Tämä on valmis versio äskeisestä viestistä, joka lähti vahingossa keskeneräisenä. Lue mielummin tämä.
Olen aiemmin pyytänyt täältä kuten myös uskovalta ystävältäni apua etsiessäni uskoa siihen tai tietoa siitä, että Jumala on olemassa, ja että hän on juuri Kristinuskon Jumala.
Olen edelleen hyvin kiitollinen teille, jotka olette yrittäneet auttaa ja rukoilleet puolestani. Se on lämmittänyt mieltäni, mutta en ole vieläkään saanut Jumalalta merkkiä tai uskon tunnetta. Täytyy kuitenkin sanoa, että olen myös saanut jollain tavalla huonon omantunnon.
Varsinkin eilen tuntui todella pahalta, kuin olisin "teeskentelijä", kun olen yrittänyt puhua Jumalalle, jonka olemassaolosta minulla ei ole tietoa. Silloin tuntui, että jos Jumala on olemassa, ei hän varmaankaan katso hyvällä tällaista "teeskentelyä". Ei hän varmaan vihainenkaan ole, mutta ajattelin, että hän voisi kokea minut kuitenkin jotenkin torjuvaksi, jos en "suostu" uskomaan. Koen, etä jos hän on olemassa, olen hänelle "torjuvuuteni" vuoksi "selityksen velkaa", ja selitykseni on, että ei kyse ole siitä, että en suostuisi uskomaan tai torjuisi häntä, vaan siitä, että en osaa uskoa. Jos voisin uskoa johonkin vain siksi, että haluan uskoa tai pelkään kuolemaa, olisin ollut uskossa jo vuosia. Kuolemanpelko tai halu tietää "kaikki" maailman mysteerit ei tuo uskoa minulle. Osaan uskoa vain sellaiseen, jonka tiedän olemassa. Uskovinaan oleminen ilman tietoa on teeskentelyä, joka tuntuu pahalta.
Teeskentely ei voi olla oikeaa uskoa, sen verran uskovaisia tunnen ja uskovien psyykettä käsitän, että he uskovat täysin aidosti. Jos Jumala on, ilmeisesti yhteys häneen syntyy tämän täysin aidon uskomisen myötä. Miten ihmeessä minä sen aidon uskon saan, jos en juuri haluamalla ja alkamalla uskoa, johon en selvästikään pitkällisestä yrittämisestäni huolimatta kykene?
Minun tarvitsee saada todiste, kunnollinen konkreettinen merkki, minkä maailman luoja varmasti osaisi antaa. Tulee huono omatunto, kun pyytää ja vaatii sellaista Jumalalta, mutta muuten en vain ole kyennyt uskomaan.
Mitä luulet, onko se Jumalan mielestä väärin, että etsin Jumalaa tällä tavalla?
Olen kokenut kaikenlaista kaunista ja ihmeellistä, kuten luonnon kauneutta ja monimuotoisuutta. Se on kuitenkin sellainen "todiste", että saman todisteen voi käyttää lähes minkä tahansa uskonnon puolesta, ja lisäksi tieteellä on painava sanansa siihen. Tiede ei kuitenkaan voi selittää maailman alkuperää tai tarkoitusta, joten se alue jää uskonnoille. Tosin sekään, että ei ole varmaa tietoa maailman alkuperästä, ei tarkoita, että maailman alkuperän selittäisi juuri kristinuskon Jumala.
Olen ehkä alkanut kokea on jonkinlaista henkisyyttä, mutta mikään konkreettinen ei liitä sitä juuri Kristinuskoon, Raamattuun tai Jeesukseen, ei mihinkään muuhunkaan. Ehkä se on vain luonnollinen tunne, eikä tule Jumalasta.
Tänään on ehkä parempi päivä siksi, että päätin kokeilla, että en ota asiaa niin vakavasti. Kokeilen olla "rennommin" ja "passiivisemmin", jotta vaativuuteni ei pilaisi mitään.
Toivoisin edelleen, että jos se ei ole loukkaavaa Jumalaa tai Jeesusta kohtaan, joku uskova voisi vielä pyytää heiltä apua minulle, ja juuri uskottavaa merkkiä. Tai ainakin sisäistä tietoa.
Miksi minulla on sellainen olo, että pyyntöni on törkeä? Nyt tuli taas "teeskentelevä" olo, kun mietin tätä juttua.
Kuule vielä ongelmani (korjattu)
etsin Jumalaa
16561
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jeesus on todiste. Jeesus on lahja syntisille ihmisille eli juuri meille kaikille. Kun aikamme tulee emme voi muuta tehdä kuin Jeesuksen turvin Jumalan eteen tulla.
usko ei ole tunne... jos alkaa tarkastella omaa uskoaan alkaa uskovallakin tuntua ettei sitä ole... tulee mieleen laulu... "jää hiljaisuus, jää uskon salaisuus, jää Kristus joka meita kantaa" tunteeko kukaan???
Usko tosiaan tulee kuulemisesta, kukaan ei taatusti ole tullut uskoon aivan itsekseen. Kyllähän sitä sanotaan että kaikilla on synnynnäinen kaipuu, tai muuta höpötystä, mutta totuus on se että uskoon tullaan ympäristön painostuksesta. Painostuksen laadusta sitten riippuu mihin iskoon kukin tulee, Suomessa tullaa yleensä kristinuskoon.
Lue evankeliumi Luukkaan mukaan rukoillen Jumalaa Jeesuksen nimessä, että hän antaisi sinulle uskon ja tahtonsa tuntemista. Sen jälkeen kannattaa jatkaa muita Uuden Testamenti kirjoja. Pyri tekemään Jeesuksen opetuksen mukaan. Kiitä Herraa Jeesusta, kun olet saanut uskon häneen. Pietari kirjoitti uskon saaneille: ´Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu, ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen, jos "olette maistaneet, että Herra on hyvä". Ja tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis, ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia. Amen.
Jumala näkee suoraan sinun sydämeesi ja tietää ajatuksesi.Häneltä me emme voi salata mitään. Kyllä hän tietää sinun kaipauksesi ja toiveesi, ja varmasti ajallaan vastaa sinulle. Sinun kannattaa lakata uskomisen yrittäminen ja antaa kaikki valta elämässäsi Jumalan käsiin. Hän täyttää tyhjän astian, eli sellaisen, jolla ei ole omaa voimaa ja yrittämistä. Siunausta elämääsi!
Et mahdu sanoihin, et muottiin ihmisten, ei järki sinua voi saavuttaa. Et määritelmiin käy, et silmiin näy, vaan sinut pieninkin voi löytää. Merten aavat, ääret taivaiden kuinka ymmärtää voi ihminen? Jää suuri hiljaisuus, jää uskon salaisuus, jää toivo joka meidät kantaa. Kun tuuli puhaltaa, ei kiinni sitä saa, ei hallita voi suurta Jumalaa. Ei vettä virtaavaa voi taltuttaa, vaan sinut haurainkin voi löytää. Merten aavat, ääret taivaiden, kuinka ymmärtää voi ihminen? Jää suuri hiljaisuus, jää uskon salaisuus, jää Sana joka meitä kantaa Ja Herra kuitenkin käytä luokse ihmisen, niin rakas sinulle on jokainen. Et hylkää pimeyteen, jäät sydämeen, nyt sinut heikoinkin voi löytää. Merten aavat ääret taivaiden, kuinka ymmärtää voi ihminen? Jää suuri hiljaisuus, jää uskon salaisuus, jää Kristus joka meitä kantaa.
Ihan alkuun haluaisin ohjata sinua käyttämään nimeä Jeesus. Sillä Jeesus on ns. lammasportti. Raamattu sanoo, että kellä ei ole Poikaa, sillä ei ole Isääkään. Ota ja lue Uuden Testamentin puolelta Jeesuksen elämästä ja Hänen opetuksiaan, ne ovat evankeliumeissa. Jeesus on se Herra, jonka edessä tulee sinun polvesi notkistuman ja Häneltä pelastuksen armoa pyytämän, sillä ystäväni ”etsin Jumalaa” Jeesus on kuollut sinun sijallasi ristin kuoleman ja sovittanut Jumalan edessä kaikki sinun tekemäsi synnit. Jeesus on siis uskoon tulevalle juuri tämä Tie Totuus ja Elämä. Tie Jumalallisen armon kautta iankaikkiseen elämään. Sano siis Jeesus sinä olet kuollut minun syntisyyteni tähden, Jeesus sinä olet minun Herrani. Herrani anna tulesi puhdistaa minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin, että saisin palvella Isää, Kaikkein Pyhintä Herra sinun armosi kasvatuksen alaisuudessa. Ystäväni Golgatan veressä on voima, se on ikiaikainen ja voimallinen käsky Jumalalta poikansa Jeesuksen alaisuuteen: Jokainen joka minun tyköni tulee minä en heitä pois. Kun lähestyt Jeesusta, hänellä on se avain se verenvoima, jolla hän sieppaa sinut omaksi lampaakseen. Hän nostaa sinut olkapäälleen ja ohjaa lammaslaumaansa ja siinä sinä saat kertoa hänelle kaiken ja saat pyytää häneltä anteeksi aivan kaiken mitä et edes ole ilennyt ihmisille puhuakaan. Herra on sinun turvapaikkasi, luotettavuus ja voima hänessä on suuresti ihailtavaa. Sinä voit rohkein mielin tehdä parannuksen, sillä taivasten valtakunta on tullut sinua kyselemään.
Jumala on vaikuttanut jotenkin helpommalta kohteelta aloittaa uskominen, ja ehkä juuri siksi olen yrittänyt puhua juuri hänelle, enkä jeesukselle. Sitä paitsi Jumalaan kuuluu myös Jeesus, hän on sama henkilö, eikö olekin? Eikös silloin ole samantekevää, puhuuko Jeesukselle, Jumalalle, Herralle tai muulle nimitykselle, kun "kaikki kolme" ovat kuitenkin kuulemassa samassa yhdessä Jumalassa? Pitää kyllä vielä kokeilla erityisesti puhua Jeesukselle, kiitos ohjeesta. Yrityksessäni alkaa jo olla luovuttamisen meininkiä. Pitää nyt vielä yrittää jaksaa vähän, jos vaikka ihme tapahtuisi.
Kerronpa yhden tavan, millä olen etsinyt tietoa ja varmuutta Jumalasta. Sain joitakin päiviä sitten mieleeni erään vuosiluvun "kuin tyhjästä". Siihen liittyi omituinen ja voimakas tunne. Samalla olin ajatellut uskonnollisia asioita. Kerroin kokemuksestani ystävälleni, jolla on ainakin oman kertomansa mukaan Jumalalta tullut armolahja toisinaan nähdä asioita, vaikka ei ole paikalla, sekä lahja ennustaa tulevaa. Hän on niin luotettava ja selväjärkinen, että oikeastaan hänen esimerkkinsä innoittamana olen aloittanut etsintäni muusta epäuskostani huolimatta. En mitenkään voi pitää häntä huijarina tai hulluna. Hän ei ole yrittänyt "käännyttää" minua, mutta se, että hänen kaltaisensa luotettava ja täysjärkinen ihminen kertoo kokemistaan ihmeistä, jotka voisivat mullistaa maailmankuvani, se on herättänyt minussa voimakkaan tarpeen selvittää asiaa tarkemmin, kokeilla tosissani, josko kristinusko sittenkin olisi totta. Kerroin siis tälle ystävälleni, että olin saanut mieleeni vuosiluvun, mutta en kertonut, mikä vuosiluku on kyseessä. Pyysin häntä näkemään sen armolahjansa avulla. Jos hän kykenisi tekemään Jumalan avulla tällaisen ihmeen, se olisi todella vakuuttavaa. Se voisi "käännyttää" minut kerralla. Näkemistä helpottamaan jopa kiinnitin seinälleni paperin, johon piirsin vuosiluvun isoin punaisin kirjaimin. Paperi on yhä seinällä, ja mietin toisinaan tuota vuosilukua numeroina ja toisaalta siihen liittyvää tunnetta. Mitään muuta tuo vuosiluku ei itsessään minulle kerro. Ystäväni ei ole vielä vastannut tiedusteluuni. Odottaakohan hän vielä sopivaa hetkeä nähdä? Toivottavasti hän ei ole ainakaan loukkaantunut siitä, että haluan hänen avullaan "todisteen".
Minusta se, mitä kirjoitit, on mielenkiintoinen seikka. Tarkoitan sitä kun puhut huonosta omastatunnosta ja epävarmuuden tunteesta, että merkin pyytäminen saattaa olla väärä tie. - Miten olet voinut saada sellaisen tunnon? Vai muistatko Raamatusta, että Jeesus opetti, ettei ihmisille anneta merkkejä, vaikka he vaativat niitä? Jos et ole muistanut niitä Jeesuksen opetuksia, silloin ajattelisin, että se on Jumalan Hengen vaikutusta sinussa. Tai Hän on nostanut sen muiston sinussa esiin. >> Minun tarvitsee saada todiste, kunnollinen >> konkreettinen merkki, minkä maailman luoja >> varmasti osaisi antaa. Tulee huono omatunto, >> kun pyytää ja vaatii sellaista Jumalalta, >> mutta muuten en vain ole kyennyt uskomaan. >> Mitä luulet, onko se Jumalan mielestä väärin, >> että etsin Jumalaa tällä tavalla? Se ei todennäköisesti tuota tulosta, sillä se ei ole se tapa, jota kautta Jumala on kertonut vaikuttavansa uskon ihmisessä. Jeesukselta kysyttiin silloin tällöin jotain merkkiä todisteeksi siitä, että hän on Jumalasta. Pyydettiin vaikka että laita tulemaan taivaasta joku merkki, muuten emme usko (= halua uskoa? / pysty uskomaan? - mikä on mitäkin? - Jeesus näki sen). esim. Matteus 12:38-. "Silloin muutamat lainopettajat ja fariseukset sanoivat Jeesukselle: "Opettaja, anna tässä meidän nähtemme merkki!" Mutta Jeesus vastasi heille: "Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki. Niin kuin profeetta Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä." Jeesus siis sanoi, että siinä on merkkiä kylliksi, että hän nousee kolmen päivän jälkeen ylös kuolleista. Jeesuksen ylösnousemus onkin muuten asia, jota sinun ehkä kannattaisi miettiä ja tutkia. Sen mukana, onko se totta vai ei, kristinusko seisoo tai kaatuu. Siinä on ainut todiste - merkki, joka meille on annettu. esim. http://www.whoisjesus-really.com/finnish/muscled3.htm Mitä kautta usko sitten tulee? - Se on suoraan sanottu Raamatussa: "Usko tulee kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana." Kuulemisesta. Jeesuksen sanasta. Jumala herättää ihmisessä uskon sitä kautta kun ihminen lukee tai kuuntelee sitä mitä Jumala sanoo Raamatussa. Siinä lukiessa tai kuullessa Jumala vaikuttaa ihmisen sydämessä hiljaista luottamusta siihen, että tuo on totta, ja koskee minuakin. Usko on luottamusta siihen mikä ei näy. Jumala pelastaa ihmisen uskon kautta - ei näkemisen. Hänellä on siihen jokin syy. Kun luet tai kuuntelet mitä Raamatussa sanotaan Jeesuksesta, silloin etsit uskoa oikeasta paikasta. Se on Jumalan siunaama tie, kun etsii uskoa sieltä, mistä Jumala sanoo sen löytyvän. "Etsi sitä kuin hopeaa, tavoittele niin kuin kätkettyä aarretta. Silloin tajuat, mitä on Herran pelko, opit, mitä on Jumalan tunteminen", sanoo Sananlaskut Raamatussa. Kun luet evankeliumeja, pyydä, että Jumala antaisi sinulle luottamusta siihen, mitä luet, ja antaisi vastauksia kysymyksiisi sieltä. Alussa luottamus Jeesukseen voi olla pienen pieni, heiveröinen, vähäisessäkin tuulessa taipuva. Jeesuksen opetuksen mukaan uskon on alussa yhtä mitättömältä vaikuttavaa kuin "pienin kaikista siemenistä". Mutta se on elävä, ja siitä voi kasvaa iso puu. Kun Jumala saa kasvattaa uskoasi Raamatun Sanan pohjalle - alat luottaa yhä enemmän Häneen ja Hänen sanoihinsa ja lupauksiinsa. Se on Hänen työtään sinussa, ei oma ponnistuksesi. Saat levätä Hänen työssään, Hän huolehtii sinusta ja kantaa kerran Taivaan Kotiin.
Teit tärkeän huomion! Kuvasit tilanteestani jotain olennaista, kuten myös kuvasit hyvin uskonnon oppeja. "- Miten olet voinut saada sellaisen tunnon? " En tiedä. Olen kyllä lukenut raamattua, myös äskettäin täältä saamieni ohjeiden mukaan, ja tiedän ainakin periaatteessa kristinuskon perusopit, mutta ajatukseni ei ollut opillista perua. En ajatellut itseäni fariseukseksi, en syyllistänyt itseäni sen vuoksi, vaan itsesyytös kumpusi tunteena minusta, ja ilmaisin sen omilla sanoillani. Samoin tuo mistä puhut, miten kristinuskonto tämän asian näkee, on varmaan aivan olennaista uskomisen kannalta. Minua on ehkä hämännyt se, että Jotkut käännyttäjät ovat yrittäneet "todistaa" Jumalan mm. luonnon ominaisuuksien avulla. Eihän siitä mitään ole tullut, en ainakaan minä ole kääntynyt sellaisesta. Toisaalta kyllä uskovan ystäväni elämässä on mahdollisesti yliluonnollisia ihmeitä, merkkejä, jotka olisivat hyvinkin vakuuttavia, jos ne voitaisiin kiistattomasti näyttää toteen. Minä olen siis siinä tilanteessa, että näen mahdollisuuksia, ainakin toivon pilkahduksia todistaa Jumala, tai ainakin ihme, joka voi olla Jumalalta. Ystäväni, joka on poikkeuksellisen luotettava ja aivan täysjärkinen, kertoo esimerkiksi toisinaan näkevänsä Jumalan avulla, missä joku hänen tuttavansa on, ja hän kertoo saaneensa nähdä ennalta asioita, jotka ovat toteutuneet. En olisi kiinnostunut näistä väitteistä, ellen tuntisi tätä ystävääni niin hyvin, että tiedän, että hän ei valehtele tai ole sekaisin. Hänen kokemastaan ihmeestä voitaisiin saada luotettava todistus esim. kirjoittamalla näyt ylös. Tämä luonnollisesti houkuttaa minua yrittämään todistaa hänen tai jonkun muun armolahja, ja sillä tavalla vakuuttaa myös itselleni, että Jumala on olemassa. Ja se onkin (kristinuskon mukaan) väärä tapa, kuten sanot. Kristinuskossa todisteiden vaatiminen vaikuttaa olevan väärin. Minun olisikin hylättävä loistava mahdollisuus todistaa asia, ja kuljettava minulle paljon vaikeampi reitti, uskottava kaikka ilman todisteita. Minulta vaaditaan mahdotonta! Mutta niinhän se on, "uskoksi" tai "uskonnoksi" sitä sanotaan muissakin kielissä. Kun nyt käsitän tämän kunnolla, olen aika hämmentynyt. Eivätkö uskovat uskonsa lisäksi myös myös tiedä, että Jumala on? Mistä tämä tieto on tullut? Mikä todiste on sen tiedon tuottanut? Vai kutsutaanko sitä tiedoksi virheellisesti?
mienkiintoista. "Tiedon virhe"! Jos ei pelastu, niin se voi olla tietämisen virhearvio. Tai jos koko Jumalaa ei olekaan, niin onko saatavilla oleva tieto turhaa? No, mitä siinä menettää? Elää kristillisen etiikan mukaan jalo elämä. Idea on mm. siinä, että usko ylittää aluksi tiedon ja ihmisviisauden. "Risti on hullutus niille jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille se on Jumalan VOIMA." Ihmiset eivät oppineet viisauden kautta tuntemaan Jumalaa, niin Hän lähetti tällaisen hullutuksen. Mutta kokemus osoittaa, että hullutuksen myötä tulee ymmärrys ja sitten kasvukipujen jälkeen Jumalan viisaus, mikä on ihmisviisauden yäläpuolella. Raamatussa on kyllä kaikki tiedon aarteet ja tiedon tiekartta Jumalalliseen viisauteen. Mutta sitä ei ihmisviisaus käsitä. Eikä se voikaan. Mutta Pyhän Hengen avulla tiedämme, että tiedämme Jumalamme meille puhuvan. Raamattu opettaa:"He eivät tiedä kuinka tietää tulisi."
>> Minua on ehkä hämännyt se, että Jotkut >> käännyttäjät ovat yrittäneet "todistaa" >> Jumalan mm. luonnon ominaisuuksien avulla. >> Eihän siitä mitään ole tullut... Ymmärrän oikein hyvin halun nähdä todisteita. Samoin uskovilla on helposti halu koettaa "todistaa" Jumalaa esim. luonnossa näkyvillä asioilla. Ehkä siihen vaikuttaa se, että Raamatun mukaan koko luomakunta avaruuksineen suorastaan "huutaa" sitä, että tällä kaikella on älykäs, viisas, mahtava Luoja. "Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa..." Mutta ongelma on siinä, että ihminen elää sellaisessa langenneessa tilassa, että hän on näille asioille ikään kuin sokea. Siis jokainen on omassa normaalissa tilassaan sokea tälle. Eikä sokeasta saa näkevää sillä, että hänelle toistaa "kato nyt, kato nyt, ihan selvästihän se näkyy". Mutta kun Jumala alkaa vaikuttaa ihmisessä uskoa, silloin alkaa ymmärtää esim. miten hyvin se, mitä ympärillä näkyy, vastaa sitä mitä Raamatussa asioista kerrotaan. C.S. Lewis sanoi "Uskon Raamattuun kuin auringon nousuun. En vain koska näen sen, vaan koska sen valossa näen kaiken muunkin." - Silti väitän, että C.S. Lewis:ssä Jumala vaikutti ensin uskon Sanansa kuulemisen kautta, ja vasta sitten hän alkoi nähdä miten osuvasti Raamatun kertomat asiat selittää maailman ilmiöitä. Minunkin mielestäni esim. se, mitä Raamattu sanoo esim. ihmisen perusluonteesta sopii hyvin siihen, mitä näen ympärilläni. Mutta se ymmärrys tuli vasta uskon myötä, se ei ollut se, mikä synnytti uskon minussa. Raamattu sanoo: "Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on luotu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyvästä." Uskon kautta vasta ymmärrys. Olen huomannut, että jonkun erityislaatuisen asian tai tapahtuman kautta Jumala saattaa ikään kuin kiinnittää huomion itseensä. Esim. se ystäväsi on sinulle ehkä se, jota kautta Jumala asettaa elämääsi kysymysmerkin: "mitä tämä on - en pysty selittämään tätä?" Mutta sen asian varsinainen selvittäminen tapahtuu sitten muuta kautta. >> Eivätkö uskovat uskonsa lisäksi myös >> tiedä, että Jumala on? Mistä tämä tieto >> on tullut? Mikä todiste on sen tiedon >> tuottanut? Vai kutsutaanko sitä tiedoksi >> virheellisesti? Äsken puhuin siitä, että "uskon kautta ymmärrämme". Ja usko on lahja Jumalalta. Käsitteestä tieto: Tieto on hyvin perustelu tosi uskomus. Usko ei ole ymmärryksen tai tiedon vastakohta. Osa uskon perusteista on oikeastaan ihan tiedon asioita. Tiedämme, että Jeesus nasaretilainen on elänyt maan päällä. Tiedämme, että hän kuoli. Tuon asian takana on riittävästi historiallista todistusaineistoa. Tietohan on siis hyvin perusteltu uskomus. Myös Jeesuksen ylösnousemukselle on hyviä perusteita, kuten edellisessä viestissä mainitsin. Sehän on merkki ja todiste ihmisille. Mutta uskonko, että Jeesuksen kuolemalla oli synnit sovittava merkitys? - Siinä kohdassa Raamattu alkaa puhua pahennuksesta, hullutuksesta ja loukkauksesta ihmisen järjelle, viisaudelle ja ylpeydelle. Vaikka ristinkuoleman merkitys on juuri keskeisintä kristinuskossa. Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen merkityksen ymmärtämiseen tarvitaan usko, joka tulee lahjaksi Jumalalta. Tiedän, että minä en kuuna päivänä olisi uskossa, jos Jumala ei olisi tehnyt sitä ihmettä, että vaikutti minussa uskon Sanansa kautta. Ja tiedän, että jos Hän ei ylläpitäisi sitä uskoa koko ajan, olisin viikossa täysi "pakana" ja irti Jumalasta. Olen nimittäin perusluonteeltani niin uskomuksia kyseenalaistava. Esim. yliopistossa olin aina "vahvaan näyttöön perustuvalla" kannalla ja murisin kaikenkarvaisille huonosti perustelluille teorioille. >> Minun olisikin hylättävä loistava >> mahdollisuus todistaa asia, ja kuljettava >> minulle paljon vaikeampi reitti, uskottava >> kaikka ilman todisteita. Minulta vaaditaan >> mahdotonta! Näin on. Mahdoton mikä mahdoton. Minullekin usko on täysi mahdottomuus. Mutta mikä ihmisille on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista. Hänellä on voima herättää kuolleetkin henkiin. Silloin kun Jumala kolkutteli jotenkin tunnolleni ja alkoi huhuilla minua luokseen puhuttelevien sanojensa kautta, yritin jonkin aikaa ponnistella ja uskoa. Mutta lopulta huonolla menestyksellä. Ajauduin aina aika helposti pois koko jutusta, en jaksanut, kyennyt, enkä lopulta ehkä kovin paljoa halunnutkaan olla yhteydessä Jumalaan. Muistan kun läiskäsin sitten Raamatun kiinni ja laitoin hyllykköön. Olkoot, minusta ei kertakaikkiaan ole uskojaksi. Mahdoton mikä mahdoton. Mutta muutama vuosi siitä, Jumala kutsui uudelleen. Silloin muistan vain mielessäni melkein huutaneeni Jumalalle, että jos sinä, Jeesus, et pidä minusta kiinni, minä en pysty uskomaan. Ja niin vain minusta on pidetty kiinni, kaikki nämä vuodet. Jumala on ollut uskollinen eikä ole hylännyt kesken. Minä en usko-tiedä-ymmärrä mitään "omalla uskollani" vaan lahjaksi saamallani. Allekirjoitan siis reippain vedoin vanhan kristinopin Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä". Meillä on ihmeellinen Jumala, joka lupaa: "Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan."
Minulle tuli kirjoituksiasi lukiessa mieleen yksi Raamatunkohta. Se on Johanneksen evankeliumin lopussa. Jeesus ilmestyy ylösnousseena opetuslapsille. Tuomas ei kuitenkaan ole paikalla eikä siis usko, kun muut kertovat nähneensä Jeesuksen. Myöhemmin Jeesus ilmestyy uudelleen Tuomaksen läsnäollessa. Nyt hän uskoo. Jeesus sanoo hänelle: "Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe."
Kirjoitit hyvin. Samanlaisia mietteitä täälläkin päässä. Mutta jatka vain kelaamista. Ehkä se joskus aukeaa sinullekin. Riittää että ajattelee asioista hyvää. Nothing else. Keskustelu Hänen kanssaan voi avata uusia ulottuvuuksia ? Kokeile vaikka: http://esirukoukset.blogspot.com/
Hei! Kannattaa lainata kirjastosta ja lukea kirja nimeltä Uskon ABC. Sen on kirjoittanut Bo Giertz. Siitä saa paljon apua pohtimiseen. Auttoi ainakin minua eteenpäin!