Olemme tavallinen ev.lut.seurakuntaan kuuluva perhe, uskomme Jumalaan mutta emme aktiivisesti käy kirkossa tai muissakaan hengellisissä tilaisuuksissa. Uskomme on arkipäivän uskoa ja emme halua tehdä uskonasioista isoa "numeroa" kuten eräät vapaiden suuntien edustajat.
Tuttavaperheemme kuuluu Vapaakirkkoon. He ovat pitkin talvea pyytäneet tytärtämme,8v(pian 9v) lasten/nuorten iltoihin (Kids action Night)ja olemmekin hänet niihin muutamia kertoja päästäneet. Nyt tämä perhe toivoi että tyttömme
lähtisi kesällä 4pv:n Vapaakirkon leirille heidän tyttönsä kanssa, leiriin kuuluu myös opetusta uskonasioista. Mieheni sai asiasta hepulin, koska hänestä tälläinen "käännyttäminen" alkaa mennä liian pitkälle. Itse olen kahden vaiheilla...mikä on oikein? Mitä eroa on vapaakirkon ja ev.lut.srk:n lasten leireillä? Minulla on huonoja kokemuksia etenkin helluntailaisten toiminnasta,
liiallinen "hihhulihenkisyys" ei ole asioihin tottumattomalle lapselle hyväksi. Itse jouduin lapsena helluntailaisten sukulaisten kanssa usein helluntaikokouksiin ja se hurmahenkisyys aiheutti minulle pelkotiloja, joista toipumiseen meni kauan. Siksi tälläiset ev.lut.kirkosta poikkeavat suunnat arveluttavat... Tuli mieleen eikö tuttavaperheemme kunnioita lainkaan meidän uskoamme, kun "tuputtamista" heidän näkökulmastaan oikealle tielle alkaa olla yhä enemmän...?
Neuvoja kaipaan
Mariah 74
19419
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
vetäjiin. Suurin osa on varmaan ihan normaaleja. Neljä päivää noin nuorelle on aika pitkä aika, voi koti-ikävä yllättää, siinä mielessä luterilaisten lyhyet, 1-2 päivän leirit on ehkä sopivampia.
Hyvä idea, mutta en tiedä miten se tutustuminen olisi mahdollista ilman että itse alkaisin käydä Vapaakirkon tilaisuuksissa. En tiedä edes nimeltä leirien vetäjiä tms. 1-2vrk:n leiri kuulostaa kyllä sopivammalta, koska 2vrk poissa kotoa on tuntunut aikaisemminkin olevan lähes maximi aika olla muusta perheestä erossa.
>> Tuli mieleen eikö tuttavaperheemme kunnioita lainkaan meidän uskoamme, kun "tuputtamista" heidän näkökulmastaan oikealle tielle alkaa olla yhä enemmän...?
Varmaan minun pitää kysyä suoraan k.o. perheeltä. Perheen äidin kanssa olen joskus uskonasioista jutellut ja hän on tietoinen että usko on osa myös minun elämää vaikka en aktiivinen seurakuntalainen olekaan. Toki tiedän että henkilökohtainen uskonratkaisu on se, joka viimekädessä merkitsee, mutta en usko että kaikki ns. julkiuskovatkaan täydellä varmuudella taivaan porteilla kolkuttelee sitten kun se aika on... Olen nähnyt niin monenlaista tekopyhyyttä, että ehkä vähän kyynisyys on senkin takia lisääntynyt etenkin vapaita suuntia kohtaan. Luultavasti meidän tapauksessa on kyse perheen huolesta meidän sielujen suhteen, mutta jokaiselle pitäisi antaa oikeus olla sellainen kuin on...valitettavasti osa helluntaisrk:n ja Vapaakirkon jäsenistä uskoo vain heidän seurakuntansa tarjoavan sitä oikeaa uskoa, eikä ev.lut.srk. ole heidän silmissään mitään. Siinäkin he rikkovat Jumalan sanaa vastaan ylentämällä itsensä...? :/
luultavasti on viisasta ottaa asia puheeksi. Se varmaan onnistuu ihan hyvin, vapaiden suuntien kristityille hengellisistä asioista keskusteleminen on yleensä varsin luontevaa. Ja jos asia on niin, kuten ajattelit, että he ovat huolissanne sieluistanne, he olisivat varmasti erittäin mielissään jos ottaisitte itse asian puheeksi. He varmasti toivovat sitä, luultavasti suorastaan rukoilevat sitä. :) Onhan se totta, että monenlaista tekopyhyyttä on liikkeellä myös vapaissa suunnissa. Kuitenkin itse ajattelisin, että he ovat keskimääräistä paremmin kartalla asiasta kuin riviluterilaiset. Jossain määrin heidän huolensa luterilaisen kirkon tilanteesta on ihan oikeutettua. He eivät ole huolensa kanssa yksi, jopa kristityt (tällä en tarkoita nimikristittyjä vaan uudestisyntyneitä) luterilaiset papit ovat huolissaan kehityksestä. Esimerkiksi Kotimaa lehti uutisoi verkkosivuillaan: http://www.kotimaa.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=8628&Itemid=38 Itsekin erosin luterialisesta kirkosta varsin pian uudestisyntymäni jälkeen (vihaan sanaa "uskovainen", koska en ole uskovainen vaan tietäväinen"). Tärkein syy tähän oli, että Tampereen hiippakunnan piispa savusti Markku Koivistoa ulos kirkosta, ja samaan aikaan luterilaisessa kirkossa oli pappeja, jotka opettivat Raamatun vastaisesti. Esimerkiksi Kylliäinen sai jatkaa pappina, vaikka hän opettaa, toisin kuin Raamattu, että kaikki pääsevät taivaaseen. Henkilökohtaisesti olen myös sitä mieltä, että sinun kannattaa jutella asiasta miehesi kanssa, varsinkin kun hän ilmeisesti oli kimpaantunut tästä asiasta. Minusta on kuitenkin tärkeämpää, että avioparina ja perheenä olette yhtä mieltä, päädyitte sitten suhtautumaan tuttavaperheen huoleen miten tahansa. Ja lopuksi yksi asia. On ihan hyvä, että kysytte neuvoa netistä. Itse, jos olisin vastaavassa tilanteessa, kysyisin ehkä kuitenkin ensimmäiseksi neuvoa Jumalalta. Rkoilisin, "Isä, miten sinä haluaisit että toimimme tässä asiassa?" Itse olen saanut rukouksen avulla apua monesti, usein aivan hämmästyttävällä tavalla.
Vapaakirkon/helluntaisrk:n toimintaa kohtaan johtuvat varmaan usein tietämättömyydestä, näin myös mieheni kohdalla. Ehkä myös asetelma jonka nämä seurakuntalaiset usein itse luovat herättää vääränlaisia mielikuvia "salaseura"-tyyppisestä toiminnasta. Ev.lut.kirkko on kärsinyt myös eräänlaisen alennustilan, ehkä siksi on tullut harvoin seurakunnan tilaisuuksiin osallistuttua. Uskon että meille tavalla tai toisella osoitetaan se oikea tie...
Jumalasuhde on aina hyvin henkilökohtainen, mutta myös yhteisöllinen. Siksi toisen seurakunnan uskonkäsitystä tulisi kunnioittaa, eikä leimata sitä miksikään nimikristillisyydeksi tai pelkästään kirkon jäsenyydeksi. Ns. "uskonratkaisua" Raamattu ei tunne.
vai kuinka tulkitset paavalin sanat uudesti syntyneestä ihmisestä...jne. Ihminen kohdataan yksilönä ei harmaana massana
Itsellä (luterilaisena) on vain hyviä kokemuksia vapareista ja hellareista niin aikuis- kuin lapsityön osalta. Samaa Jumalan perhettä ollaan. Mutta joillakin on tietysti ollut huonojaki kokemuksia niin heistä kuin joistakin luterilaisistakin. Kannattaa ottaa tarkemmin selvää juuri niistä henkilöistä, joita lapsesi tulivat kohtaamaan. Miehelle tiedoksi se, että eri seurakuntien hengellisen toiminnan taholta saatavissa oleva kasvatustuki voi osoittautua merkittäväksi tulevaa murrosikää ajatellen. Hyvä hengellinen ohjaus varjelee monelta pahalta!
kommenttisi hengellisen ohjauksen merkityksestä murrosiän alkaessa. Tässä pidän kuitenkin erityisen tärkeänä kohtuullisuusnäkökulmaa, koska kapinoiva nuori kapinoi usein myös hengellisiä arvoja vastaan, osa ajautuu kapinoidessaan jopa ihan väärään "leiriin". Tästä meillä on lähipiirissä ikävä kokemus, kun helluntailaisen kasvatuksen saanut nuori nainen ajautui uhmassaan Pahan puolelle...eikä sieltä ollut paluuta ennenkuin 3päivää ennen kuolemaansa (vakava sairaus) sai helluntaisaarnaajien rukousavun turvin palata takaisin Jumalan omaksi. Silloin koin, että vapaissa suunnissa ehkä on enemmän aidosti uskovia kuin kirkon piirissä vaikka en kaikkia heidän käsityksiään allekirjoitakaan.
Minkä tahansa kristillisen ryhmän toimintaa voi ja pitää arvostella Raamatun antamilla kriteereillä. Siksi Raamatun sisällön tunteminen on tärkeää.
Niitä pitää arvostella ennenkaikkea terveellä järjellä ja omallatunnolla. Järkeään ja sydäntään vastaan ei tarvitse uskoa.
En tiedän, onko kyseessä yleisempikin taktiikka vapaakirkon piirissä, mutta ihan selvästi tuttavaperheenne on kalastelemassa ensin tytärtänne ja sitten hänen kauttaa teitä vanhempiakin kirkkonsa piiriin. Erityisen vastenmieliseksi asian tekee se, että he käyttävät siinä keppihevosenaan tyttöjen välistä ystävyyttä tyyliin "olisihan se mukava, kun saisivat olla yhdessä". Suosittelen siis kieltäytymistä tuosta leiristä ystävällisesti mutta päättäväisesti. Mihinkään keskusteluihin en lähtisi, sillä tuttavaperheenne mitä ilmeisemmin ovat taitavia asiassaan. On syytä muistaa, että vapaakirkon käsitykset aikuiskasteineen poikkeavat suuresti omastamme. Olisiko tyttärellennekään hyväksi saada kuulla, että hänen oma kasteensa on muka ollut väärin. Sen sijaan oman evankelisluterilaisen seurakunnan leirille häntä suosittelen unohtamatta tietenkään, että myös itse vanhempina voisitte toki käydä aktiivisemmin seurakuntanne tilaisuuksissa.
Onko sinulla mitään takeita siitä, että luterilaisten leirillä ei opeteta Raamatun vastaisesti? Tai opetetaanko siellä ylipäänsä ollenkaan?
...mitä tulee lasten ystävyyden "käyttämiseen" välikappaleena omille pyrkimyksille. Jotenkin olen vaistonnut heistä, etteivät he pidä meidän uskoa/seurakuntaa kovinkaan suuressa arvossa...tälläinen tunne on vain tullut. :/
asun vapaakirkon lähellä. Hyvin monesti vastaantulevat vapaakirkon nuoret yrittävät houkutella ja käännyttää.
Vapaakirkolliset eivät kunnioita muiden kristittyjen (luterilaisten) vakaumusta, vaan pyrkivät käännyttämään heitä omiin porukoihinsa. Tiettyjä "raja-aitojakin" olisi vapaakirkollisten syytä kunnioittaa.
Oman kokemukseni mukaan vapaakirkolliset edustavat usein hyvin röyhkeää ja vastenmielistä käännyttämistä.
Saisitte iloa ja riemua maksamalla 10 %:ia tuloistanne vapaakirkolle, joka ei ketään voi pelastaa yhtään mihinkään :)