Olen kristitty mutta en elä niin kuin raamattu sanoo. Olen kerran avioliitosta eronnut, nyt asun avoliitossa nykyisen kumppanini kanssa. Olen pitempään jo pohtinut uskon asioita, ehkä tämä on etsikkoaikani. Nykyinen kumppanini ei halua puhua uskon asioista eikä kyllä muustakaan. Olemme ajautuneet tosi pahasti kauas toisistamme. Emme keskustele emmekä löydä yhteistä keskustelun aihetta. Olo on aika tyhjä, ja olenkin miettinyt että mitä jos lähtisi omille teille. Tuntuu , etten tarvitse toista ihmistä vain "olemaan" samassa huushollissa, kun kuitenkin henkisesti olen tosi yksin, vain lapset antavat iloa elämääni. Olen tosi väsynyt välillä ja itkuinenkin, kun asiat ei suju. En arvosta maallista mammonaa niin kuin nykyinen kumppani, raha ei tee onnelliseksi ketään. Mutta jotenkin en uskalla lähteä , tuntuu että olen taas epäonnistuja, jos ero tulisi kyseeseen. En tiedä kirjoitinko oikealle palstalle. Piti vaan purkaa omia ajatuksiaan. Välillä tuntuu, että rankaiseeko Jumala minua siitä , kun olen eronnut Jumalan siunaamasta avioliitosta ja elän nyt sitten onnettomassa avoliitossa. Kiitos, jos joku jaksoi lukea tätä.
Avoliiton synti
mekkero
9273
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Synnit voi saada myös anteeksi,sun nykyinen kumppanisi kanssa puhe yhteys olilsi suotavaa. Pysähtyä siihen kohtaan missä on lähtenyt menemää eriteille, on selvää että jokaisessa liitossa on myrskyjä, ja karille ajoja miten niisä selviää se onkin jo toinen asia.
Kuuntelijan paikka olisi kohdallaan mitä olisi toisella sanottavaa, missä on itse mennnyt vikaan.
omalla kohdallani näin.Emme olleet uskossa kun mieheni kanssa menimme naimisiin.Tuli ero.En usko että Jumala siunaakaan avioliittoa joka solmittu oman tahdon mukaisesti vaikka pappi niin sanoo.Jos ei olla uskossa niin eletään oman tahdon tietä.Menin itsekin avoliittoon ja 2v. kuluttua meidät vihittiin.Mutta ei Jumalan siunaamaan liittoon.Erosimme.Eron jälkeen Jumala veti minua voimakkaasti tykönsä.Olen nyt tuonut asian Jumalalle että jos sinun tahtosi niin me palataan entisen mieheni kanssa vielä yhteen.Siis Jumalan tahto.Meillä kun yhteinen lapsi.Elän nyt yksin ja odotan Jumalan johdatusta.Sinulle sanoisin että ota Jeesus vastaan siinä tilanteessa missä nyt olet.Rukoile että Jeesus johdattaisi elämääsi oikeaan suuntaan.Omallakin kohdalla tiesin että avoliitto ei ole raamatun mukainen.Uskomaton voi lukea raamattua mutta jos ei ota Jeesusta vastaan ne monet raamatun lupaukset jää toteutumatta ihmis elämässä.Raamattun opit ja opetukset on mielestäni tarkoitettu uudestisyntyneille.Siunatkoon sinua Jeesus ja ohjatkoon sinut oikealle tielle.Jätä asiasi hänen haltuun.
että rukouksessa on valtava voima.Ja voit rukoilla myös miehesi puolesta että hänkin pelastuisi.Jumalalle kaikki on mahdollista.
palaa Raamatun opettamaan alkutilaan. Niin olet onnellisempi ja löydät Jumalan tarkoittaman elämäntavan.
mutta lisään kyllä vielä että tilaanteesi on hieman toinen kun ymmärsin kirjoituksestasi että teillä lapsia.Kehoitan sinua rukoilemaan johdatusta.Älä hätiköi.Kyllä Jumala näyttää oiken tien mitä pitää kulkea.
Et ole yksin pohdintoinesi.
Minulla ei ole lapsia. Mies kuitenkin kuuntelee pohdintojani kohteliaasti, mutta sanoo myös oman mielipiteensä. En oletakaan hänen olevan samaa mieltä kanssani, koska onhan minullakin mennyt aikansa asioiden tajuamisessa.
Mutta että jos nyt alat rukoilla, puhua Jeesukselle ihan kaikki ajatuksesi, tunteesi, turhautumisesi.
Ajatuksissasi, lenkillä ollessasi, ihan milloin vaan. Pyydä Jeesusta, Vapahtajaamme, auttamaan.
Minä olen ollut hyvin solmussa ajatuksineni ja kirjavan menneisyyteni kanssa, mutta pikkuhiljaa
olen parantunut. Rukoilin Jumalaa vapauttamaan minut kaikista väärinkäsityksistä ja valheista,
näkemään asiat niinkuin ne ovat. Pikkuhiljaa olen päässyt ... vaikea ilmaista sanoin... näkemään totuuden itsestäni ja elämästäni, ja tehnyt parannusta eli yhtäkuin puhunut ja antanut kaikki hävettävimmätkin ajatukset "valkeuteen" nuhdeltaviksi.
On ollut pitkä prosessi mutta on kannattanut, koska oma olo on parempi, ja annan sen myös näkyä siloin kun siltä tuntuu.
Luulen että siksi avopuolisoni ei ole niin kielteinen, koska hän näkee, mitä rukoilu ja Raamatunluku on minua auttanut. En messua, vaan vietän omia hiljaisia hetkiä makuuhuoneessa, yksin ollessani. En yritä olla uskovainen, vaan odotan, että Jumalan sana tekee minussa työtä, ohjaa oikeaan suuntaan ajatuksiani.
Keskity omaan paranemiseesi, niin muut asiat selviävät ajallaan. Tsemppiä - Jumala rakastaa sinua tavattomasti !
Kysymyksiä, joihin voisit rehellisesti vastata ITSELLESI, ja sen jälkeen kysyä Jumalalta, eikä täältä, mitä olisi tehtävä, mikä olisi HÄNEN tahtonsa. Muuten, kysyitkö Jumalalta, kun erositte, mitä mieltä HÄN on?
Kysymykset:
MIKSI erositte? Sanot olevasi kristitty. Minkälainen kristitty olet, tapakristitty vai uudestisyntynyt?...Ajattelitteko VAIN itseänne ja unohditte lapset, kun erositte? Muistitteko lupauksenne TAHTOA rakastaa toisianne myötä ja vastoinkäymisissä?
Teittekö kaikkenne estääksenne eron? KANNATTIKO EROTA???
...........................................................................
Varmaan olet tullut huomaamaan, ettei avoliitossa ole Jumalan siunausta.
On niin helppo sanella toiselle mitä pitää tehdä ja miten. Uskon, että jokainen uskova varmaan miettii pohjia myöten, eroa ja mitä siitä seuraa. Omalla kohdallani keskustelut ja puheet (terapiakin) ei auttanut...lapset kärsivät...joten minun oli otettava vastuu kun toinen ei sitä ymmärtänyt. Koin myös avoliiton ja totta on, että siinä oli rauhaton olo. Kunpa me jaksaisimme odottaa Jumalan aikataulua ja luottaa, että jos Hän on puolison tarkoittanut niin se tulee kyllä tavalla tai toisella eteen. Kiitoksen kanssa viety rukous Herralle saa ajallaan vastauksen. Ystävä hyvä olet rukouksissani.
Ei siinä selittelyjä kaipailla. Et voi elää jatkuvassa tietoisessa synnissä. Sinun on ratkaistava ongelmasi mieli elät uskossa. Jumala on luonut avioliiton seksielämää varten!