ai juu ilta satu...
kauvan kauvan sitten... oli pieni talo ja siellä asusti pienen pieni perhe... lapset leikki pihalla... äiti kitki kukkapenkkiä... isä korjasi vuotavaa kattoa... päivät meni ja tuli talvi... joulu ja kevät... lapset kasvoi kasvamistaan... oli taas aika istuttaa perunat maahan ja kukat... isä vei lapset kouluun... ja haki... mutta eräänä päivänä isä ei ollutkaan lapsia hakemassa... lapset ootti ja ootti... istuivat kadun reunalla... sitten ne huomasivat että tulee tutun näköinen auto... mut se ei ollut isän vaan äidin... äiti kyynel silmissä... meni lapsien luokse... halasi niitä pitkään... sanoi että isi ei enään pääse hakeen tai viemään teitä kouluun... isänne meni niin tutun tasoristeyksen ylitse... tapahtui jotain mitä ei ollut ennen tapahtunut... hyvää yötä
jaa mitähän nyt....
jani-31
16353
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
lapsia kerkes tekee?
edellisis saduissa... toki sitä ei niis mainita niih... menis liian rivoksi
lapsenteko nii äkkiä käy ja viel nyt ovatten jo koulus
kaikkee kirjoittaa... eikä saduissa muutenkaa ny ihan kaikkee kerrotakkaan...
Sinä olet sitten satuja ruvennut kertomaan,hyvä kun joku jaksaa kirjoittaa,kaunista illanjatkoa
ne vast tapaili ja muuttivat sit yhteen, ei kaikee tarvikkaa kertoo;)
satuileen =)))) hyvää illan jatkoa siullekkin
ku se vasta täs niinku kehitteillä... toi oli ihan tollainen uus =)
sit se on toinen juttu ja kokonaa toinen satuki, joks veera meni nukkumaa?:)
kai meni veera nukkuun? en mie tiä
kaipa sen opetus on, et näyttäkää rakkaillenne rakkautenne heitä kohtaan nyt, kun he ovat täällä!! Mä yritän toteuttaa sitä parhaani mukaan!
no opetus ja mitä lienee... mut kuiten mikään ei ole niin tuttua ja varmaa vaikka sen saman asian tekee päivittäin... joskus se voi yllättää... et ei sielt oikeelt ketään tuu... mut kas tuli ja se onkin siin... niin rakastakaa sitä rakasta joka päivä koskaan ei voi tietää milloin se viimeinen päivä koittaa
jo muutenkin, et rakkaimmilleen pitää kertoa rakkautensa niin että he tietävät sen aina... Ei se oo välttämättä aina liikenneonnettomuus, joka nuorena tappaa. Mun miehen pikkuserkku kuoli muutama kuukausi sitten aivan yllättäen sydänkohtaukseen 39-vuotiaana. Mitään merkkejä siitä ei havaittu aikaisemmin. Jälkeen jäi vaimo ja kolme pientä lasta......
milloin se aika koittaa.. siksi se rakkaus onkin tärkeä osoittaa tavalla tai toisella =) oli se teko sit pieni tai iso
riittää mun mielestä päivittäinen hellyys, sanoja ei tarvita... Kyllä sen näkee ja tuntee, kun toinen rakastaa... ei siihen tarvita niitä kuluneita sanoja.....:))
hellyys riittää... tai se pienen pieni teko joskus =))))