Luuk. 12:33
"Myykää, mitä teillä on, ja antakaa köyhille. Hankkikaa kukkarot, jotka eivät tyhjene, kootkaa taivaisiin aarre, joka ei ehdy. Siellä ei varas pääse siihen käsiksi eikä koi tee tuhojaan. [12:33,34: Matt. 6:20,21 : Mark. 10:21; Luuk. 12:21, 16:9; 1. Tim. 6:17-19]
Miksette myy omaisuuttanne ja jaa rahoja köyhille?
Jeesuksen seuraaminen
17437
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Omaisuudestamme, hulluko olet,kun tuollaisia puhut. Me hellarit oleme siunattuja, sillä yleensä bisneksemme sujuvat hyvin, kiitos herralle ja uskonveljille etupäässä. Me jotka kovalla työllä tai sattuman kautta olemme saaneet mittavat omaisuutemme koottua, emme takuulla siitä luovu vapaaehtoisesti. Sitä paitsi monet meistä antavat hyväntekeväisyyteen ambomaalle ja muuallekin afrikkaan monia rakkaita euroja, joten anteliaisuus lahkosamme ei suinkaan ole tuntematon käsite. Itsekin lähetin juuri 1,5 euroa johonkin tärkeään kohteeseen villasukkia villeille nimisen avustusjärjestön autta. Näin me seuraamme Jeesusta ja annamme joskus vähäsen joskus ehkä vähäistä enemmän.
tarkoitin kirjoittaa, että annamme joskus vähäsen ja joskus vähästä vähemmän.
ettei helluntailaispiireissä anteliaisuutta harrasteta, vaikka muuten kehutaan uskovaisuudella ja Jeesuksen jalanjäljissä vaeltamisella. Taitaa olla pelkkää suunpuhetta vain, johon ei helluntailaisten sydän yhdykään.
Emme siis pysty antamaan.
Ja kyllä jotkut antavat Raamatunkin mukaan, kymmenykset ja vapaaehtoiset uhrit, tekevät vähistä eläkeläisrahoistaan lähetystyötä rajan takana. Meitä on moneksi, niin on muitakin.
luopunut ja Jumalan valtakunnantyön hyväksi myymisestä saamasi varat antanut. Niin minäkin olen tehnyt, tai oikeastaan siten, että en ole edes kerännyt omaisuutta jota myydä. Jumala on silti pitänyt huolen, ruoka ja vaattet on joka päivä olleet samoin katto pään päällä ja seinät. On helppo lähteä kun Jeesus tulee, ei ole "telttapaalut lujassa" ei ole sydän kiintynyt omaisuuteen... ..ei voi varkaat murtautua eikä varastaa, kun mitään ei omista. Kaikki on Herran. :-) kivijalka puuttuu ;-)
ennekuin vaadit sitä toisilta. Tunnen useita, jotka tekevät paljon vapaaehtoistyötä. He antavat aikansa ja taitonsa Jumalan työhön. Käyvät huono osaisten luona viemässä hengellisen ruoan lisäksi fyyselle olemukselle tarpeellista ravintoa. Monet palvelevat työttömille järjestetyissä ruokailuissa vapaaehtoistyössä. Toiset keräävät vaatteita ja jakavat niitä ruokapakettien kera tarvitseville. Tarveaineiden lahoittajia on yli seurakuntarajojen, ja jopa ei uskovaisista niitä löytyy. Onpa kauppiaitakin jotka antavat (viimeinen myyntipäivä) tuotteita vähäosaisille jaettavaksi. Tmäntyyppisessä työssä on tuhansia uskovaisia etenkin Helluntaiseurakunnista ja Vapaakirkosta. tämä on faktaa Suomessa ja Ruotsissa. Alkoholistityötä tehdään paljon lahjoitusten varassa. Narkomaani ja alkoholistityö on alkanut viimevuosina saamaan myös avustuksia virallisilta tahoilta, koska työn tulokset ovat olleet hyviä. Kukaan meistä ei varmaan tiedä (Jumala tietää) kuinka paljon uskovat jakavat kodistaan ruokaa hädässä oleville. Minun anoppini on eräs sellainen ja muutamat hänen ystävistään tekevät samoin. Jos toiselta puuttuu takki ja sinulla on kaksi, anna toinen tarvitsevalle..... eikö niin Raamatussa opeteta? Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja heidän lapsilleen
Minulla oli kerran vuosia sitten ystävä, siis uskovainen ystävä. Ystäväkseni hän itseään väitti. No, kerran tein semmoisen "rikoksen", että pyysin ns.ystävältäni muutaman kympin lainaksi. Kerroin, että maksan lainan seuraavana päivänä takaisin. Enhän minä reppana raukka tajunnut, miten pyhä asia se raha oli. Sain kuulla, ettei minun tulisi kerjätä rahaa muilta kuin omaisiltani, enkä näin ollen sitä lainaa saanut. Vieläkin tunnen olevani mutapohjasakkaa kun asiaa ajattelenkaan. Miten saatoinkaan astua näin pyhälle alueelle. Kamalaa! Tosin, itse kyllä lainaan jos joku tuttavani minulta sellaista pyytää ja jos siihen kykenen. Mielestäni siinä ei ole mitään sen kummempaa.
Voisin myydä sinulle bmw:ni, moottoripyöräni ja taloni. Hintaan vain 480000 euroa. Vain sinulle;)
No, ei ole vielä roomalaisia nurkilla näkynyt. Ei yhteen tilanteeseen annettua ohjeta voi/tarvitse jokapaikkaan soveltaa.
sitten aikanaan, kun ne tänne tulee, niin eikö ole parempi nopeasti niille antaa kaikki, ennenkuin kerkeevät ottamaan ? mutta juuri tällä hetkellä se on kiinni siitä, kuinka paljon sinulla on uskoa, jos tosiaankin sitä uskoa (ei omaa uskoa) on riittävästi, niin tee se, elikkä jaa omaisuutesi köyhille, ei kuitenkaan tarkoita, että sitten sosiaalista käyt hakemassa elantosi. :)
annettiin tilanteessa jossa roomalaiset olivat nurkilla.Kannattaako niitä nyt enää noudattaa? Ilmeisesti ei.
No, ei Suomenkaan laki kokonaan muutu, jos joku olosuhde muuttuu. Se yksi oli oleellinen nimnenomaan suhtautumisessa omaisuuteen, muu pysyi ennallaan.
No, kun tuonne itään päin katselee, niin kyllä on se olo, että jos venäläiset tulevat, ne ottavat, kysymättä ja antamatta. Ja nopeasti, rajalle on tästä muutama kymmen kilometri. Ei silloin tarvitsisi miettiä kuppejaan ja kippojaan, oma henki voisi huolestuttaa, ei viitsisi melkein eläkepäivillä mihinkään Uralin kaivokseen lähteä. Sen verran Venäjäntyötä täällä usealla on omallatunnollaan, että tuskin meitä tässä pidettäisiin. Jas jos ihan rehellisiä ollaan, Uumaja kiehtoo. Eikä omaisuudessa ole paljon antamista, ison lapsilauman kasvattamisen jälkeen... Ei tekisi tiukkaakaan luopua siitä.
vaan turvaa rukouksissa Herraan ja pyydä johdatusta asuinpaikan suhteen. Jospa Herra vaikkapa johdattelis (lähivuosina) asumaan Kymijoki - Oulu linjan Länsipuolelle. siunausta sulle. :)
Kenenkään ei ole pakko. Mutta hyvä olisi, jos monet niin tekisivät.
jokuhan voi tuntea toisen auttamisen kutsumuksekseen. Ja auttamistapoja on monia, kuten edellä on mainittu. Yksi asia, mikä on monelle erittäin arvokas, mutta rahallisesti ei mitattavissa, on aika. Aikaa voi uhrata toisen ihmisen hyväksi, esim. jos on vailla ystävää tai kuuntelijaa. Sen kun jättää lapset jonkun hoidettavaksi ja lähtee sellaisen ihmisen luo, joka on yksinäinen ja haluaisi jutella jonkun kanssa. Tai jättää ruuanlaiton aviopuolisolle ja käyttää sen ajan jonkun yksinäisen hyväksi. Mieheni käyttää ajastaan kokonaisen viikonlopun joka toinen viikko. Hän menee apua tarvitsevan luo ruokapalkalla auttamaan tätä vaikkapa auton korjaushommissa, talon korjaushommissa, pihatöissä tms. Yleensä nuo apua tarvitsevat ovat niin ahtaalla, että heiltä on turha odottaa inhimillistä kohtelua, esimerkiksi kiitoksen sanaa. Monesti mieheni on tehnyt töitä illasta aamuun asti ja sitten saanut levätä muutaman tunnin ja taas hommiin. Kun haluaa auttaa toista, on se tehtävä hyvillä mielin, autettavalle ei saa pahaa sanaa sanoa. Ei pidä myöskään valittaa, jos auttaminen käy raskaaksi tai autettava tuntuu vaativan liikaa. Parasta on purra hammasta ja tehdä mitä täytyy, että toinen saa tarvitsemansa avun.