Psykologian opiskelu ulkomailla, työ Suomessa

Tuota voisi tosiaan miettiä. Mutta jos haen sitten maisterinopintoihin tänne niin tarvitseeko minun edelleen suorittaa se pääsykoe, että pääsen suomalaiseen yliopistoon maisterinopintoja suorittamaan?

Vierunukkanen kirjoitti:

Tuota voisi tosiaan miettiä. Mutta jos haen sitten maisterinopintoihin tänne niin tarvitseeko minun edelleen suorittaa se pääsykoe, että pääsen suomalaiseen yliopistoon maisterinopintoja suorittamaan?

Lue lisää

Helsingin yliopiston sivu aiheesta: http://www.helsinki.fi/opiskelijaksi/oletko_suorittanut_tutkintosi_ulkomailla.html#maisteriopinnot Tässä ohjeet ulkomailla opiskelleille Käyttäytymistieteellisen tiedekunnan sivuilta: http://www.helsinki.fi/behav/valinnat/2009/Kansainvaliset_hakijat_hakutiedot.htm "Valinta maisteriopintoihin tapahtuu aikaisempien opintojen perusteella, joten valintakokeita ei järjestetä. Poikkeuksena ovat käyttäytymistieteellinen ja farmasian tiedekunta, joihin voi päästä vain valintakokeen kautta." Eli vaikuttaa siltä, että kaikkiin muihin maisteriohjelmiin haetaan papereilla, paitsi noihin kahteen yllämainittuun tarvitaan pääsykokeen läpäiseminen. Tämä on siis Helsingin yliopiston käytäntö, muilla saattaa olla erilaiset, joten kannattaa ottaa selvää muistakin Suomen yliopistoista.

No espanjaa olen kyllä aina halunnut oppia, mutta sitä mahdollisuutta en ole vielä saanut. Mutta jotenkin tietysti tuntuisin pelottavalta lähteä maahan, jonka kielestä ei juuri mitään ymmärrä. Mutta uskoisin, että melko helppo kieli kyseessä ja motivaatio minulta tietty löytyy. Kielissä olen muutenkin hyvä ja perinteisten ruotsin ja englannin lisäksi saksaa ja ranskaakin opiskellut koulussa, joten se kieli tuskin ongelma loppuen lopuksi olisi. Lukuvuosimaksu voi kuitenkin muodostua ongelmaksi, sillä vanhempani eivät suostu maksamaan minulle mitään, sillä olen täysi-ikäinen. Omalla tilillänikään ei todellakaan ole tuollaisia summia. Joten siitä se jäisi sitten kiinni. Mietin myös, että jos opiskelen psykologiksi Espanjassa, niin voinko toimia Suomessa psykologina? Jostain olen lukenut, että ulkomailla suoritettu tutkinto ei kelpaisi Suomessa, mutta uskoisin kyllä, että kai nyt jossain suoritettu voisi kelvata...

Vierunukkanen kirjoitti:

No espanjaa olen kyllä aina halunnut oppia, mutta sitä mahdollisuutta en ole vielä saanut. Mutta jotenkin tietysti tuntuisin pelottavalta lähteä maahan, jonka kielestä ei juuri mitään ymmärrä. Mutta uskoisin, että melko helppo kieli kyseessä ja motivaatio minulta tietty löytyy. Kielissä olen muutenkin hyvä ja perinteisten ruotsin ja englannin lisäksi saksaa ja ranskaakin opiskellut koulussa, joten se kieli tuskin ongelma loppuen lopuksi olisi. Lukuvuosimaksu voi kuitenkin muodostua ongelmaksi, sillä vanhempani eivät suostu maksamaan minulle mitään, sillä olen täysi-ikäinen. Omalla tilillänikään ei todellakaan ole tuollaisia summia. Joten siitä se jäisi sitten kiinni. Mietin myös, että jos opiskelen psykologiksi Espanjassa, niin voinko toimia Suomessa psykologina? Jostain olen lukenut, että ulkomailla suoritettu tutkinto ei kelpaisi Suomessa, mutta uskoisin kyllä, että kai nyt jossain suoritettu voisi kelvata...

Lue lisää

"Lukuvuosimaksu voi kuitenkin muodostua ongelmaksi, sillä vanhempani eivät suostu maksamaan minulle mitään, sillä olen täysi-ikäinen. Omalla tilillänikään ei todellakaan ole tuollaisia summia. Joten siitä se jäisi sitten kiinni." Jos saat opintotukea, 700 euroa per lukuvuosi ei ole paha hinta. Asuminen ja eläminen on ulkomailla usein halvempaa, joten se kompensoi jonkin verran lukuvuosimaksuja. Suomi on kallis maa asua ja elää, vaikkei meillä olekaan lukuvuosimaksuja. Kannattaa miettiä asiaa myös tältä kantilta. Minä olen opiskellut koko tutkinnon maassa, jonka kieltä en osannut etukäteen. Loistava ja opettava kokemus, jota voisin suositella kaikille asiasta vähänkin kiinnostuneille. Kun katselen ajassa taaksepäin, muutamassa vuodessa tapahtunut henkinen kasvu oli aivan valtava ja pitkälti sen ansiosta, että uskalsin mennä. Olen tosin sitä mieltä, että jos ihan ehdottomasti haluaa työskennellä vain ja ainoastaan Suomessa, kannattaa myös opiskella Suomessa. Eri asia on sitten, jos ovet eivät millään tahdo aueta haluttuun opiskelupaikkaan. Sitten on punnittava eri vaihtoehtoja, joista ulkomaill opiskelu on yksi ja joka tuo mukanaan etuja ja haittojakin esim. sen, miten ulkomaalaiseen tutkintoon suhtaudutaan Suomessa, se kun vaihtelee alan ja työnantajan mukaan.

sjfksñdsd kirjoitti:

"Lukuvuosimaksu voi kuitenkin muodostua ongelmaksi, sillä vanhempani eivät suostu maksamaan minulle mitään, sillä olen täysi-ikäinen. Omalla tilillänikään ei todellakaan ole tuollaisia summia. Joten siitä se jäisi sitten kiinni." Jos saat opintotukea, 700 euroa per lukuvuosi ei ole paha hinta. Asuminen ja eläminen on ulkomailla usein halvempaa, joten se kompensoi jonkin verran lukuvuosimaksuja. Suomi on kallis maa asua ja elää, vaikkei meillä olekaan lukuvuosimaksuja. Kannattaa miettiä asiaa myös tältä kantilta. Minä olen opiskellut koko tutkinnon maassa, jonka kieltä en osannut etukäteen. Loistava ja opettava kokemus, jota voisin suositella kaikille asiasta vähänkin kiinnostuneille. Kun katselen ajassa taaksepäin, muutamassa vuodessa tapahtunut henkinen kasvu oli aivan valtava ja pitkälti sen ansiosta, että uskalsin mennä. Olen tosin sitä mieltä, että jos ihan ehdottomasti haluaa työskennellä vain ja ainoastaan Suomessa, kannattaa myös opiskella Suomessa. Eri asia on sitten, jos ovet eivät millään tahdo aueta haluttuun opiskelupaikkaan. Sitten on punnittava eri vaihtoehtoja, joista ulkomaill opiskelu on yksi ja joka tuo mukanaan etuja ja haittojakin esim. sen, miten ulkomaalaiseen tutkintoon suhtaudutaan Suomessa, se kun vaihtelee alan ja työnantajan mukaan.

Lue lisää

Siis kyllä olisin valmis tietysti muuallakin maailmalla työskentelemään, mutta haluaisin kouluttautua psykoterapeutiksi, joten siinä maassa missä työskentelisi, on kyllä oltava lähes täydellinen kielitaito, jotta voi oikeasti ymmärtää, mitä toinen sanoo. Eli luultavasti Suomessa tulen tuolla nimikkeellä eniten työskentelemään, kun sen noin katsoo. Jotenkin vaikea Suomessa eläneenä ajatella, että muualla asuminen ja eläminen olisi vaikeampaa, mutta niinhän se varmaan monessa muussa maassa on. Silti nuo lukuvuosimaksut pelottaa, että selviääkö niistä työllä. Mielelläni en velkaa ottaisi. Ulkomaille lähinnä olen tässä lähtemässä sen vuoksi, että tuntuu ettei Suomen yliopistoista saa paikkaa opiskellakseni psykologiaa.

Vierunukkanen kirjoitti:

Siis kyllä olisin valmis tietysti muuallakin maailmalla työskentelemään, mutta haluaisin kouluttautua psykoterapeutiksi, joten siinä maassa missä työskentelisi, on kyllä oltava lähes täydellinen kielitaito, jotta voi oikeasti ymmärtää, mitä toinen sanoo. Eli luultavasti Suomessa tulen tuolla nimikkeellä eniten työskentelemään, kun sen noin katsoo. Jotenkin vaikea Suomessa eläneenä ajatella, että muualla asuminen ja eläminen olisi vaikeampaa, mutta niinhän se varmaan monessa muussa maassa on. Silti nuo lukuvuosimaksut pelottaa, että selviääkö niistä työllä. Mielelläni en velkaa ottaisi. Ulkomaille lähinnä olen tässä lähtemässä sen vuoksi, että tuntuu ettei Suomen yliopistoista saa paikkaa opiskellakseni psykologiaa.

Lue lisää

Kaikki psykoterapeutit eivät ole psykologeja. Psykoterapeuteissa on myös psykiatrian erikoissairaanhoitajia, kasvatustieteilijöitä ja esim. sosiaalityöntekijöitä.

Vierunukkanen kirjoitti:

Siis kyllä olisin valmis tietysti muuallakin maailmalla työskentelemään, mutta haluaisin kouluttautua psykoterapeutiksi, joten siinä maassa missä työskentelisi, on kyllä oltava lähes täydellinen kielitaito, jotta voi oikeasti ymmärtää, mitä toinen sanoo. Eli luultavasti Suomessa tulen tuolla nimikkeellä eniten työskentelemään, kun sen noin katsoo. Jotenkin vaikea Suomessa eläneenä ajatella, että muualla asuminen ja eläminen olisi vaikeampaa, mutta niinhän se varmaan monessa muussa maassa on. Silti nuo lukuvuosimaksut pelottaa, että selviääkö niistä työllä. Mielelläni en velkaa ottaisi. Ulkomaille lähinnä olen tässä lähtemässä sen vuoksi, että tuntuu ettei Suomen yliopistoista saa paikkaa opiskellakseni psykologiaa.

Lue lisää

Suosittelen alkuperäisen kirjoittajan viestien perusteella opiskelua Suomessa. Ulkomaille ei kannata lähteä, jos se pelottaa tai epäilyttää noinkin paljon. Tietysti opiskelupaikan saaminen on Suomessa vaikeampaa, mutta aina kannattaa yrittää ja vaikka taktikoida, josko jostain toisesta yliopistosta irtoaisi opiskelupaikka helpommin, tai jonkin avoimen väylän kautta tms. Mikäli pääset eroon pelostasi ulkomaita kohtaan, voit myös harkita uudestaan ulkomailla opiskelua, jotta saat väliajan käytettyä hyödyksesi ja suorittaa alemman tutkinnon siellä. Sen jälkeen voit pyrkiä jälleen Suomeen ja yhden tutkinnon jälkeen sekä kypsempänä saatat selvittää pääsykokeet, sillä kaipa siellä ulkomaillakin oppii jotain :) Huono puoli tuossa on se, että opintotukikuukausia kuluu jo siihen ensimmäiseen tutkintoon ulkomailla. Kielitaito kyllä hioutuu lähes täydelliseksi ulkomailla, mutta se vaatii monen vuoden asumisen maassa ja paljon käytännön harjoittelua (jonka saa varmasti yliopistossa opiskelemalla), mutta ei siis ole mahdotonta. Tiedän paljon ihmisiä kotimaansa ulkopuolella, jotka ovat erittäin sujuvaa kielitaitoa vaativissa työtehtävissä, esim. asianajajia.

Suosittelen kuitenkin katsomaan ja kartoittamaan ensin sen, onko opiskelupaikka Suomessa realistinen tavoite vai ei. Ikävä kyllä kaikki halukkaat eivät pääse opiskelemaan unelma-alalleen useammankaan hakukerran jälkeen ja silloin on etsittävä joko toinen opiskeluvaihtoehto tai lähdettävä maailmalle koittamaan onneaan, josko siellä opiskelu olisi ratkaisu ongelmaan. Kuka tahansa pääsee johonkin yliopistoon ulkomailla, joten sinulla on varma opiskelupaikka jossain. On sitten eri asia, kannattaako se ja minkä verran se maksaa ja ennen kaikkea, avaako tutkinto ovet sinne, minne haluat.

Hei!
Olen itse suorittanut kanditutkinnon psykologiasta Iso Britanniassa. Lähdin sinne opiskelemaan juuri samasta syystä, kuin itse ajattelet, eli en ollut Suomessa päässyt sisään. Nyt kun minulla on jo kanditutkinto, jouduin totemaan, että vaikka on jo kanditutkinto ulkomailta, niin psykologiaan pääsee sisään Suomessa vain pääsykokeella. Helsingin ja Turun yliopistoilla on kiintiöt niille jotka ovat suorittaneet kandin muualla, mutta samassa kiintiössä on mukana ne jotka ovat sen suorittaneet Suomessa. Kumpaankin yliopistoon pääsee sisään tällä kiintiöllä vain 5 ihmistä (siis per yliopisto) vuodessa. Helsingin yliopisto syynäsi tutkitkotodistukseni kunnolla ja hakuprosessi kesti monta kuukautta. Ilmeisesti jos kurssit eivät vastaa tarpeeksi heidän omiaan, voi olla ettei kandia hyväksytä tms. Tampereen yliopistolla eikä tietääkseni myöskään Jyväskylän yliopistolla ole samanlaisia kiintiöitä, eli niihin voi pyrkiä vain päävalinnalla. Vaikka pääsykokeeni meni ihan hyvin nyt keväällä, en päässyt sisään.

Kannattaa siis miettiä kunnolla ennen kuin teet päätöksen. Itse en kadu yhtään ulkomaille lähtöä, mutta tällä hetkellä on turhauttavaa ettei täällä pääse jatkamaan opintoja ilman pääsykoetta, vaikka olen jo psykologian kandi. Joten Bolognan sopimus ei toimi käytännössä ollenkaan.

Toivottavasti en pelottanut sinua liikaa, halusin vain kertoa millainen tilanne on tällä hetkellä.

Kyllä se alussa vaatii oman aikansa, mutta kotiin palatessa tutkinnon lisäksi on oppinut uuden kielen paremmin kuin yhdelläkään kielikurssilla. Samalla on saanut tutustua uuteen kulttuuriin aivan toisesta näkökulmasta. Jos ylipäätään pystyy oppimaan uusia asioita, oppii myös sen kielen jolla niitä opetetaan. Pitää varautua siihen, että ensimmäisen vuoden luulee ymmärtävänsä noin puolet luetusta tektistä. Seuraavana vuonna oppii, mitä ensimmäisen vuoden tekstistä olisi pitänyt ymmärtää. Kirjallisten töiden eteen (ml. tentit) pitää tehdä todella paljon töitä alussa, mutta kuorma tasoittuu loppua kohden.

Jätätkö täydellisen mahdollisuuden väliin lähteä opiskelemaan juuri sitä alaa mitä olet aina tahtonut sen vuoksi, että koto-Suomen kiintiöpaikat on jo täytetty? Jos olet joskus epäonnistunut valintakokeissa, se ei todellakaan tarjoita sitä, ettei sinussa olisi ainesta sen alan ammattilaiseksi.

(Englannilla viittasit ilmeisesti omaan kielitaitoosi?)

Olen itse opiskelemassa psykaa Skotlannissa toista vuotta (Dundeessa) koska täällä opiskelu on ilmaista ja taso on hyvä, eikä pääsykoetta tarvittu (itsekin olin siis turhautunut Suomen pääsykokeisiin). On olemassa eurooppalainen psykologiliitto jonka kautta mahdollisesti voisi työskennellä Suomessa vaikka koulutus olisikin jostain toisesta Euroopan maasta.