Onpa joo todella mielenkiintoista, että ortodoksit ovat Moskovassa haukkuneet homoja antikristuksiksi ja käyneet repimään vaatteista ja sylkeneet. Todella kristillistä. Ortodoksit ovat siis yhteisrintamassa natsien kanssa. Ortodoksit ja muut hihhulit ovat itse antikristuksia.
Ortodoksit ja homot
Pöyristynyt
291451
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 17 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
peittää suuntauksensa näin.
ortodoksipapistossa noin prosentuaalisesti; onko mitään näppituntumaa..?
ainakin koko ortodoksinen naispapisto on pelkkiä lesboja yhtä vaan
systeemin romahtamisen jälkeen uudelleen elvytetty kristillinen perinne, joten on aivan selvää, että kommunistisella hallinnolla on ollut paljon vaikutusta Venäjän ortodoksien käsityksiin. Valitettavasti jotkut suomalaisetkin (lähinnä taustaltaan jyrkät ja kiivasmieliset protestanttiset) ortodoksit ihailevat heidän käytäntöään, sillä heille sikäläiset periaatteet ovat tuttuja ja turvallisia.
levisi viisuvieraiden joukossa eilen finaalissa, kun juontajapoitsu yritti nostattaa katsomon tunnelmaa kysymällä jotenkin näin: How's Moscow treating you? Hieman nolo tilanne, not very nicely. Hetkeä aiemmin Omonin joukot olivat tehneet sankarteon ja hyökänneet muutaman "gomofiilin" kimpuun keskustassa. Viisuväki, olivatpa "gomoja" tai ei, eivät osanneet arvostaa isiemme uskoa turvaavaa toimenpidettä.
lähettää poliisin erikoisyksikkö Karhukopla ottamaan yhteen homojen ja lespojen kanssa, ovat he sentään niin kauhistuttavia, ja aivan varmasti Karhukoplallakaan ei ole mitään tärkeämpää tehtävää tässä maassa. Eikö niin?
saivat nyt suurta mainetta uroteostaan aina ulkomaita myöten. Miehiä oli varmasti pelottanut käydä näiden homofiilien kimppuun, ties mitä siitä olisi voinut seurata. Olihan homofiilien joukko todella vaarallisen näköinen, heitä oli sitä paitsi tusinan verran hentoja lesbonaisia ja muutama mies, joista yksi oli vielä pukeutunut morsiusasuun ja varmasti sitten myös piikkikorkokenkiin. Mutta Omonin joukot olivat niin karaistuneita ja kovasti koulutettuja miehiä, että he uskalsivat uhmata vaaraa ja pelastaa koko Venäjän. Onko kukaan ajatellut, miten sitten käy, kun pelkästään Moskovasta kokoontuu puoli miljoonaa homofiilia ilmaisemaan rauhallisessa mielenosoituksessa olemassaolonsa. Määrätäänkö heitä vastaan jo Venäjän armeijan joukkoja panssarivaunuineen ja suihkuhävittäjineen. Ovat ne niin kauheita yhteiskunnan vihollisia, kun vaativat vielä oikeuksiakin.
Jospa siellä Moskovassa oli se Maria-sisko pikkukorkokenkineen -mene ja tiedä?
Moskovassa vallitsee jonkinlainen järjestys. Sikäläiset ortodoksit vastustavat homojen ohella myös protestanttien harrastamaa käännytystyötä. Kristillisen kirkon perinteinen suhtautuminen homoseksuaaliseen elämäntapaan (siis ei homoihin yksittäisinä ihmisinä) perustuu lähinnä Apostoli Paavalin kirjeisiin, joita neuvostokommunistit tuskin ovat lukeneet. Venäjän OMON siivoaa yleensä pois kaikki luvattomat mielenosoitukset. Heitä ei kiinnosta mielenosoituksen aihe eikä mielenosoittajien mahdollinen aseistus tai sen puuttuminen. Venäjällä on allekirjoittamatta paljon tärkeämpiäkin sopimuksia, kuin homojen erityisoikeudet.
"Onko kukaan ajatellut, miten sitten käy, kun pelkästään Moskovasta kokoontuu puoli miljoonaa homofiilia ilmaisemaan rauhallisessa mielenosoituksessa olemassaolonsa." Kysymys on akateeminen, sillä noin ei käy. Homoseksuellien tai muidenkaan laittomia mielenilmauksia ei Moskovassa tulla näkemään.
Venäjäkin demokratisoituu vähitellen ja kansa tulee sielläkin vaatimaan oikeuksiaan
olla eurooppalainen valtio. nyt venäjä ainoastaan sijaitsee fyysisesti euroopan alueella, henkisesti se osittain on vielä lähempänä mongoliaa kuin demokrattista eurooppaa. herooista ei ole hakata homoja ja uhota asialla. venäläiset ovat hassuja ja lapsellisia näin luullessaan. matkaa eurooppaan on enemmän kuin kartalta käy ilmi.
ihmisoikeuksia, sillä kommunistihallinto ei tuntenut koko käsitettä. Edelleenkin Siperian vankiloissa on ihmisiä hyvin arveluttavilla perusteilla "turvasäilössä". Näyttää siltä, että uuden Venäjän ortodoksit ovat omaksuneet Neuvostoliiton käyttämiä asenteita, heilläkin pitää olla ryhmiä, joita sortaa, vaikka Kristus ei opettanutkaan heittämään ensimmäistä kiveä. Ihmisoikeuksien polkeminen on helppoa, jos Jumalan kuvaa ei kunnioiteta kaikissa lähimmäisissä.
kyse Tutuista ja Hutsuista.
Hävettää olla ortodoksi kun nämä venäläiset uskon veljet ja sisaret käyttäytyvät kuin jotkut idiootit. Kristus Vapahtaja rakastaa kaikkia lapsiaan, eikä toivo kenellekään kuolemaa, vaan on elämän antaja ja RAKKAUS.
Venäjällä ortodoksit olivat niin kauan liitossa Kommunismin kanssa, ettei mikään ihme että siellä hörhöjä ortodokseja piisaa. Onneksi ortodokseja on myös Venäjän kirkon ulkopuolella.
Onkos kenelläkään tilastoja homojen ja muiden erilaisten asemasta muiden ortodoksikirkkojen alueella? Nyt on pidetty meteliä pienestä mielenosoituksesta Moskovassa. Suomessa ainakin vielä tukeudutaan traditioon huolimatta yhteys-liikkeen voimaperäisestä yrityksestä tunkeutua kirkon sisälle. Jos Suomen Ortodoksinen kirkko joskus muuttaa virallista suhtautumistaan, niin perustelut pitää löytyä teologiasta, eikä Eduskunnan taivaanrannanmaalarien öljyvärikankaalta.
tietoja tarvitset homoista, enpä ole moista aiemmin kuullut. Tilastointihan on vaikeaa, kuten ymmärtänet, tai jos tilastoja tehdään, niillä ei ole juuri mitään arvoa. Voit tehdä tilaston ihan omien pelkojesi pohjalta. Miten tilastoinnissa sitten määriteltäisiin homot, hehän ovat yhtä epämääräinen ja epäyhtenäinen ryhmä kuin heterotkin, mutta silti oletusarvona pidetään aina heteroutta. Se on kummallista, mutta tilastoinnissa kai halutaan pelata varman päälle, sillä kuka nyt tunnustautuisi homoksi, jos siitä saa vain tuomiot päälleen. Yleensä on niin, että ne jotka eniten huutavat ja todistavat heterouttaan, ovatkin oikeasti homoja, jotka eivät ole uskaltaneet koskaan toteuttaa itseään seksuaalisesti. He ovat tyytymättömiä elämäänsä. Avioliittokaan ei mitenkään todista ketään heteroksi, se kertoo vain juridisesta sopimuksesta kahden eri sukupuolta olevan henkilön kesken. Yleensä voimakas kiinnostus homojen asioiden selvittämiseen, myös homojen syntisyyden selvittämiseen, kertoo paljon kyseisen henkilön seksuaalisuudesta. Saatat sinäkin cocoon olla juuri niitä savijalkoja, jotka eivät itse oikein tiedä minne ovat menossa. Mutta kiinnostuksen kohde on erittäin selvä kaikille muille.
Suomen ortodoksinen kirkko ei tiedä, miten suhtautua homoihin. Niinpä arkkipiista julisti kompromissimielipiteen, jonka mukaan kleeroksessa ei saa olla (julki)homoja, mutta tavallinen kirkkokansa tehköön omantuntonsa mukaan. Venäjän kirkko pitäytyy vanhoissa traditioissa, siis yksiselitteisesti tuomitsee koko homoseksualismin. Mutta mikä on tilanne muissa ortodoksimaissa? Kuinka moni kirkko hylkii honmoja ja kuinka moni hyväksyy heidät kokonaan tai osittain (kuten Suomessa)? Monisa keskusteluissa viitataan ortodoksiseen maailmaan kokonaisuutena (kuten kalenterikysymyksessä). Mutta onko ortodoksinen maailma yhtenäinen suhtautumisessa seksuaalivähemmistöihin? Jos ei, niin ollaanki niissä maiss enemmänkin kiini paikallisessa yleiessä mielipiteessä, kuin kirkon traditioissa?
miten tämä asia on sinulle niin tärkeä, en oikein usko, että se paljonkaan kiinnostaa ortodokseja. Kaikki kiinnostuneimmat ovat ulkopuolisia. Millainen sinun tarinasi on, miten lopulta päädyit tähän? Homoushan ei ole mitenkään keskeinen asia kristinuskossa, se kiinnostaa eniten joitakin lahkouskontoja - sinä ehkä tiedät tarkemman sanan - ovatko ne lahkoja vai herätysliikkeitä. Tämä huomio vain siksi, että minua on moitittu joskus väärän protestanttisen sanan käytöstä tässä "ortodoksisessa" keskustelupaikassa, jossa suuri osa on aivan muita kuin ortodokseja, ainakin siis mieleltään.
Olet oikeassa sikäli, että koko asian ei pitäisi kiinostaa ortodokseja. Kirkon traditio on sikäli selvä, että mitään keskusteluja ei pitäisi tarvita. Asia nousi kirkon sisällä esille siinä vaiheessa, kun muutamat kirkon papit allekirjoittivat protestanttien yhteys-julistuksen, jossa vaadittiin kirkon kaikkien virkojen avaamista myös seksuaalivähemmistöille. Sen jälkeinen keskustelu on ollut kaikkien luettavissa, joten ei siitä sen enempää. Kun tämä homokysymys nousi jälleen otsikoihin Moskovan mielenosoituksen takia, niin heitin vain kysymysen, että mikä on tilanne muissa maissa, joissa on merkittävä ortodoksinen kirkko. Minua eivät niinkään kiinnosta homot yhteiisöinä, vaan ortodoksisten kirkkojen suhtautuminen asiaan.
ortodoksisuus, sillä se on sinulle melko vieras oppirakennelma. Saatat olla yllättynyt, mutta sinulla on mitä ilmeisimmin jonkinlainen päähänpinttymä eli fiksaatio, koska olet täysin väärin ymmärtänyt yleisinhimillisen asian, jota ortodoksisessa opissa pysyvä papistomme on halunnut tukea. Sinun yleisinhimillisyydestä en ole ollenkaan varma. Olet sitä paitsi viimeisiä ja nykyään ainoita, joilla on enää kyseinen fiksaatio. Kaiken lisäksi homoseksuaalinen kiinnostus, kuten muukin seksuaalinen kiinnostus, kohdistuu aina yksilöihin, eikä niinkään yhteisöihin. Oletko sinä ollenkaan aikuinen?
Mitä yhteistä on parituhatvuotisella ortodoksisella opilla ja muutama vuosi sitten protestanteilta lainatulla yhteys-liikkeellä?
Pyydän anteeksi puuttumistani keskusteluun ja kommentointiani esitettyyn kysymukseen, kaikkei sitä ole minulle esitettykään. Asia on kuitenkin mielestäni sen verran tärkeä, että jälleen kerran se antaa aihetta palata perimmäisten totuuksien äärelle. Kukaan meistä - yhtä vähän kuin mikään ryhmäkään - ei omaa ainoaa oikeaa totuutta. Kukin katselee ja oivaltaa asioita omasta näkökulmastaan ja omaksumansa kulttuurin sekä saamansa tiedon pohjalta. Yhteys-liike on osa kristillisen aatepohjan omaavaa järjestökenttää maassamme. Tämä seikka ei liene kenellekään uusi tai outo asia. Kaikista kristillisistä kirkkokunnista löytyy kai myös tulevaisuudessakin yksilöitä jotka luulevat omaavansa täydellisen tiedon Jumalasta ja hänen tarkoitusperistään - siitä, miksi maailma ja ihmiskunta on sellainen kuin se on. Tämä ajatusmalli on kuitenkin ortodoksiselle ajattelulle vieras. Meillä voi olla vain pienen pieni ja kalpea aavistus siitä Jumalan edelleen jatkuvasta luomistyöstä, jonka tämänhetkisenä osana saamme olla. Ihmiskunta kehittyy koko ajan. Tuo kehitys on sekä teknistä, että henkistä laatua. Se miten arvotamme yhteiskunnassamme esiin tulevia ilmiöitä ja miten sen perusteella suhtaudumme lähimmäisiimme kertoo henkisen ja hengellisen kehityksemme tason. Raamattu on hyvä ohjekirja elämää varten, kun sitä osataan tulkita oikein ja oivaltaen, että se on eri aikoina eläneiden ihmisten muistiin merkitsemää tietoa siitä, kuinka he ovat omista lähtökohdistaan käsin ymmärtäneet ne asiat, joista siinä kirjoittavat. Tämän päivän ihmisten maailmankuva on laajempi ja tietomäärä suurempi. Kysyä sopiikin, onko tuon tiedon lisääntymisen myötä tapahtunut myös henkistä kasvua? Liian usein minusta tuntuu kuin kuulisin yhä jostakin tuon pääsiäisen aikaan vähän yli kaksi vuosituhatta sitten kaikuneen huudon: Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse! Miksi?
Raamattu ja traditio vaativat ajoittain tulkintaa. Tähän tulkintaan ovat sitoutuneet ortodoksisen kirkon piispat ja se on myös heidän velvollisuutensa, sillä he ovat luvanneet valvoa ortodoksista oppia.
Tätä tulkintaoikeutta ei ole luterilaisten kanssa kaveeraavilla yhteyspapeilla.
Minä taas esitin pari kysymystä ja sain vastauksena nipun syytöksiä vaikka mistä synneistä sillä perusteella, että uskalsin esittää kriittisiä näkemyksiä yhteysväestä.
Su 17.5.2009 Helsingin Sanomissa oli Metropoliitta Panteleimonin haastattelu. Hän sanoo: "Homoliittoja pidetään sopimattomina, mutta korostetaan, että kirkko ei torju ketään."
Siinä selkeä ja kanonisesti oikea kirkon alkuperäinen ääni!! :-)
No, eikö silloin olisi parempi olla ruodussa
ja elää Jumalan sanan mukaan,
ettei taas kerran tarvitsii
venäläisiä ruotuun panijaksi,
Homojen kohdalla heillä
ainakin näyttää olevan selkeät mielipiteet
ja ovat he ennenkin mielellään
rajan yli marssineet.
Eikö olisi helpompi tie,
jos Suomen kansa
nöyrtyisi Jumalan edessä,
kysyisi Hänen rakkautensa
ohjausta?
peloteltu. Ei voi muuta sanoa.
Ei meillä sodasta puhuttu kotona vanehmpien kanssa.
Isä lähti vähän yli parikymppisenä sotaan niin kuin muutkin.
Siihen asti hän oli ollut innokas metsästäjä,
metsästi niin jäniksiä kuin muutakin.
Kun hän sodasta palasi,
ei meillä enää pyssyä näkynyt,
pupujussit saivat rauhassa olla.
Sen verran kova paikka vuosikausien
jatkuvan kuoleman näkeminen
oli isälle ollut.
En totisesti omille lapsille
tai vävyille vastaava toivo.
Onnellinen olisin,
jos Suomen kansa
Jumalan suojeluksen alla
haluaisi elää.