Suomen asema

Suomi, eli Itämaa on 1100-luvulta toiminut puskurina ensin Novgorodin ja myöhemmin Moskovan suuntaan. Hallintomalli oli tietysti ruotsalainen, koska olimme osa Ruotsia. Sitten oltiin autonominen suurruhtinaskunta. Itsenäisyyden saavuttamisen jälkeen, viimeistään vuoden 1918 sodan päätyttyä, Suomi on ollut demokraattinen "länsimaa". Lapuanliikkeestä, suomettumisesta, Kekkosesta ja noottikriisistä huolimatta elettiin demokratiassa. Vakavampaa oli eduskunnan syrjäyttäminen jatkosodan aikana. Mutta siitäkin demokratia selvisi hengissä. Roope

Historian vaiheitten käänteistä me suomalaiset olemme selviytyneet tähän päivään. Rupeamatta kertaamaan enemmälti läntisyyttä tai itäisyyttä tai niitten suhdetta, niin toistan jo aikaisemmin toteamani eli Suomen etsikkoaika oli v.1992-1994. Noina kolmena vuotena yya-sopimus oli siirtynyt historiaan, Neuvostoliiton seuraajana itäiseksi naapuriksemme oli tullut Venäjä emmekä me noina vuosina olleet vielä EY/EU-jäsenmaa. Meillä olisi ollut tarjolla mahdollisuus valita puolueettomuus, mutta sitä valintaa meillä ei tehty. Suomesta olisi ollut täysin mahdollista luoda Pohjois-Euroopan Sveitsi, mutta toisin kävi. Meillä olisi edelleen tarjolla mahdollisuus luoda oma, vankka identiteetti riippumatomana ja puolueetomana maana. Jos joku sanoo, että siitä seuraisi suomettumista, niin menköön sanomaan sveitsiläisille, että he ovat saksoittuneita tai ranskoittuneita tai italioittuneita. Sveitsiläiset hymähtäisivät säälien semmoisen hölynpölyn esittäjille. Puolueettomuus ja itsenäisyys ei ole mikään vamma, josta olisi päästävä eroon kelvatakseen maailmalla. Geopoliittinen asemamme ilmenee konkreettisesti sillä tavalla, että pistämme harpin kärjen vaikkapa Helsingin kohdalle ja otamme säteeksi tuhannen kilometriä. Piirtäkääpä kaikki uskovaiset ja uskottomat semmoinen ympyrä ja katsokaa, missä me olemme ja mikä on meidän sijaintimme! Me olemme keskellä omaa ympäristöämme. Viittaan niin ikään jälleen Ehrensvärdiin ja totean, että Sprengtporten sopii yhtä lailla hänen kumppanikseen suomalaisen identiteetin hahmottajana. Kansakunta on oman onnensa seppä.

Historian valossa Suomen asema?

Suomi syntyi entisistä Ruotsin itäisistä maakunnista. Kielellisesti nuo itäiset maakunnat eivät olleet ruotsinkielisiä kuin osittain. Ruotsin osana alue oli osa läntistä Eurooppaa. Katolinen kirkko oli vallassa ja renessanssin aikana koko Ruotsissa läntisen pohjoisen Euroopan tavoin siirryttiin protestanttiseen uskoon.

Ruotsin menettyä Venäjälle kaikki Itämeren itäpuoliset alueensa Venäjä säilytti nykyisen Suomen alueella Ruotsin läntisen lainsäädännön. Venäjän vallankumousten yhteydessä Venäjän imperiumi hajosi ja mm. Suomi, jolla siis oli jo ennestään omat lakinsa, tuli itsenäiseksi.

Neuvostoliitto pyrki palauttamaan vanhan Venäjän rajoja ja mahdollisuuksien mukaan niitä jopa laajentamaan. Myös Suomi joutui sotaan säilyttääkseen nuoren itsenäisyytensä. Suomi säilytti talvisodassa itsenäisyytensä, vaikka menettikin suuria osia alueestaan. Jatkosodassa tilanne oli vielä kriittisempi, koska Suomi oli hakenut turvaa Saksalta, joka kohta osoittautui täydellistä tuhoa kohti kulkevaksi suurvallaksi. Suomi onnistui kuitenkin irroittautumaan ajoissa Saksasta ja vältti näin akselivaltojen tapaisen totaalisen romahduksen. Suurena syynä oli myös onnistunut puolustustaistelu Neuvostoliiton valtavaa hyökkäystä vastaan 1944.

Sodan jälkeen Suomi onnistui paljolti edellä mainituista syistä johtuen selviämään ilman Neuvostoliiton naapurimaihnsa ajamaa omaa kommunistista diktatuuriaan. Maamme säilyi demokratiana ja kapitalistisena markkinatalousmaana. Suomi oli joutunut kuitenkin kylmän sodan vuosiksi Neuvostoliiton etupiiriin. Saimme olla itsenäisiä niin kauan kuin arvaamaton Neuvostoliitto katsoi sen olevan itselleen pienemmän pahan kuin maan raskaan ja voimia vaativan miehittämisen ja siitä aiheutuvan uuden propagandatappion maailmalla. Suomi joutui siis itsenäisyytenä ja vapautensa takia myötäilemään Neuvostoliiton toiveita sellaisissa pienissä asioissa, jotka eivät olleet itsenäisyyden ja vapauden kohtalonkysymyksiä, välttääksemme muiden Itä-Euroopan maiden kohtalon. Länsimaista demokratiaamme emme menettäneet ja tämä oli meille kylmän sodan suuri torjuntavoitto.

Neuvostoliiton hiljalleen lahottua ja lopulta luhistuttua Suomi toimi kuten siihen saakkakin sillä vuosisadalla. Lähti lujittamaan itsenäisyyttään ja varmistamaan asemaansa yhtenä läntisen Euroopan valtiona. Nyt mahdollisuudet olivat harvinaisen hyvät. Naapurina ei enää ollut aggressiivinen Neuvostoliitto. Venäjä taas sekasortoisuudessaan ja tietään etsiessään oli siinä mielessä hankala naapuri, ettei sen tulevaisuutta voinut silloin ennustaa kovinkaan hyvin. Suomen oli toimittava nopeasti ja lujitettava asemaansa historiallista asemaansa läntisen Euroopan osana. Suomi toimi nopeasti ja liittyi Euroopan Unioniin.

Tällä hetkellä Venäjä on ennakoitavempi ja vakaampi kuin 1990-luvulla mutta ei läheskään niin aggressiivinen kuin aikanaan Neuvostoliitto. Suomi elää tällä hetkellä historiansa turvallisinta aikaa. Maamme on enää lähes olemattoman vähän idän ja lännen välissä keikkuva maa, tai joka tapauksessa selvästi vähemmän kuin ainakaan 1700-luvun alun epävakaisuudesta alkaen. Suomi on vakauttanut asemansa läntisenä demokraattisena valtiona.

Toistuva hokeminen, että Suomi on länsimainen demokratia ja että Suomi kuuluu Lännen yhteyteen, tuo alituinen hokeminen alkaa kuulostaa jo fraasilta. Miten on fraasin sisällön kanssa?

Perustuslakituomioistuin tai valtiosääntötuomioistuin kuuluu yleisesti länsimaiseen demokraattiseen valtiojärjestykseen yhtenä peruselementtinä. Ei meillä Suomessa. Siltä osin valtiojärjestyksemme ei ole ns. länsimaisen demokratian vaatimusten tasolla. Loputon loruilu länsimaisesta demokratiasta on katteetonta ainakin siinä suhteessa.

Kun meillä käytiin v.1994 EU-kansanäänestyksen alla vaalikampanjaa, niin mitähän kansainväliset vaalitarkkailijat olisivatkaan lausuneet arvionaan mm. Yleisradion toiminnasta? Ilmeisesti maassamme ei vaalitarkkailijoita ollut tai sitten heidän raporttinsa on visusti pimitetty. Joka tapauksessa Yleisradio alentui tai alennettiin "Kyllä"-kannan yksipuoliseksi propaganda-agendaksi tavalla, jota muuan Josef Göbbels -niminen alan asiantuntijakin olisi ihaillut sivustaseuraajana, sikäli mikäli olisi ollut tuolloin v.1994 paikan päällä täällä Suomessa.

Toinen malliesimerkki oli Suomen markan vaihtamista euroon koskeva päätöksenteko. Siitä kuulemma oli päätös tehty jo EU-jäsenyyden hyväksymisen mukana. Miksi tuota yksityiskohtaa ei tuotu valtiovallan toimesta silloin v. 1994 ennen kansanäänestystä esille, jos Suomi kerran on länsimainen demokratia? Länsimaisessa demokratiassa olisi ollut luonnollista, että asia olisi perusteellisesti ruodittu julkisuudessa jo ennen EU-jäsenyyspäätöstä.

Jos meillä olisi ollut Perustuslakituomioistuin ennen EU-jäsenyyspäätöstä, niin olisiko Perustuslakituomioistuin hyväksynyt sitä käsittelyjärjestystä, jolla isänmaamme EU-jäsenyyttä koskeva päätös tehtiin? Kysymys jää vielä toistaiseksi avoimeksi. Ehkä aikanaan saamme siihen vastauksen, jos meillekin luodaan valtiojärjestystä täydentäväksi elementiksi Perustuslakituomioistuin niin kuin normaaliiin demokratiaan kuuluisi. Käsittelyjärjestystä koskeva juridinen selvitys on mahdollista tehdä myöhemminkin.

Minua suoraan sanottuna kyllästyttää ja tympii tuo länsimaisella demokraattisuudella keikoilu ja elvistely, jota meillä Suomessa harrastetaan yleisesti, näilläkin palstoilla. Toistan edelleen, että demokraattinen eli kansanvaltainen järjestelmä on globaalisti vapaasti käytettävänä oleva järjestelmä. Sinänsä en näe pahaa siinäkään, jos sen länsimaisuutta pidetään arvossa. Pelkkä loruilu ei kuitenkaan riitä. Pitää olla myös katetta.

Kysymys on absurdi ja oikeastaan kertoo vain kysyjän heikosta itsetunnosta ....

Suomi on demokratia, miksi siihen pitää liittää eteen sana läntinen, mikäli sanalla tarkoitetaan USA:n ja Eglannin kaltaista kaksipuolue järjestelmää, niin sitä Suomi ei ole.

Suomi sijaitsee kahden kirkon rajamaalla, eli ortoksisen ja katolisen, myöhemmin luterilaisen kirkon, tästä on tietenkin seurannut se, että olemme olleet tavalla tai toisella mukanana aina kun nämä kirkot on mitanneet toistensa voimia.