Hengellinen tappaminen..

Talvella puolusteli/kauhisteli sellaisesta! Sain käsityksen että Ereota! Vaan mitäpä tuo kellekään muulle kuuluu, kuin sille, joka on tuollaisen sellaisen saarnaajamurhaajan, ja sellaisen (murhaaja-) saarnaajan kautta sitten tullut uskoon!!! Mohikaani hirvitteli sitä juttua (poisti sitten oman viestinsä!!!) kun hänen kunnioittamansa saarnaaja, seurasi jotain liikkeen vahtia tämän työhuoneeseen, puukottaen tämän sitten siellä kuoliaaksi!!! Sain sen käsityksen silloin siitä hänen (poistamastaan) viestistään, että olisi ollut sama tyyppi, joka hänen kanssaan sitten myöhemmin osallistui Jumalien Suurkokoukseen ja neuvonpitoon, neuvottelemaan ihmisten välinpitämättömyyttä ja arvostusten antamattomuutta, tällaisia pahoja "muka jumalan miehiä" kohtaan!!! Kunnioitustani ette kuulkaas ikinä jätkät saa! Vain Jumala ja Jeesus sen saa! Ette te pellet!!!

Siis mitä se on raamatullisena käsitteenä? Ja voiko toisen tappaa hengellisesti?

"Hengellinen tappaminen" on oikeastaan mahdotonta.

Ihminen jolta puuttuu elävä suhde Jumalaan on hengellisesti kuollut. Jokainen uudestisyntymätön on kuolleessa tilassa suhteessaan Jumalaan. Se on hirvittävin kuoleman tila mitä voi olla. Raamattu antaa ymmärtää että se myös jatkuu ajallisen kuoleman jälkeen: jos sinulla ei ole yhteyttä Jumalaan joudut olemaan Hänestä (ja kaikesta mikä on Hänen luomaa) erossa ikuisesti. Hengellistä elämää ei siis voi saada kuoleman jälkeen vaan täällä ajassa pitää siirtyä kuolemasta elämään, mikä tarkoittaa, että syntien anteeksiantamuksen kautta tulee yhteyteen Luojan kanssa. Syntiinlankeemus on tapahtunut maan päällä ja jostain syystä synnit pitää myös saada anteeksi maan päällä, tässä ajassa missä elämme. Uskon että toista mahdollisuutta ei tule. Siksi Jumala kutsuu ihmistä yhteyteensä, siis - hengellisestä kuolemasta elämään.

Henkilöä joka on hengellisesti elävä eli Kristuksen kautta yhteydessä Jumalaan, ei voi hengellisesti tappaa. Jeesushan sanoi ettei kukaan joka uskoo Häneen ikinä kuole. Kukaan toinen ihminen ei siis voi ottaa hengellistä elämää ihmisestä pois. Hengellinen kuolema on mahdollista vain henkilön oman luopumuksen kautta, että hän tietoisesti tai elämäntavoillaan kääntää selkänsä Jumalalle ja sanoutuu irti Pyhän Hengen eläväksi tekevästä vaikutuksesta.

Anteeksiantamus on tärkeää, koska Jumalan yhteyteen tullaan vain anteeksiantamuksen kautta. Hänen edessään jokainen on syyllinen, rikollinen. Jotkut vain pakenevat syyllisyytensä kohtaamista syyttämällä toisia.

Ainoastaan totuus - oman syyllisyytensä kohtaaminen ja myöntäminen - tekee vapaaksi. Jeesus Kristus on sovittanut synnit että voisimme tulla eläviksi suhteessamme Jumalaan.

Pointti ei ole siinä miten saa rikokset poistettua alitajunnasta...
Ei niitä tarvitse alitajunnasta poistaa.
Tärkeintä on kokea syntien anteeksiantamus niin ettei syntisyytemme (olemuksellinen ero Jumalasta) eikä syntimme (väärät teot) ole minun ja Jumalan välillä esteenä. Jeesus sovitti sekä synnin (olemuksellinen vihamielisyys) että synnit (väärät tekomme).

Jumalan armo antaa voiman elää asioiden kanssa joita ei saa tekemättömiksi... Jumala itse sanoo Raamatussa että mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää. Jos luulemme että voimme tehdä mitä vain ja anteeksiantamus sitten päästää meidät kuin koiran veräjästä, erehdymme. Sellainen ajattelu on Jumalan pilkkaamista, Gal.6:7. Saamme kyllä teot anteeksi niin että ne ei ole taivaaseen pääsyn esteenä mutta synnistä voi koitua ja usein koituu seurauksia, joiden kanssa joudumme elämään.

Ei niitä seurauksia kuulu paeta vaan ne kuuluu kohdata, ottaa vastuullisuutensa todesta ja toimia sen mukaan, pyrkien sopuun myös lähimmäisten kanssa ja siihen kuuluu että ihmisiltäkin pyydetään anteeksi jos aihetta on. Mutta kukaan ihminen ei voi anteeksiantamuksellaan avata toiselle taivaan ovea eikä anteeksiantamattomuudellaan sitä sulkea. Se on Jumalan ja ihmisen välinen asia.

Jeesuksessa on anteeksiantamus jokaiselle joka Hänen puoleensa kääntyy.

Asenteen tulisi olla rehellinen.

Ettei mennä Jumalan luo jonakin pakoratkaisuna että saataisiin alitajunnan kanssa asiat fiksattua tms. ja että löydettäisiin parempi elämäntapa.

Kyllä alkoholistikin voi etsiä Jeesukselta apua että pääsisi viinasta - viinan orjuudesta raittiuteen. Se on ihan kelvollinen syy etsiä Jumalaa auttajaksi. Mutta jossain vaiheessa motiivien pitäisi muuttua. Jos ihminen todella uudestisyntyy ja löytää yhteyden Jumalaan, se vaikuttaa, ettei enää etsitä vapautusta vain niistä synneistä jotka ilmiselvästi rasittaa elämää, vaan syntiolemuksen vallasta ylipäätään.

Silloin ihminen ei halua elää "lihallista" (oman minän ja mieltymysten vallassa olevaa) elämää, vaan tahtoo että Kristus olisi sydämen valtaistuimella Herrana eli hallitsijana. Se ei perustu kuoleman pelkoon - eikä pelkoon kohdata elämän realiteetteja ja vastuullisuutta - vaan päätökseen elää totuudessa. Siis rakkaudessa.

Jumalan rakkaus on tarjolla Kristuksessa. Vain Hänessä koska Hän ainoana on sovitus. Hänessä armo on täydellisenä!

Jokainen vastaa Jumalan edessä vain omista teoistaan ja oman sisimpänsä asenteista.

Ei vanhempien teoista...

Virheettömiä emme ole uskovinakaan mutta pyrkimys pitäisi olla Kristuksen hallitsemaan elämään. Hyvä elämä ei ole kiinni meidän täydellisyydestä vaan Hänen täydellisyydestään meissä jotka tunnustamme heikkouden ja avuntarpeemme. Hän on ratkaisu.

Tosi elämä on Kristuksessa tarjolla jokaiselle - menneisyyteen katsomatta.