Ilman suomalaisten osuutta ei Barbarossa-suunnitelman toteuttamista ja onnistumista voinut laisinkaan ajatella. Suomen armeijan rooli Leningradin kaksinkertaisessa saartamisessa ja Muurmannin radan katkaisemisessa oli mitä olennaisin, ja jälkikäteen voidaankin sanoa, että suomalaiset täyttivät tunnollisesti ja hyvin oman tehtävänsä Barbarossassa, mutta saksalaiset epäonnistuivat pahasti omalla tahollaan.
Suomalaiset etenivät Kannaksella Leningradin porteille asti muodostaen saartorenkaan pohjoisen sulun. Jos suomalaiset olisivat voimaperäisesti hyökänneet kaupungin puolustajien kimppuun saksalaisten yhtäaikaisesti iskiessä etelästä, Leningrad olisi todennäköisesti vallattu syksyllä 1941. Mutta suomalaiset olivat varovaisia eivätkä uskaltaneet seurausten pelosta suoraan rynnäköidä suurkaupunkia vastaan, mistä olisi myös suuria tappioita seurannut, ja niitä pieni armeija yritti mahdollisuuksien mukaan aina välttää. Eivätkä suomalaiset juuri pärjänneet kaupunkisodassa, kuten Viipurin nopea menetys 1944 todistaa.
Isompien saarrostuspihtien pohjoisena kärkenä suomalaiset hyökkäsivät Laatokan itäpuolella Syvärin suulle asti ja odottivat että saksalaiset pääsisivät Tihvinästä käsin yhtymään heihin. Tämä olisi merkinnyt Leningradin kaksinkertaista saarrostamista ja kaupungin varmaa kukistumista. Saksan pohjoinen armeijaryhmä olisi ratkaisevalla hetkellä vapautunut toimimaan Moskovan suuntaan, jolloin myös se olisi todennäköisesti saatu vallattua. Saksalaiset jäivät kuitenkin Tihvinässä jumiin ja talven kuluessa heidät heitettiin sieltä taaksepäin.
Yhtenä Barbarossa-suunnitelmaan liittyvistä toimistaan suomalaiset katkaisivat Muurmannin radan saavuttaessaan Äänisen rannan syksyllä 1941. Venäläiset olivat kuitenkin rakentaneet idemmäksi radan, jonka turvin yhteyttä Murmanskiin kyettiin edelleen ylläpitämään.
Kun saksalaisten hyökkäysvoima viimein tyrehtyi Moskovan edustalla ja Neuvostoliiton vastahyökkäys alkoi, Mannerheim ja Suomen armeijan johto tajusi, että Barbarossa oli epäonnistunut ja että Saksa sen seurauksena todennäköisesti ennen pitkää häviäisi sodan. Mannerheim ei enää 1942 suostunut hyökkäämään, vaikka saksalaiset sitä häneltä pyysivätkin. Ylipäällikkö oli jo odottavalla kannalla. Stalingradin taistelun jälkeen käsitti myös Suomen poliittinen johto, että Saksa oli hävinnyt sodan. Suomi alkoi etsiä tietä rauhaan, mistä muodostui pitkä ja loppunäytöksen puolesta verinenkin prosessi.
Barbarossan perusvirhe oli lopullisten tavoitteiden epämääräisyys ja voimien liiallinen hajoittaminen. En sulje pois mahdollisuutta etteikö Saksa olisi paremmalla sotasuunnitelmalla kyennyt kukistamaan Neuvostoliittoa vuoden 1941 suhteellisen suotuisissa olosuhteissa (jotka eivät olisi parantuneet tai pysyneet edes yhtä hyvinä enää seuraavina vuosina - 1941 oli Saksan viimeinen tilaisuus, minkä Hitlerkin hyvin tiesi, joskaan ei 1942 pystynyt tunnustamaan). Eteläisellä armeijaryhmällä olisi pitänyt olla pelkkä Romanian ja Etelä-Puolan suojaamistehtävä sivustan varmistajana. Pohjoiselle armeijaryhmälle olisi pitänyt antaa kylliksi voimia rynnätä Leningradiin asti nopealla hyökkäyksellä siinä vaiheessa kun kaupungin puolustusta ei ollut vielä kunnolla organisoitu. Leningradin valtauksen jälkeen olisi pitänyt tuhota venäläisten päävoimat hyökkäämällä Moskovaan jättiläismäisellä pihtiliikkeellä yhtä aikaa Leningradin ja Smolenskin suunnasta. Moskovan kukistumisen jälkeen Kiova ja Ukraina olisivat itsestään langenneet saksalaisille, samoin luultavasti myös Kaukasia. Neuvostohallitus olisi saattanut kukistua. Nämä ovat nojatuolistrategin ajatuksia, tiedän, mutta moni Wehrmachtin upseerikin taisi olla kanssani samaa mieltä...
Saksa hävisi toisen maailmansodan suunilleen syyskuussa 1941.
Suomi oli Barbarossa-suunnitelman
tärkeä osa
251557
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
hetkeksi syrjään ja mittaisit matkan Moskovasta Vladivostokkiin. Siinä ohessa voisit laskea Uralin takana sijainneet asetehtaat.
Uralin takana ei sijainnut alkujaan tehtaita, vaan ne siirrettiin sinne sodan aikana. Tämä oli yksi niistä tekijöistä, joita Hitler ei ollut ottanut riittävästi huomioon suunnitelmissaan. Saksan armeijalla oli musertava ylivoima laadullisesti upseeristosta puhdistettuun N-liiton armeijaan verrattuna, ja alkusodassa saksalaiset saivat valtavan määrän vankeja, panssareita ja lentokoneita. Se ei kuitenkaan riittänyt, kun tuotantoa pystyttiin ylläpitämään tehtaiden siirron avulla.
ja taaksekin oli rakennettu jo 1920-luvulta alkaen. Tietysti niitä myös siirrettiin sodan aikana.
Unohtamatta moraalista vaikutusta, jonka Leningradin ja Moskovan valtaus olisi tehnyt neuvostoliittolaisiin. On mahdollista että Stalin olisi pakotettu luopumaan vallasta (tai teloitettu omien toimesta!).
Noh, Napoleon valtasi Moskovan, ja mitä sitten? On sitä kuule Venäjää Moskovan takanakin. Tulee mieleen saksalaisen sotilaan kertomus Stalingradista eräässä tv-dokumentissa. Se meni jokseenkin näin: "Lopulta yksikkömme onnistui raivaamaan tien Volgalle ja kuvittelimme kukistaneemme Neuvostoliiton. Volgan törmältä aukesi kilometrin levyinen joki, jonka takana häämötti silmänkantamattomiin Kalmukkiaro. Sydämemme synkkenivät ja tajusimme, ettemme olleet lähelläkään tavoitettamme".
Olet kyllä pitkälle oikeassa, mutta ei Suomen osuus noin ratkaiseva ollut, vaikka kasvoikin suunnittelun edetessä. Kyllä päärooli oli Saksan asevoimilla. Niiden alkumenestyksen hiivuttua ruvettiin myös Suomelle esittämään aktiivisuuden lisäämistä.On muistettava, että Mannerheim ilmotti heti alkuun, ettei hyökkää Leningradiin.Suomen päävoimat suunnattiinkin Itä-Karjalaan.Myös pohjoisessa Saksan piti vallata Muurmansk, että heilahtaa. Toisin kävi, sillä edistys Sallan ja Kiestingin suunnissa oli paljolti suomalaisten ansiota. Mutta pääkohdat olet esittänyt ihan hienosti.
Jos Leningrad olisi kukistunut nopealla rynnäköllä, Suomen armeijalta olisi vapautunut kylliksi voimia esim. Sorokan valtaamiseen vielä 1941. Vaan Saksa hajotti mieluummin voimiaan. (Saksa piti koko sodan ajan aivan liikaa divisioonia pohjoisessa. Hitler pelkäsi hysteerisesti englantilaisten maihinnousua Norjan rannikolle.) Kuviteltiin että saksalaiset pystyisivät etenemään tundraa pitkin satoja kilometrejä ja murtamaan Muurmanskin puolustuksen. Aivan turha koko hyökkäys. Jos Leningrad olisi vallattu, koko Neuvostoliiton pohjoisen suunnan puolustus olisi romahtanut. Jos von Leebillä olisi ollut kylliksi nopeita panssarijoukkoja kesällä 1941, historia olisi saanut kenties aivan toisen suunnan.
Mitä mahtoi sotamarsalkan päässä liikkua, kun avusti tämän alkuun. Olimme saksalaisten pihdeissä. Suomihan ei tähän operaatioon virallisesti edes osallistunut. Tuo on punaupseerien sodan jälkeiselle "älymystöllemme" syöttämä tarina.
Eihän suomen miehistö olisi edes riittänyt vaikka koko reservi olisi mukana.
NÄIN SUOMI PELASTI LENINGRADIN TOTAALISELTA TUHOLTA. Totaalinen tuho olisi muutoin kohdannut tuota miljoonakaupunkia, ainut todellinen olemassa oleva este saksalaisille oli suomalaisten joukkojen SIJOITTUMINEN omine tavoitteineen, joka olikin ratkaisevan merkitsevä seikka kaiken kaikkijaan saksalaisten pyrkimyksille tällä suunnalla. Näin Suomen erillissota strategia olikin SAKSALAISTEN strategiaa ajatellen kohtalokas. Suomi sijoitti omine tavoiteineen joukkonsa saksalaisten joukkojen eteen, niin Kannakselle Valkeasaaren puolustuslinjallemme, kuin myös valtaamalla Itä-Karjalan Aunuksen linjan ja rakentamalla sinne puolustuslinjan Bunkkereineen Syvärin Laatokan väliselle linjalle. Näin Saksa ei pystynytkään hyödyntämään OLLENKAAN Kannaksen ja Itä-Karjalan geopoliittista asemaa Lenigradiin kohdistuneessa tuhoamisyritysstrategiassaan, koska vielä Mannerheim HENKILÖKOHTAISESTI, oli se viimeinen kieltävä tekijä saksalaisten pyrkimyksille. Näin Saksalla ei ollut mitään mahdollisuutta päästä tekemään Suomen kautta lopullista tuhoiskuaan Leninin mukaan nimettyyn kaupunkiin. Näin samalla strategialla Suomi salli Leningradin huollon Laatokalta ns. elämäntietä pitkin, tämä oli ainut huoltoretti tuohon saksalaisten VAIN OSAKSI motittamaan kaupunkiin. Näin tämän tie oli mahdollinen pitää auki VAIN, suomalaisten jääräpäisyyden vuoksi saksalaisiin nähden. Näin Oranienbaumin motin huolto onnistui VAIN ja ainoastaa, koska Suomi salli huoltoliikenteen kyseiseen mottiin, aivan Suomen Pääpuolustusasemien edestä.
Tarkoitus ei ollut vallata kaupunkia vaan saartaa se ja se me tehtiin.
Saksalaiset olivat saavuttaneet Nevan keskijuoksun 25.8.41 Ivonovskojen luona katkaisten samalla Leningrad-Moskova rautatien. Samalla Hitler antoi ohjeen OKH:n sotamarsalkka Lebille jonka mukaan välittämättä mistään operatiivisista näkökohdista, Suur-Saksan arvovalta vaatii yhteyden saamista suomalaisiin mahdollisimman pian. Sitä varten on tilanteen suinkin salliessa, jopa ennen Leningradin täydellistä saartamista lähetettävä voimia itään Lotinanpellon suuntaan. Käsky johtui Mannerheimia kohtaan tulleista painostuksista, jotka hän kuittasi kysymyksellään: Koska teidän voimanne sitten ovat Syvärillä, minä haluan tietää jotta voin itsekin toteuttaa suunnitelmiani . Mannerheim pysyi järkkymättä päätösten takana eikä lähtenyt edelleenkään hyökkäämään Leningradia kohti. Keitelin ja Erfurthin pyynnöt Marsalkka kuittasi neuvotteluiden jälkeen wir werden überlegen . Harkitsemme asiaa. Rytin saavuttua jo toisen kerran Mikkeliin viikon kuluessa, Mannerheim seuraavana päivänä yhdessä puolustusministeri Waldenin kanssa jätti henkilökohtaisesti kielteisen vastauksen Erfuthille toimitettavaksi edelleen OKH:lle. Siinä Marsalkka toimitti samat näkökohdat jotka jo oli aiemmin esittänyt Keitelille. Suomalaisten voimat eivät yksinkertaisesti riitä kyseiseen operaatioon. Erfuth ei voinut kuin valittaa tehtyä päätöstä, muta totesi kantanaan ettei päätöksellä ole sotilaallisia perusteita koska Kannaksen venäläinen on jo lyöty, ja vain rippeiden olevan jäljellä. Nämä eivät voisi miehittää puolustuslinjaa kunnolla. Mikäli taas venäläiset saavat aikaa, tilanne muuttuu oleellisesti. Erfurt toteaa poliittisten motiivien vieneen voiton sotilaallisten sijaan. Mannerheimin ja Rytin harkinnassa. Mikä vaikutus suomalaisten itsepäisyydellä oli. OKH:n operatiivisen osaston päälikkö eversti Heusinger on merkinnyt Erfurthin edellä mainittuun raportin reunaan huomautuksensa. Vihdoinkin tulee esiin jo vapaussodasta tuttu Mannerheim joka oli saksalaisille hyvä niin kauan kun hänelle oli siitä hyötyä. (Erfuthin raportti OKH:lle 31.8 1941 sisältyy aktiin OKH Gen.St.d.H.Op.Apt.,I/N Band II,Finland,22/227. Militärgeschichtliches Forschungsamt. Freiburg.) Ja maavoimien komentaja Brauchitcsh kommentoi Tämä suomalaisten kiitos on sopimaton (unanständig )Mihinkähän tässä viitataan kiitoksella? Erfuth esittää Aunuksessa olleen saksalaisen divisioonan siirtoa Kannakselle yksin hyökkäämään tavoitteenaan omat joukot. Ajatuksesta luovutaan OKH:ssa. Erfurth raportoi kuitenkin seuraavana päivänä asiasta Mannerheimille, joka suhtautui ajatukseen täysin torjuvasti koska divisioonan kuljetukset vaatisivat liian paljon aikaa vallitsevissa olosuhteissa. Mannerheimin perimmäinen motiivi on nytkin löydettävissä. Jos Leningradia vastaan EI SUOMESTA MENTY, EIVÄT SAKSALAISETKAAN SAISI SITÄ TEHDÄ TÄTÄ KAUTTA.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Continuation-War-defensive-lines.png Kaukaapa Hitler laittoi suomalaiset "saartamaan" kaupunkia ja kahdeksi ja puoleksi vuodeksi! Ei sitten järjen häivääkään ollut aatulla vai mitä? Kolmekymmentä kilometria vanhalta rajalta oli kaupunkiin matkaa suomalaisten lopetettua etenemisensä. Suomi pelasti Leningradin, Mannerheimin kieltäydyttyä etenemästä kohti kaupunkia Hitlerin käskyistä välittämättä.
Onko vai ei saartorenkaassa. Kukin päätelköön itse. Ei kai siitä semmoista porua ja itkuvirttä olisi nostettu muuten. http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/9/90/Leningrad_Siege_May_1942_-_January_1943.png
kuka ei. Kuuleppas nyt pikku äpärä.(Aviottoman äidin hukkatikki) Jos Suomen armeija ihan aidosti olisi halunnut vallata Leningradin/Pietarin, niin me olisimme kyenneet kokoamaan Itä-Kannakselle 1941 syksyllä 7-9 divisioonaa ja hyökkäämään ja kaatamaan käytännössä kaupungin. Sitä ei tehty ja jos suinkin sinulla on edes jonkinlaiset "funteerausvälineet" jäljellä niin voinet vastata miksi.
Älä ota enää.
Ja siellä oli tuolloisen Leningradin pohjoispuolella niin vahva linnoitusalue, joka olisi tiennyt sinne hyökkäämään käskettyjen suomalaisjoukkojen täydellistä tuhoa. Eikä Venäjän kasakka olisi pystynyt hyökkäykseen SUOMALAISIA miehiä pakottamaankaan. http://www.nortfort.ru/kaur/index_e.html Kun ei Saksan motorisoitu armeegruppe Nord Guderianin panssareineen, Göringin 'pommikoneineen' ja massiivisinen tykkeineen pystynyt valtaamaan Pyhän Pietarin kaupunki etelästä, niin on suorastaan lapsellista uskotella, että ratsuväen kasakka olisi pystynyt siihen pohjoisesta.
"Näin samalla strategialla Suomi salli Leningradin huollon Laatokalta ns. elämäntietä pitkin" Ei kyse ole siitä, että Suomi olisi sen SALLINUT vaan siitä, ettei Suomi pystynyt sitä katkaisemaan. Sitähän yritettiin yhdessä saksalaisten kanssa, muttei pystytty.
Myös lentoteitse. Ei sitä yhteyttä Laatokkaan millään olisi kokonaan katkaistu. Leningradin tapauksessa Luftwaffen alimittaisuus pelasti kaupungin.
Barbarossa-suunnitelma ei sisältänyt Leningradin piiritystä, joten ei suomalaisille ollut suunniteltu mitään roolia sen piirittämisessä. Muuten ihan hyvä selostus...
kohdallaan oleviakin,.,.,hyvä pointti pisti luu kulukkuu,.,.,
Saksalaisille oli erikoisen herkkä paikka kun suomalaiset hieman vihjasikin, kuinka pienen Suomen urhea armeija oli ainoana sakista syvällä idässä, 150 km naapurin puolella. Siis vielä tuolloinkin kun Saksa alkoi valmistautua puolustamaan omia rajojaan! http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/4/44/BagrationMap2.jpg
Suomen menestys Talvisodan torjuntataisteluissa sai, lännen sotaretken menestyksen myötä, Saksan poliittisen- ja sodanjohdon tekemään stategisen virheen; yliarvioimaan omat mahdollisuutensa että nimenomaan aliarvioimaan puna-armeijan taisteluarvon ja Neuvostoliiton sodankäynnin kyvykkyyden ja resurssit. Barbarossa tuskin olisi menestynyt klassisella "käy tuhoava suuri ratkaisutaistelu ja valloita pääkaupunki"-strategialla. Menestys olisi edellyttänyt NL:n sisäisten ristiriitojen täysimittaista hyödyntämistä. Nyt valittu onneton valloittaja-tuhoajastrategia toimi klassisesti Saksaa vastaan; sisäiset ristiriidat painuivat taka-alalle massiivisen ulkoisen uhkan syrjäyttäminä yhdistäen kansallisuuksia yhteisen puolustuksen taakse. Näiden suurten strategisten erehdysten rinnalla kaikki varsinaisiin taistelutoimiin liittyvä oli enää pelkkää taktiikkaa.
Tämä oli ainoa ketjun viesti, jossa edes hieman sivuttiin asiaa. Barbarossassa haluttiin tuhota NL ja saattaa sen tuotanto ja raaka-ainevarat Saksan ansan ja teollisuuden käyttöön. Keinoina oli nopea sotilaallinen voitto salamasodan parhaiden periaatteiden malliin. Oleellista on huomata Saksan päävirhe. Tämä tehtiin jo sodan suunnittelussa. Pidettiin slvänä, että NL romahtaisi heti, kun Moskova ja kenties myös Leningrad olivat vallattu. Oletettiin Stalinin valta ja NL.n sisäinen lujuus niin heikoksi, että muutaman suurkaupungin menetys aiheuttaisi vallan keikauksen ja sitten uusi valtiojohto tekisi Saksalle edullisen rauhan tai antautuisi. Oletettiin, kuten Napoleon aikoinaan, Moskovan ja Leningradin menetyksen merkitsevän NL.n tuhoa. Toisin sanoen ei huomioitu kommunistisen NL.n hyväksyntää kansan keskuudessa ja venäläisen ihmisen isänmaallisuutta. Oliko olettamus oikea vai väärä, ei käynyt selville, koska Leningradia ja Moskovaa ei valloitettu. Moskovasta kuitenkin evakoitiiin huomattava osa valtion kannalta oleellisia virastoja. Myös pääosa valtion johdosta (ei Stalin) poistui kriittisimpinä hetkinä kaupungista. Tämä todistaa ainakin kovasta halusta jatkaa taistelua Moskovan menetyksen jälkeenkin. Se, miten sota sivurintamilla sujui, ei ollut tärkeää. Tietysti sivustat piti varmistaa, jotta varsinaisella taistelualueella oli vapaus sotia pitkissä hyökkäyskiiloissa. Suomen osuus barbarossassa oli lähoinnä sivustojen varmistaminen ja joukkojen sitominen. Olivatpa suomalaiset Moskovan valtauksen aikana Sortavalassa tai Argangelissa, ei vaikuttanut saksalaisten käsityksen mukaan sodan lopputulokseen eikä rauhan sopimukseen. Myöhemmin, sodan yllättäen pitkittyessä, tilanne muuttui myös saksalaisten näkökulmasta. Tämä muutos ei kuitenkaan kuulu Operaatio barbarossaan.
Pakotti Hitlerin Barbarossaan.