Mietteitäni ikuiseen Teofaneen ongelmaan:
Koska ihminen on ihmiskunnan aamusta asti valinnut pahuuden ja epäjumalat ja hylännyt ainoan oikean Jumalan, Jumalan vastaus siihen on sen mukainen: kärsimys.
Herra itse on maailmassa kärsinyt ja oppinut sitä kautta kärsivällisyyden. Sitä samaa hän haluaa meiltä.
Kärsimys on rangaistus synnistä ja pahoista teoista, joista meidän pitää tehdä parannus.
Kärsimys on koettelemus, jotta uskomme kasvaisi ja jalostuisi.
Jumala kutsuu ihmistä puoleensa kärsimyksen kautta.
Kärsimys lannistaa uhman, korskeuden ja välinpitämättömyyden toisista ihmisistä. Kärsimys aiheuttaa rakkautta, jotta ihmiset ja kansat voivat tulla toimeen keskenään. Kärsimys opettaa huomaamaan ja auttamaan muita kärsiviä.
Ihminen saa kärsiä, jotta hän ei mielistyisi turhuuteen, se kasvattaa pois himoista ja ahneudesta.
Kärsimyksen kautta ihminen oppii kuuliaisuutta.
Kärsimys opettaa erottamaan hyvän pahasta.
Sitten on vielä tämän maailman ulottumattomissa olevat syyt, esim. Jobin kirjan alussa kuvattu Jumalan ja paholaisen välinen sopimus.
Kun ihminen kääntyy Jumalan puoleen, häntä odottaa täydellinen ikuinen valtakunta, jossa kaikki kärsimys ja ahdistus lakkaa. Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka?
Taipukaa siis Jumalan alaisuuteen, mutta vastustakaa Paholaista, niin se lakkaa ahdistamasta teitä.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kärsimys ei tosiaankaan jalosta!
ainakin minulla. Vuosia sitten kärsin niin kovista kivuista, että elämäni jumiutui täysin niihin. Eräs iäkäs Herran seurakunnan palvelija profetoi minulle, että tulen pääsemään kivustani, mutta sitä ennen kiitän Jumalaa siitä. En meinannut uskoa korviani, että kiittäisin niistä kivuista! Mutta toden totta kävi juuri niin kuin oli sanottu. Eräänä päivänä tajusin, että rukouksiini päästä lähemmäs Jeesusta oli vastattu. Olin päässyt lähelle "kipujen mietä ja sairauden tuttavaa". Kiitin sydämestäni niistä kivuista, niin uskomattomalta kuin se varmaan kuulostaakin. Sitten vähitellen kivut lakkasivat. Jälkeenpäin olen huomannut, että se oli elämäni parasta aikaa, koska milloinkaan ennen Jeesus Kristus ei ole ollut minua niin lähellä kuin silloin, juuri pahimmissa kivuissani.
Sattumaa, ystäväiseni. Ei Jumalaa ole olemassa.
Kärsimys ei ole mikään rangaistus, vaan ihmisen oman ajattelun tuotosta.
Jos halua vapautua kärsimyksestä, täytyy lakata ajattelemasta kärsimystä tuottavia asioita tai ihmisiä. Lakkaa samaistumasta ikäviin asioihin ja tapahtumiin, jotka aiheuttavat sinulle kärsimystä.
Ihminen voi elää hyvinkin vaikeissa elämänolosuhteissa ilman, että hän kärsii. Ei siis ole pakko kärsiä.
^ Jumala on ihmisen oman ajattelun tuotosta! ^