se tyly äijä joka vittuili Ristolle

Ei minulle ainakaan tule sen parempi mieli vaikka löisin.

Tuskin se torjuu masennuksen.

Ihmiset ovat sellaisia, ilkeitä ja katkeria. Ainut keino selvitä tässä maailmassa näiden ihmisten keskellä tervemielisenä on että ei välitä.
Antaa sanomisten valua kuin vesi hanhen selästä niin että mikään ei uppoa eikä imeydy.
Liian herkät ja pehmeät kärsivät aina. Aina jollain riittää pahaa sanottavaa toisesta.

Se joka lyö häviää aina.

Kyllähän tuollaisia tyyppejä on, joten enemmän minua häiritsi se, että Riston masennus selitettiin alkaneeksi pelkästään yhdestä vittuilusta ja paikallislehden negatiivisesta "taidearvostelusta" jossain Kirkkonummen kirkonkylällä aivan kuin kukaan oikeastikaan siellä olisi ollut siitä taidenäyttelystä kiinnostunut. Niin tai olihan siinä muka kolmantena syynä Erkiltä saadut haukut laskun hukkaamisesta.

Kyllä masennukseen johtava prosessi on yleensä pitempi. Oikeastaan ihmettelinkin jo aiemmin, ettei Risto tehnyt kuluneiden parin vuoden aikana suurempaa numeroa konkurssistaan ja avioerostaan. Muutama katkeransävyinen repliikki aiheesta silloin tällöin olisi antanut enemmän uskottavuutta masennuksen puhkeamiselle.

Todennäköinen selitys asialle on, että ohjaaja-käsikirjoittaja keksi ottaa Riston masennuksen teemaksi vasta tässä toisen kuvausjakson aikana, kun lamaa oli Suomessa jo kestänyt pari vuotta ja noita sairastuneita alkoi täällä olla, eikä voinut tai halunnut lisätä masennusprosessin syntyä enää jo kirjoitettuihin ja osin kuvattuihinkin jaksoihin.