Tulisiko ihmisen noudattaa sydämensä ääntä vai Raamatun sanaa?
Pitäisikö kuunnella tunteitaan tärkeitä ratkaisuja tehtäessä, vai turvautua vain ja ainoastaan Jumalan Sanaan?
Mikä on sinun mielipiteesi asiasta?
Itte ajattelen että Raamattu on se ohjenuora jota pitää seurata. tunteet ovat mielestäni sitä vanhaa, lihallista itseä, ja siten, jos antaa tunteiden viedä, päätyy takaisin maalliseen.
Tunteista oman tunnon äänenä ajattelen taas että omatunto on kasvatuksen tulosta, eli koemme pahoina asiat joista on opetettu meille että ne ovat pahoja. Ja koska kasvatus ei ole, ainakaan minun kohdalla, Raamatun mukaista, niin oma omatuntoni ei siten osaa toimia Raamatun mukaan vaan toimii kasvatuksen mukaan. Joten en voi kuunnella tunteita omantunnon äänenäkään.
Siksi teenkin niin että jos joku tuntuu väärältä, niin tutkin asiaa Raamatun valossa. jos Raamatun mukaan asia ei ole väärä, niin silloin tunteeni ovat väärässä ja Raamattu oikeassa.
Eilisessä OneWay ohjelmassa oli hyvä vertauskuva tästä. Siinä kerrottiin että on höyryveturi, hiilivaunu, ja sitten matkustajavaunu. Veturi on Raamattu, eli Jumalan Sana. Hiilivaunu on Usko. Ja matkustajavaunu on Tunteet. Eli veturina elämässä tulisi olla Raamattu, polttoaineena Usko, ja tunteet on sitten vain siinä mukana matkustajina.
Sydän vai Raamattu???
OrdoHereticus
3217
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Siis raamattua tulee pitää ohjenuoranaan. Tosin, mitä paremmin ihminen tuntee Jumalaa ja myös raamattua, niin hänen sydämensä alkaa myös toivoa ja ojentautua saman suuntaisesti kuin Jumalan sana. Jos ohjenuora on sydän .....no senhän voi jokainen nähdä ympäröivässä maailmassa, mihin se johtaa.
Kyllä se on sekä että.
Suoraan sanottuna en ymmärrä koko kysymystä... Lihallinen minä, sydän, omatunto, jne. En ymmärrä alkuunkaan tuollaista erottelua. Eikö tässä ole nyt vain kyse ihmisen sydämessä eli mielessä olevista keskenään ristiriidassa olevista ja toisiaan vastaan taistelevista ajatuksista, jotka ihminen yrittää itse pistää tärkeysjärjestykseen? Eikä se omatunto ole ainoa asia, johon kasvatus vaikuttaa, vaan myös raamatun tulkinta. Raamattua kun voi lukea monella eri tavalla ja sitä eri tavoin lukeville ihmisille se sanoo eri asioita. Mitä sitten jos lapsesta lähtien opetettu raamatun lukutapa sanoo yhtä ja myöhemmin itse löytämä erilainen lukutapa sanoo toista? Eikö muka ihminen Jumalan sanaa noudattaessaan seuraa sydäntänsä, joka kehottaa noudattamaan Jumalan sanaa? Jos sydämen ääni käskee olla noudattamatta Jumalan sanaa, niin ilmeisesti on kyse vain siitä, että kyseinen henkilö pitää jotain muuta tärkeämpänä kuin Jumalan sanan noudattamista. Molemmassa tapauksessa henkilö seuraa sydämensä ääntä. Ei ole mitään pätevää syytä leimata ihmisen sydäntä lihalliseksi, maalliseksi tai pahaksi, sillä sydämestähän sekä se hyvä että paha, mikä ihmisen teoista ja sanoista ilmenee, tulee. Ei ihmistä voi jakaa järkeen, omatuntoon, tunteisiin, pahojen henkien ja Jumalan hengen vaikutukseen vaan nuo kaikki yhdessä muodostavat joka hetkenä ihmisen minän. Ei ihminen tai edes hänen omat ajatukset ja tunteet syineen ja seurauksineen niin yksinkertaisia ole, että hän itsekään, jonka ihmisistä pitäisi parhaiten ne ymmärtää, kykenisi ne ymmärtämään. Eikö kysymyksesi voisi muotoilla myös näin: onko parempi toimia oman viisauden ja Jumalan sanan viisauden varassa? Psalms 119:24 24 Sinun liittosi on iloni, liittosi säädökset ovat neuvonantajani. Proverbs 11:14 14 Johtoa vailla kansa kulkee tuhoon, neuvonantajien viisaus tuo menestyksen. Proverbs 15:22 22 Jos harkinta puuttuu, hanke kaatuu, jos on neuvonantajia, se onnistuu. Proverbs 24:6 6 Viisas suunnitelma auttaa sodassa, hyvät neuvonantajat tuovat menestyksen.