Miksi joitakin ihmisiä pelottaa kuolema?

Meitä on moneen junaan. Joskus se on valitettavasti... Näitä asioita kun joutuu elämässä kohtaamaan niin huomaa kuinka monia ja taas monia kyseiset asiat ahdistavat, eikä heillä ole eväitä asioiden kohtaamiseen... Siksi tunnemme olevamme yksin näiden asioiden kanssa. Se ei ole helppoa heille kun joutuvat nämä asiat kohtaamaan... Se on valitettavaa... Kun kohtaa ihmisen, joka on menettänyt läheisen tai ihmisen, joka on muuten joutunut läheiseksi kuoleman kanssa kannattaa puhua kuolemasta rehellisesti. Peloista puhuminen helpottaa. Kertoa millaista on kuolema, mitä siihen sisältyy. Se on yksi elämän luonnollisemmista asioista, joka tulee jokaiselle meille joskus vastaan. Olla ymmärtäväinen ja kuunnella mitä toisella on sanottavaa. Ottaa vakavasti toisen pelot. Kaikilla meillä ei ole yhtä hyviä eväitä kuoleman kohtaamiseen, mutta suhtautumista kuolemaan voi muuttaa. Vanhan ihmisen kuollessa kuolema on luonnollinen ja ainakin jossain määrin odotettu. Nuoren ihmisen kohdalla menee juuri päin vastoin ja silloin lohduttavia sanoja on mahdotonta löytää... Olemalla läsnä ja kohtaamalla nämä pelot yhdessä niin matka helpottuu. Voimia sinulle ystävien tukemiseen ja kaunista kesää sinulle.

Itse olen halunnut kohdata niin kuoleman kuin muutkin realiteetit rehellisesti, osin myös rationaalisesti, välillä jopa viileästi. Mutta surevan kohtaamisessa ei kyllä pitkälle auta omien näkemysten tuputtaminen tai edes käännyttäminen, vaan täytyy yrittää tukea ja kohdata hänet hänen omilla ehdoillaan ja omista lähtökohdistaan käsin. Eipä siihen oikein paljoa muuta neuvoa ole. Toiset pelkäävät kuolemaakin enemmän kuin toiset, ja nämä jotka pelkäävät, ovat hyvää saalista kaikille näille uskovaisille saarnaajille, helvetillä pelottelijoille tai Jeesuksesta lohtua tarjoajille. Ei kait uskontoja olisikaan, jos ei kukaan kuolemaa pelkäisi? tai elämää?

siitä, että miten haluaa lähtä. Jos saisin esimerkiksi kuolemantuomion, pelkäisin kuolemaa. Tai jonkun syövän, joka tappaa minut varmasti, pelkäisin kuolemaa.

Tosin "ihannekuolema" olis kun kuolis nukkuessa tai joku ampuis haulikolla pään tohjoks, itse edes tietämättä että minua tähdättiin haulikolla.

Ollessani noin 15-vuotias pelkäsin kuolemaa sairaaloisesti - se iinvalidisoi elämääni. Sitten tulin uskoon ja sen jäleen ei kuolema ole ollut ylitsepääsemätön asia. Monet uskovaiset sukulaiseni tai tuttavat ovat saneet monenlaista, jopa yliluonnollista lohdustusta kuoleman lähestyessä tai jos heidän omainen on kuollut, on saattanut olla enneunia, enkelivierailuja ym. En todella tiedä, miten lohduttaisin uskomatonta, ateistia, koska kuolema on kyllä vakava asia, jos ei ole synnit sovitettu Jeesuksen Kristuksen kanssa.