Tässä uusi aloitus (testi) liittyen aiemmin poistettuun keskusteluun. Voitte samalla kommentoida, mikä tässä/näissä näkemyksissä ärsyttää ja ketä.
C.G.Jungin mukaan nykyaikainen ihminen on järkiperäisyytensä vanki ja kuvittelee samalla olevansa vapaa taikauskosta. Hän on menettänyt kykynsä reagoida kiehtoviin ja pelottaviin symboleihin. Tämä prosessi on riistänyt nykyihmiseltä henkiset arvot, joiden menettäminen tässä mittakaavassa on suorastaan vaarallista. Henkisten ja moraalisten perinteiden romahtaminen on tuho, joka ilmenee neuvottomuutena ja pirstoutuneisuutena.
Näin väittää siis C.G.Jung. Jung näkee taikauskolle eräänlaisen tilauksen, johon vastaamatta jättäminen saattaa johtaa katastrofaalisiin seurauksiin. Uskonto tarjoaa jonkinlaisia sijaiskohteita ja heijastuspintoja alitajuisille prosesseille, joiden avulla ihminen käsittelee emotionaalisesti liian vaikeita aiheita. Jungin mukaan uskonnot tarjoavat jonkinlaisen ohjatun väylän käsitellä tiedostamatonta.
Entä sitten uskonnottomat? Mikäli tiedostamattoman käsittely on noinkin tärkeä osa psyykkistä hyvinvointia, mikä tässä suhteessa korvaa taikauskon?
Uskontoa jungilaisittain
HildeBryn
10278
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mä oon samaa mieltä kuin eilen.
Kaikki tämän keskustelun kommentit menevät kovalevylleni, josta ne eivät häviä bittiavaruuteen, joten olisin enemmän kuin mielissäni, mikäli voisit kommentoida uudelleen. Jos poistoja tapahtuu, kaikki on palautettavissa ennalleen.
//Näin väittää siis C.G.Jung. Jung näkee taikauskolle eräänlaisen tilauksen, johon vastaamatta jättäminen saattaa johtaa katastrofaalisiin seurauksiin. Uskonto tarjoaa jonkinlaisia sijaiskohteita ja heijastuspintoja alitajuisille prosesseille, joiden avulla ihminen käsittelee emotionaalisesti liian vaikeita aiheita. Jungin mukaan uskonnot tarjoavat jonkinlaisen ohjatun väylän käsitellä tiedostamatonta.// - Mikä minä olen Jungia kiistämään? No totean kuitenkin [omiin nimiin], että syvemmät ali-tajuiset'prosessit, siltä osin kun ne voivatkaan kykeytyä muuhun kuin ali-tajuisen projisointiin [ei siis "minän palvontaan"] on hyvä eroittaa pinta/arki-emotioiden "hoidosta", eli hyvän-olon-korostamisen-tunteen etsimisestä. Mielestäni "pakettiin"[hyvän-olon-korostamisen-tunteen etsiminen] kuuluu eri ihmis-iän vaiheissa mm. uskonto viihde,"retretit",musiikki, elokuvat,eli minän lystin'pitoa[vaikka sitten masokistisestikin]. //Entä sitten uskonnottomat? Mikäli tiedostamattoman käsittely on noinkin tärkeä osa psyykkistä hyvinvointia, mikä tässä suhteessa korvaa taikauskon?// - Onko uskonnottomalla tiedostamattomasta "tyhjiö"? Ei minun mielestä. Tiedostamattoman/tutkimattoman edessä ollaan rehellisemmin nöyriä, siis tunnustetaan se "että tietää,ettei voi tietää varmasti ja varsinkaan kaikkea" ja samaan hengen'vetoon voidaan korostaa uskovien osalta heidän "varmuuttaan" pseudoiluksi ja luulotteluksi/arvailuksi. Ateistisen-asenne tiedostamattomaan paljastuu rehellisyyden osalta positiona, mutta jos ateismista tulee fundismaista--> "mitää ole missää"-asennetta, on avoimuus kadonnut, yksioikoisuus saanut vallat ja kaiken "kruunaa" aatteellinen jääräpäisyys ja se ei ole koskaan hyväksi.
en oikein ymmärrä mitä Jung tuolla oikein haki. Käsittämätöntä höpinää, mutta minä kai ajattelen sitten liian yksinkertaisesti asioita. Mutta mutta, tuossa vielä Jungin muita mietteitä: "Kollektiivinen alitajunta ... näyttää koostuvan myyttisistä motiiveista tai alkukuvista, jonka vuoksi kaikkien kansakuntien myytit ovat sen todellisia selittäjiä. Itse asiassa koko mytologiaa voitaisiin pitää jonkinlaisena kollektiivisen alitajunnan projektiona. Näemme tämän selvimmin tarkastellesamme taivaan tähtikuvioita, joiden alkuperäiset kaoottiset muodot on järjestetty heijastamalla niihin kuvia. Tämä selittää astrologien väittämän tähtivaikutuksen. Nämä vaikutukset eivät ole muuta kuin alitajuisia sisäisiä havaintoja kollektiivisesta alitajunnasta. - C.G. Jung" http://koti.mbnet.fi/neptunia/jungast2.htm
miten "uskonto" on tässä määritelty. a) Kaikki alitajuntaisten ajatusprosessien käsittelytavat ovat uskontoja, vai b) jotain muuta.
Uskonnon määritelmä ei liity tähän millään muotoa. Jungin mukaan uskonnot ovat yksi taikauskon ilmentymä ja taikauskoisuus taas palvelee psyykeä väylänä purkaa tiedostamatonta. Kaikki alitajuntaisten prosessien käsittelytavat eivät siis ole uskontoa, vaan uskonto on yksi tällainen tapa muiden joukossa. Jos siis ihminen ei ole uskova, niin mitä nämä vaihtoehtoiset väylät silloin ovat? Oma tapani purkaa tiedostamatonta on käyttää taidetta tällaisena väylänä, mutta entä muilla?
...ja taideterapian avulla irti Jumalan murhan aiheuttamasta traumasta? Älyvapaaltahan se toki näin ulkopuolisesta vaikuttaa, mutta toki tee toki niinkuin haluat. Väistämättä herää kuitenkin kysymys siitä, mikset manaa Jumalaa henkiin?
nyt yritän vastata omasta puolestani asiaa koskevaan aloitukseen. Näkemykseni mukaan uskonto on yksi väylä tiedostamattoman käsittelyyn muiden väylien ohella. Koska uskonto on ollut dominoivassa asemassa niin kauan, lienee se siitä syystä ehkä tavallisin. Tunnen ihmisiä, joilla ei ole jumalia, mutta ufoihin he kyllä uskovat ja niistä viehättyvät. Uskonnolliset mittapuut on saanut moni poliittinen liike, kuten muistamme 1970-luvun alussa taistolaiset hurmoshenkiset kommunistit lauloivat taistelulaulujaan aivan samassa hengessä, kuin helluntailaiset konsanaan. Joten näiden erilaisten väylien määrä on loputon: itämaiset filosofiat, zen buhalaisuus, homeopatia,ufot jne... Eräs asia, josta meitä ateisteja usein syytetään on, että meillä ei ole henkistä elämää; olemme kuin robotteja. Näinhän asian ei tietenkään ole, vaan esimerkiksi itse saan mielenrauhaa luonnossa liikuskelemalla ja voin sitä hyvällä syyllä verrata hengelliseen kokemukseen. Toinen on taide. Rakastan taidenäyttelyitä, musiikkia ja teatteriesityksiä. Jos ne ovat mielestäni hyviä, ne mykistävät minut pitkäksi ajaksi. Jos tämä ei ole henkistä elämää, niin mikä sitten?
Olen myös ollut huomaavinani skientismiä, jossa sokea usko tieteeseen on saanut lähes uskonnollisia piirteitä. Vain uskonnolliset auktoriteetit on korvattu tiedemiehillä ja pyhät tekstit popularisoiduilla tiedejulkaisuilla. Sen sijaan tieteellinen argumentaatio ja lähdekritiikki loistavat poissaolollaan.
...ollut huomaavinani...", oletko tehnyt havainnon, jota kognitiivinen dissonanssi estää sinua hyväksymästä? Onko havainto "piilotajunnassasi", mistä se on hiipimässä kohti tiedostuksen tasoa, mutta et ole ehtinyt vielä askartelun avulla kohottamaan sitä sinne? Vai haluatko vain yksinkertaisesti jeesustella?