylläkin. Mikä muuten olisi ateistille kelpaava todiste Jumalan olemassaolosta. Jos näkisit televisiosta Jumalan, sanoisit kyseessä oleva trikkikuvauksen. Jos kuulisit Jumalan äänen, ajattelisit olevasi ennemminkin vain mielisairas. Jos näkisit hänet, sama juttu, luulisit hallusinoivasi. Jos sitten olisi suurempi ryhmä näkemässä, pitäisit asiaa joukkopsykoosina. Jne.
kuten eivät muutkaan tarustot muista jumalista. ne ovat vain tarinoita. Kaikkivaltiaan jumalolennon olisi niiiiin helppo todistaa olemassaolonsa, mutta eipä ole mitään ilmaantunut.
Jumala tänään ilmaantuisi ihmisille niin että ihmiset siihen nyt uskoisivat. Uskoisivatko ihmiset 2000 vuoden päästä nykyisten ihmisten tallenteisiin Jumalan ilmestymisestä? Kirjoituksiin, videoihin jne. Pitäisikö Jumalan taas näyttäytyä 2000 vuoden päästä?
jos tämä kaikkivaltias nyt ihan vaan ilmestyisi kaikille ihmisille ja laittaisi kaikkien asiat kuntoon. Mikäs homma se muka olisi, jos se kerran olisi kaikkivaltias?
olosta? Jos ei enää olisi kärsimystä eikä kuolemaa. Kyllästyisitkö, kuten useimmat ateistit sanovat.
eikö se jumalasi voisi esiintyä joka viikko, voisivat muiden jumalien kesken sopia missä ja milloin. Esm Jahven ei tarvitsisi näyttäytyä Aasiassa oikeastaan ollenkaan, Allah ja hindujen yms jumalat voivat hoitaa sen alueen. Koko maailma saisi todisteet jumalista, eikä kenenkään tarvitsisi pakottaa toisia uskomaan. Uskonsotien ongelma ei tosin poistuisi, ehkä jumalat voisivat tapella keskenään, ja voittaja voisi sitten esiintyä koko maailmalle ainoana jumalana.
Jos harras uskovainen sisareni iskeytyisi ikuisiksi ajoiksi kylkeeni vittuilemaan, niin noutänkjuu.
on kaikki hyvin ja siellä saa todisteen Jumalan olemassaolosta, näkee hänet. Näin meidän uskovaisten mielestä. Meidän satumme.
pitäkää satunne minun puolestani. On se kyllä kummallista, että jumalaan uskovat joutuvat kärsimään jotkut läpi koko elämänsä ja vaan toivovat, että sitten joskus pääsevät näkemään tämän ihmeellisen kaikkivaltiaan otuksen, joka ei tehnyt elämässä mitään heidän hyväkseen. Ei tuota voi tajuta.
mukaan kärsimystä on olemassa sittenkin, edelleen. Niillä, jotka eivät taivaaseen päässeet. Syistä tai toisista. Joten minä en pitäisi taivaassa olosta, koska joutuisin muuttumaan epäinhimilliseksi olioksi, jota järjetön kärsimys ei liikauta vähääkään vaan elelisi euforiassa, viis muista. Kiitos ei todellakaan.
vaikea kysymys. Itse uskon tulisen järven olevan vertauskuva. Ihan jo silläkin perusteella että jos ihminen putoaa todelliseen tuliseen järveen, palaa hän tuhkaksi. Ei siis mitenkään voi olla täysin samasta asiasta kysymys. Kärsimystä on mutta millaista? Ei ainakaan ole enää mahdollisuutta ikinä päästä Jumalan luo. Mikä kelpaisi sinulle? Omassa mallissani sielu haaveilee elämästä, muttei enää koskaan voi sitä saavuttaa. Toinen kuolema, kuten raamattu sanoo. Kyllä minä välittäisin ateistien kohtalosta mutta he eivät anna välittää. Jos yrittäisin kertoa että taivaassa on parempi olla kuin helvetissä, saisin heti kuulla moittivia lauseita uskonnon tyrkyttämisestä. Jos taas sanoisin että ei siellä helvetissä niin pahaa ole kuin ateistit kuvittelevat, tekisinkö heille vaan karhunpalveluksen? Hehän kaikki haluaisivat helvettiin, sillä he inhoavat Jumalaa ja uskovaisia. Eivät usko Jumalaan mutta inhoavat silti. Jo maailmassa olevan kärsimyksen takia. Minun omassa mallissani Jumala jättää lopulta sielun rauhaan eikä enää kutsu luokseen, kun tuo sielu on niin rauhaton ettei viihdy tämän kellopelin millään askeleella. Takaisin alkutilanteeseensa. Olen siis ympännyt kristinuskoon ajatuksen sielunvaelluksesta.
ihan itse omat uskontonsa, mutta puhuin nyt siitä, mitä kristittyjen pyhä kirja sanoo. Se ei ole makuasia vaan siellä lukee mitä lukee. Ateistit inhoavat jumalaa (johon eivät edes usko) ja uskovaisia?? Joo tiedän tiedän, tällaista propagandaa uskovaispiireissä ylläpidetään, mutta hei oikeasti... Välittäminen ei ole kiinni luvasta. Minusta on jotenkin kammottavaa ensinnäkin ne riemuitsemiset täysillä siitä, että itse pääsee mielestään paratiisiin ikionneen - ilman, että tätä riemua paljon hetkauttaisi muiden kohtalo. Täällä sentään jonkin verran hetkauttaa, mutta raamattu kertoo kyllä, millainen tilanne myöhemmin on. Uskomaton euforia eikä mitään tunne-elämystä tuskaisista huudoista sieltä helvetistä päin... Joo, minä en halua tuollaiseksi muuttua enkä moiseen osallistua.
koska Jumala on koskettanut minua. Siis ihan konkreettisesti koskettanut. Mitkään superlatiivit eivät riitä selittämään sitä kokemusta. Siis Jumala itse todisti epäilijälle olemassaolonsa. P.s. Se, jonka kautta tulin uskoon sanoi, että kaikkein pahimmat epäilijät tulevat usein uskoon.. Ja näin kävi.
tänä aamuna suihkusta tullessani jokin p*seeseen. Olin varma, että nyt minua puhutellaan vihdoin ja viimein: taivaan lähettiläällä on minulle viesti! Käännähdin ja sanoin: niin, herrani? Mutta katso: siinä olikin vain pyykinkuivaajan auki unohtunut luukku takalistoani hiplaamassa.
minkä taikauskon jumalan viitekehyksestä olet omasi luonut? Hindujen, vai esimerkiksi jonkin lähi-idän väkivaltauskonnon pohjalta?
tiukentui ja hetken pelotti, onko Veli Trubis korkkaamassa vai itse Herra. Niinkö?
vaan ensiksi minulle tuli mieleen ne Most Haunted -jaksot joita olen viime aikoina lauantai-iltaisin katsellut. Siinähän erilaisissa kummitustaloissa vieraileva filmiryhmä kokee ääniä, ilmavirtoja, valoilmiöitä, lämpötilan vaihteluita ja juuri tämän kaltaisia kosketuksia, joita henkiolennot saavat aikaan. Ajattelin, että kotini on muuttunut henkimaailman kohtauspaikaksi, ja minunkin pakarani sai osansa virinneestä "henkisyydestä".
Sun pakaroitas kohtaan, mut... No, me kaikkihan tykätään vähän eri asioista. Mutta Jumala kun koskettaa niin se on ihan jotain muuta kuin ilmavirtoja tai lämmönvaihteluita.
mitä? Minua ilahduttaa sangen suuresti, että heti ekaksi mieleesi tuli jumala, eikä esimerkiksi kaukoputki!
Mistä sinä tiedät mikä tunne sinut sai valtaansa?
Että asia alkoi vaivaamaan.. Jospa Jumala sittenkin on totta. Se vaivasi niin pahasti, että loppujen lopuksi kysyin näin: Jumala, jos olet olemassa niin osoita se jotenkin. Ja samalla hetkellä tunsin (superlatiivit eivät todellakaan riitä kertomaan) uskomattoman leijuvan olon, joka ei yksinkertaisesti ole tästä maailmasta. Toinen vaihtoehto tietenkin on se, (tosin mielestäni epätodennäköisempi) että samalla kun tiedustelin Jumalan olemassaoloa niin joku salaa antoi minulle jotain huumetta, joka yleiseen levitykseen päästessään lopettaisi kaiken muun toiminnan tässä maailmassa, koska kukaan ei haluaisi tehdä enää muuta kuin olla tässä uskomattomassa olotilassa. Joten pidän kuitenkin tätä jälkimmäistä epätodennäköisempänä. P.s. Jos tämä jälkimmäinen vaihtoehto kuitenkin on totuus, niin olisin hyvin kiinnostunut minulle ainetta antaneen henkilön puhelinnumerosta.
Mä itseasiassa säikähdin sitä olotilaa ja luulin, että nyt tuli lähtö. Mutta yksi asia oli varma samalla sekunnilla.. Jumala on.
että kyse on kristinuskon jumalasta. Millä tavalla siitä varmistuit? Ihan oikeasti minua mietityttää, että kuinka paljon nämä aiemmat kuulemiset oman kulttuurin piirissä vaikuttavasta jumaltarustosta vaikuttavat siihen, minkälaiseen jumalolentoon ihminen saa "kosketuksen".
En varmistunut. Kyse oli siitä, että uskoin sen olevan kristinuskon Jumala, kun häntä kuitenkin tarkoitin kysyessäni. Mutta Raamattu on henkilökohtaisella tasolla vahvistanut käsitykseni tässä matkan varrella.. Asioita on vaan tapahtunut juuri niin kuin olen Raamatusta saanut lukea. Näitä en pysty tietenkään todistamaan, jos pystyisin, ei kyse olisi enää uskosta. Olen varma, että Jumala on olemassa. Kaikki muu jää uskon varaan.
asia selvä. "Näitä en pysty tietenkään todistamaan, jos pystyisin, ei kyse olisi enää uskosta." - Tuossa kai olikin se asian ydin. Siksi näitä kyselen, koska en millään kykene ymmärtämään mitä ihmisessä tapahtuu, kun hän "tulee uskoon". Sen verran olen ollut ymmärtävinäni, että se tapahtuu yleensä sellaisessa tilanteessa, että ihminen etsii sitä uskoa. Elämäntilanteesta johtuen usein. Itsesuggestiolta se vaikuttaa.
Missä tilanteessa se yleensä tapahtuu, mutta minä en ainakaan etsinyt uskoa tai Jumalaa. Oikeastaan päinvastoin.. Minä en siis etsinyt Jumalaa, vaan Jumala etsi minua.
Oliko elämässäsi menossa minkälainen tilanne? Stressi,ryhmäpaine,syöpä,masennus,alkoholismi,huumausaineiden käyttö,yms. Vai oletkos ollut uskoainen lapsesta asti? (aivopesu) Harvoin ihminen tule uskoon siloinkun elää normaalia elämää lman ulkoisia ärsykkeitä.
Sanoit: "Että asia alkoi vaivaamaan.. Jospa Jumala sittenkin on totta. Se vaivasi niin pahasti, että loppujen lopuksi kysyin näin: Jumala, jos olet olemassa niin osoita se jotenkin. Ja samalla hetkellä tunsin (superlatiivit eivät todellakaan riitä kertomaan) uskomattoman leijuvan olon, joka ei yksinkertaisesti ole tästä maailmasta." - Mitä muuta tuo on kuin etsimistä?
Mitään erikoista. Toki me käytiin kerran viikossa jauhamassa skeidaa ja syömässä jne. yhessä mestassa. Vähän niinku kerho, vähän vanhemmille. Siel oli tää jonka "kautta" mä tulin uskoon. Se kerto pokkana niin hämärii juttuja mm. Sen vaimolta oli rukouksella lähteny hepatiitti jne.. Enhän mä tietenkään sitä uskonu ja mä olin just se, joka vääns aina vastaan. Muut ei oikeen suhtautunu siihen mitenkään. Mut jotenki mä suostuin hyväksyy jotain sen vastausia. Esim. Ku kysyttiin, et kuka loi Jumalan? Se vastas, et Jumala on aina ollu. Mä suostuin hyväksyy sen vastauksen, koska mä ajattelin, et jos toi uskoo kerran Jumalaan, ni miksei sit tämmönen Jumala ois voinu olla aina olemassa. Ja alkuräjähdyksestä puhuttaessa se sano, et vaik on mitä ilotulitusraketteja nähny, ni mistään ei oo vielä tullu tämmöstä paratiisia. Jotenkin mä suostuin hyväksyy senkin vastauksen.. Kuten sanottu, niin mitään todisteita mulla ei Jumalasta oo lyödä pöytään. Jos olis, niin toki mä ne löisin. Vaikka toisaalta.. Jos me päästäis tarkastelemaan tätä maailmaa ikäänkuin ulkopuolelta, niin kyllähän todisteet viittais aika selvästi suunnitteluun. Eikös vaan...
Tavallaan pakko. Tunne siitä, että Jumala saattaa sittenkin olla olemassa, oli jo niin vahva, ettei ollu vaihtoehtoja.
Paljon sinulla on muuten ikää???
Ja aika monessa sopassa mut on keitetty.
Kun mä tulin uskoon, ni se ei todellakaan tarkottanut, et sekoilut ois sekoiltu. Sillon ne vasta alko.. Ns. Uudestisyntyminen tapahtu vasta paljon myöhemmin. Huoh, Voi ku oiski tapahtunu aikasemmin. P.p.s. Tuhlaajapoikavertaus on tullu aika rakkaaks...
Tehnyt tuhlaalapoikavertausta. Ajattelin vaan kertoa että yleisesti ihminen joko kääntyy uskoon aivopesusta,murrosiästä tai henkilökohtaisesta paineesta.