Hei kaikki rakkaat sisaret ja veljet,
Ostin kerran tämän Erkki Lemisen runo cd:n, hän itse lukee siinä runojaan.
On ihanan rauhoittavaa kuunnella näitä aina aika ajoin.
****************************************************
Kuin suurena virtana he kulkivat ohitseni, ikävä silmissään.Laajan meren rannalle he menivät lepäämään; erilaiset ihmiset, erilaisen ikävänsä kanssa.
Ilman ikävää ei liene kukaan kulkenut.
Toisten silmät olivat tulleet koviksi ja katkeriksi; he olivat tottuneet sanomaan: tervetuloa ikävä, sillä ei ole olemassa mitään muuta.
He tulivat naurun ja viinin ja nautinnon keskeltä ja kuitenkin heillä oli ikävä silmissään.
Minä katselin heitä tummien lasieni läpi oman ikäväni keskeltä, jota kenties joku toinen katseli. Pois, minun ikäväni kutsui minua pois, sillä en jaksanut enää kauemmin katsella ihmisten ikävää.Ja minä käännyin ja kävelin pois. Menin ohitse kaupungin ja kylän ja ihmisten ja löysin korkean kallion ja tyrskyrannan ja kuulin äänen sanovan, että kuolema on parempi, kuin ikuinen ikävä.Kuuntelin meren raskasta laulua ja mietin;
" pitkä ikäväkö ihmisellä ja kuolema , eikö mitään muuta ; eikö todellakaan mitään muuta.
*************************************************
Etsin sijaa itselleni ollakseni yksin
ja katso askeleen päässä syvästä kuilusta meren yllä oli kallion kolo, johon juuri mahduin, kun kävin hiukan sykkyrään, sillä tavalla kuin pienenä syliin.
Siinä eivät minua katsoneet ihmisten silmät, eivätkä kuunnelleet uteliaat korvat.Sain ottaa tummat lasini pois ja avata sisimpäni verhot.
Yhtäkkiä minua puistatti syvä kerran pidätetty itku.Tuska, katkeruus ja uhma alkoi minusta sulaa rukoukseksi hänelle, jota olin saanut oppia tuntemaan ja joka minua jälleen lähestyi.
Enkä minä osannut muuta kuin hajanaisin sanoin armoa pyytää., kun vielä pyysin, Hän oli jo sen tehnyt.Särkyneen sisimpäni sirut hän kokosi, masentuneen henkeni Hän virvoitti ja levottomaan mieleeni Hän vuodatti rauhan.Pilvet väistyivät, aurinko lämmitti, lämpöiset tuulet puhalsivat ja minä tajusin, että ihmisen ikävä saattaa häntä ikuista kohti, siis tervetuloa ikävä, kun kutsut ihmistä puhdistumaan, kun kutsut häntä ehjempään elämään.
Vapahtaja , kun kävelin takaisin ihmisten likaiseen kaupunkiin ja näin jälleen ne ikävöivät silmät, minä ymmärsin sinua paremmin, kun sinä heitä katsellessasi itkit, mutta sinähän itkit taas, tunsin sen sinä itkit heitä nyt minussa.
Vapahtaja, tässä on sydämeni, itke ja rakasta sinä minussa.Tässä on käteni taluta minua heidän luokseen.Tässä ovat huuleni, sano sinä suullani heille hyviä sanoja, sillä he ovat yksin ja heillä on ikävä silmissään.
**************************************************
Repaleisen runoja /osa2
Mariah777
2291
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sivistymätöntä ehkä, mutta vain pätkiä Lemisen ihanista runoista toistan. Syystä että pätkä kuvastaa runon vaikuttamia tuntoja minussa. Ihmsien ikävä toisen luo - vaiko sittenkin ihmsien ikävä Isän luo?: "Pois, minun ikäväni kutsui minua pois, sillä en jaksanut enää kauemmin katsella ihmisten ikävää. Ja minä käännyin ja kävelin pois. Menin ohitse kaupungin ja kylän ja ihmisten ja löysin korkean kallion ja tyrskyrannan ja kuulin äänen sanovan, että kuolema on parempi, kuin ikuinen ikävä. Kuuntelin meren raskasta laulua ja mietin; " pitkä ikäväkö ihmisellä ja kuolema , eikö mitään muuta ; eikö todellakaan mitään muuta." Erkki leminen Kahdestaan Isän kanssa - sitäkö se oli?: "Sain ottaa tummat lasini pois ja avata sisimpäni verhot. Yhtäkkiä minua puistatti syvä kerran pidätetty itku.Tuska, katkeruus ja uhma alkoi minusta sulaa rukoukseksi hänelle, jota olin saanut oppia tuntemaan ja joka minua jälleen lähestyi." Erkki Leminen Niin - lupaahan Jeesus että erityisesti yksinäisyydessä voimme kohdata Isän: Matt. 6:6 Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle. Kaikki nuo tuntemukset tietää myös Raamattu, nämä: "Enkä minä osannut muuta kuin hajanaisin sanoin armoa pyytää., kun vielä pyysin, Hän oli jo sen tehnyt. Särkyneen sisimpäni sirut hän kokosi, masentuneen henkeni Hän virvoitti ja levottomaan mieleeni Hän vuodatti rauhan. Pilvet väistyivät, aurinko lämmitti, lämpöiset tuulet puhalsivat ja minä tajusin, että ihmisen ikävä saattaa häntä ikuista kohti, siis tervetuloa ikävä, kun kutsut ihmistä puhdistumaan, kun kutsut häntä ehjempään elämään. " Erkki Leminen Huikean seestynyt: "Vapahtaja, tässä on sydämeni, itke ja rakasta sinä minussa. Tässä on käteni taluta minua heidän luokseen. Tässä ovat huuleni, sano sinä suullani heille hyviä sanoja, sillä he ovat yksin ja heillä on ikävä silmissään." Erkki Leminen Pomppaa mieleen Pietarin koetus, kun Jeesus kolme kertaa kyseli Pietarilta sitä rakkauspuolta ja tultuaan vakuuttuneeksi, että Pietari rakasti Jeesusta itseään - Jeesus valtuutti Pietarin rakastamaan ihmiset Hänelle.
Liian pieni ymmärtämään sapattilevottomuutta liian pieni lakimiesten nuijittavaksi lian pieni ymmärtääkseen loukkaantua Ja mikäpä maanalaisen vehnänjyväsen tappaisi se ei luulekaan mitään olevansa vaan uuttta jyvää jo kasvattaa Levottomuutta aiheuttavat sapattinuolet ja lakimiesten paiskomat kivet tauluineen mutta vain tähkäpäitä ne tavoittelee Eivät käsitä että jyvänen on maan alla turvassa kriisien keskellä Kipeää tekee vain tietoisuus ahdistelijain omista ongelmista sapattirauhattomuudesta laillisesta laittomuudesta ja armottomasta armoanemiasta