On ihanaa tietää, että olemme osallisia lupauksen-liitosta, meillä on toivo paremmasta ja meillä on Jumala tässä maailmassa jossa elämme. Jeesus Jumalanpoika on meidän rauhamme ja henkivakuutuksemme. Hän purki Isän ja meidän väliltä tuon erottavan muurin hän purki vihollisuuden Jumalan kanssa. Hänen kauttaan meillä on mahdollisuus päästä Jumalan taivaskotiin, kun taipaleemme tässä maassa lakkaa.
Tällaiset tavalliset ihmiset, jotka ähräämme eteenpäin elämässämme onnistumisien ja epäonnistumisien keskellä. Teemme tuhansia virheitä, osaamme sählätä niin omamme kuin toistemmekin asiat sekaisin. Meitä ei mielestämme arvosteta tarpeeksi ei työpaikoilla ei kotona ei seurakunnissa, meille Kristus tuokin yllättäen pyhityksen. Hän sanoo ettemme enää olekaan vieraita ja muukalaisia vaan pyhää kansaa ja Jumalan perheväkeä. Hups heijaa, taitaa olla pikku mietinnän paikka?
"Minkä ihmeen takia se niin sanoo?" "Mitä ihmettä se meissä näkee?" "Mitä se meistä haluaa?"
- Kaikki on syntynyt hänen kauttaan. Ilman häntä ei ole syntynyt mitään
- Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan poikansa meidän tähtemme., ettei yksikään joka häneen uskoo hukkuisi vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä
- Lahjaksi olette saaneet lahjaksi antakaa.
Olisi hyvä opetellaan rakastamaan itseämme sellaisena kuin olemme, vikoinemmekin. Hyväksytään puutteet joille emme voi mitään, sillä olemmehan saaneet itsemme lahjaksi tämän elämän ajaksi. Myös tuo lähimmäinen on saanut itsensä ja oman muotonsa lahjaksi kaikkine puutteineenkin tämän elämän ajaksi. Raamatusta löydämme ohjeita elämää varten. Ne eivät ole lakipykäliä vaan ohjeita. Kaikkea ei tarvitse kerrallaan oppia ja sisäistää. Pikkuhiljaa kasvamme ja ymmärryksemme kehittyy kaikenaikaa.
Tulee valtaojia joihin putoamme tai meidät tyrkkästään niihin. Liukkaan savisen ja likaisen ojaveden syleisyssä tunnemme itsemme usein voimattomiksi. Mitä silloin odotamme? Ettäkö tulisi joku joka nyrkkiä heristellen tulisi ojanäyräälle kertomaan kuinka surkean varomattomia olemme olleet, vaiko että tulisi ihminen joka ojentaisi kätensä tai tekisi farkuistaan vetovälineen saattaakseen meidät takaisin viheriäisen maan pinnalle. Veisi puhtaaseen rantaan peseytyäksemme ja lainaisi meille vaatteet kunnes omamme olisivat puhtaat ja kuivat.
"Hän tuli julistamaan rauhaa teille, jotka olitte kaukana, ja rauhaa niille, jotka olivat lähellä, sillä hänen kauttaan on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän luo."
Paavalin kirje efesolaisille luku 2 jakeet 17-18
Tällaiset tavalliset ihmiset, jotka ähräämme eteenpäin elämässämme onnistumisien ja epäonnistumisien keskellä. Teemme tuhansia virheitä, osaamme sählätä niin omamme kuin toistemmekin asiat sekaisin. Meitä ei mielestämme arvosteta tarpeeksi ei työpaikoilla ei kotona ei seurakunnissa, meille Kristus tuokin yllättäen pyhityksen. Hän sanoo ettemme enää olekaan vieraita ja muukalaisia vaan pyhää kansaa ja Jumalan perheväkeä. Hups heijaa, taitaa olla pikku mietinnän paikka?
"Minkä ihmeen takia se niin sanoo?" "Mitä ihmettä se meissä näkee?" "Mitä se meistä haluaa?"
- Kaikki on syntynyt hänen kauttaan. Ilman häntä ei ole syntynyt mitään
- Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan poikansa meidän tähtemme., ettei yksikään joka häneen uskoo hukkuisi vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä
- Lahjaksi olette saaneet lahjaksi antakaa.
Olisi hyvä opetellaan rakastamaan itseämme sellaisena kuin olemme, vikoinemmekin. Hyväksytään puutteet joille emme voi mitään, sillä olemmehan saaneet itsemme lahjaksi tämän elämän ajaksi. Myös tuo lähimmäinen on saanut itsensä ja oman muotonsa lahjaksi kaikkine puutteineenkin tämän elämän ajaksi. Raamatusta löydämme ohjeita elämää varten. Ne eivät ole lakipykäliä vaan ohjeita. Kaikkea ei tarvitse kerrallaan oppia ja sisäistää. Pikkuhiljaa kasvamme ja ymmärryksemme kehittyy kaikenaikaa.
Tulee valtaojia joihin putoamme tai meidät tyrkkästään niihin. Liukkaan savisen ja likaisen ojaveden syleisyssä tunnemme itsemme usein voimattomiksi. Mitä silloin odotamme? Ettäkö tulisi joku joka nyrkkiä heristellen tulisi ojanäyräälle kertomaan kuinka surkean varomattomia olemme olleet, vaiko että tulisi ihminen joka ojentaisi kätensä tai tekisi farkuistaan vetovälineen saattaakseen meidät takaisin viheriäisen maan pinnalle. Veisi puhtaaseen rantaan peseytyäksemme ja lainaisi meille vaatteet kunnes omamme olisivat puhtaat ja kuivat.
"Hän tuli julistamaan rauhaa teille, jotka olitte kaukana, ja rauhaa niille, jotka olivat lähellä, sillä hänen kauttaan on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän luo."
Paavalin kirje efesolaisille luku 2 jakeet 17-18
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.