Monikultturisuuden käytännön toteutus on ristiriidassa tosiasioiden kanssa.
Monikulttuurisuus on perusluonteeltaan, kuten aikoinaan esimerkiksi kommunismi, kaunis ajatus, jonka todellinen toimivuus jää kuitenkin usein juhlapuheiden tasolle. Jos monikulttuurisuuden ihanteet olisi mahdollista toteuttaa käytännössä, tuskin kukaan edes vaivautuisi vastustamaan sitä. Todellisuus on valitettavasti toinen.
Lukuisat esimerkit Länsi-Euroopan maista osoittavat, että monikulttuurisen yhteiskunnan luominen on osoittautunut vaikeaksi, ellei suorastaan mahdottomaksi tehtäväksi. Suurin osa ajatuksen kannattajista ja tukijoista itsekin myöntää, että etninen segregaatio ja polarisaatio on ollut väistämätön seuraus erilaisten kulttuurien kohtaamisesta. Myös useat politiikan tutkijat ovat havainneet saman asian. Viimeisin esimerkki löytyy jo naapurimaastamme, Ruotsista.
(http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20020423UL3)
Ikävinä symboleina epäonnistuneelle kulttuurien sulauttamiselle voidaan mainita maahanmuuttajien korkeat työttömyysluvut, valtaväestöä selvästi korkeampi rikollisuus, etniset mellakat sekä esikaupunkien ghettoutuminen. Näistä yleensä seuraa rasismin ja suvaitsemattomuuden kasvu puolin ja toisin. Lisääntynyt suvaitsemattomuus puolestaan entisestään vaikeuttaa maahanmuuttajien yhteiskuntaan sopeutumista. Lopputuloksena on päättymätön kierre, joka on haitallinen sekä kantaväestölle että maahanmuuttajille itselleen. Mitään varsinaisesti toimivaa keinoa tämän ilmiön estämiseksi ei ole osoitettu. Etninen nepotismi onkin usein luonnollinen reaktio siinä vaiheessa, kun kilpailu rajallisista resursseista - kuten työpaikoista, sairaanhoitopaikoista tai sosiaaliturvasta - kiihtyy. Ironista onkin, että esimerkiksi Hollannissa maahanmuuttoa vastustavat puolueet ovat saaneet runsaasti kannatusta juuri maahanmuuttajien keskuudessa.
2. Monikulttuurisuus ei vähennä rasismia
Toisin kuin usein kuvitellaan, niin kulttuurien lisääntynyt kanssakäyminen ei riitä vähentämään rasismia. Elävänä, joskin anekdotaalisena esimerkkinä tästä löytyy lukuisia Euroopan maita, joissa vuorovaikus on ollut huomattavasti Suomea pitkäkestoisempaa. Lähes poikkeuksetta näissä maissa on myös äärioikeiston kannatus kaikkein suurinta. Selvimpänä esimerkkinä Euroopan ulkopuolelta mainittakoon USA, jota tuskin kukaan on valmis väittämään rasismista tai etnisestä vihanpidosta vapautuneeksi yhteiskunnaksi. Erityisen huolestauttavaa tämä on siksi, että USA:n valtiollinen ideologia on rakentunut monikulttuuriaatteen varaan. Pitkällisistä ponnisteluista huolimatta ajatus kansojen sulatusuunista ei ole onnistunut.
(http://www.usc.edu/schools/sppd/research/census2000/
race_census/racecontours/US.htm)
Arkisten havaintojen lisäksi on olemassa myös tieteellistä evidenssiä siitä, että pelkkä kanssakäyminen kahden kulttuurin tai rodun välillä ei riitä poistamaan suvaitsemattomuutta ja eristäytymistä. Sosiaalipsykologiassa ajatus kulttuurien kohtaamisesta esiintyi aiemmin kontaktihypoteesin nimellä; tämän teorian mukaan riittävä määrä kontakteja vieraan kulttuurin kanssa poistaa ihmisestä ennakkoluulot ja pelon. Nykyisin tiedetään, että tämä väite ei pidä paikkaansa. Toistaiseksi ei siis ole olemassa minkäänlaista patenttiratkaisua rasismin kitkemiseen yhteiskunnasta. Vastuullisen monikulttuurisuusaatteen puolestapuhujan olisi kuitenkin kehitettävä tällainen ratkaisu, jotta poliittisten ideaalien ja pilvilinnojen takia ei ajauduttaisi yhteiskunnalliseen umpikujaan. Ennen tätä ratkaisua, suvaitsevaisuus on pelkkä kaunis sana.
3. Monikulttuurisuus vaarantaa kantaväestön kulttuurin
Usein kuultava fraasi siitä, kuinka kulttuurit ovat historian saatossa aina muuttuneet ja sekoittuneet, ei tarkemmin katsottuna ole kovinkaan mielekäs väite. On tietysti totta, että suurin osa omastakin kulttuuristamme on nykyisin tuontitavaraa. Tämä ei silti poista sitä tosiasiaa, että jokaisessa kulttuurissa tulee aina olemaan säilyttämisen ja vaalimisen arvoisia elementtejä. Näiden arvoa ei vähennä se toteamus, että kulttuuri on pohjimmiltaan muuttuva, ihmisen luoma keksintö. Kaikkien perustavimmatkin ihmisoikeuskäsitykset ovat pohjimmiltaan vain suhteellisen nuoria, länsimaisia konstruktioita. Silti kukaan ei vakavissaan vaadi, että meidän tulisi luopua näistä, mikäli ne ovat ristiriidassa maahanmuuttajakulttuurin kanssa.
Pienemmissä asioissa valtaväesto kuitenkin helposti antaa periksi antaakseen itsestään vieraanvaraisen ja suvaitsevaisen julkikuvan. Tästä koomisimpana esimerkkinä mainittakoon vaikkapa Espoossa taannoin tapahtunut betoniporsaiden kieltäminen paikallisen muslimikulttuurin takia. Myös Suvivirren esittämisen kieltämistä kouluissa on vaadittu. Mihin ja kenen ehdoilla vedetään se raja, jonka mukaan kulttuurisia myönnyksiä tehdään? Tehdäänkö myönnytyksiä vain käytännön tasolla vai onko myös lainsäädäntöämme muutettava maahaantulijoiden ehdoilla?
Monikulttuurisuus on perusluonteeltaan, kuten aikoinaan esimerkiksi kommunismi, kaunis ajatus, jonka todellinen toimivuus jää kuitenkin usein juhlapuheiden tasolle. Jos monikulttuurisuuden ihanteet olisi mahdollista toteuttaa käytännössä, tuskin kukaan edes vaivautuisi vastustamaan sitä. Todellisuus on valitettavasti toinen.
Lukuisat esimerkit Länsi-Euroopan maista osoittavat, että monikulttuurisen yhteiskunnan luominen on osoittautunut vaikeaksi, ellei suorastaan mahdottomaksi tehtäväksi. Suurin osa ajatuksen kannattajista ja tukijoista itsekin myöntää, että etninen segregaatio ja polarisaatio on ollut väistämätön seuraus erilaisten kulttuurien kohtaamisesta. Myös useat politiikan tutkijat ovat havainneet saman asian. Viimeisin esimerkki löytyy jo naapurimaastamme, Ruotsista.
(http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu.asp?id=20020423UL3)
Ikävinä symboleina epäonnistuneelle kulttuurien sulauttamiselle voidaan mainita maahanmuuttajien korkeat työttömyysluvut, valtaväestöä selvästi korkeampi rikollisuus, etniset mellakat sekä esikaupunkien ghettoutuminen. Näistä yleensä seuraa rasismin ja suvaitsemattomuuden kasvu puolin ja toisin. Lisääntynyt suvaitsemattomuus puolestaan entisestään vaikeuttaa maahanmuuttajien yhteiskuntaan sopeutumista. Lopputuloksena on päättymätön kierre, joka on haitallinen sekä kantaväestölle että maahanmuuttajille itselleen. Mitään varsinaisesti toimivaa keinoa tämän ilmiön estämiseksi ei ole osoitettu. Etninen nepotismi onkin usein luonnollinen reaktio siinä vaiheessa, kun kilpailu rajallisista resursseista - kuten työpaikoista, sairaanhoitopaikoista tai sosiaaliturvasta - kiihtyy. Ironista onkin, että esimerkiksi Hollannissa maahanmuuttoa vastustavat puolueet ovat saaneet runsaasti kannatusta juuri maahanmuuttajien keskuudessa.
2. Monikulttuurisuus ei vähennä rasismia
Toisin kuin usein kuvitellaan, niin kulttuurien lisääntynyt kanssakäyminen ei riitä vähentämään rasismia. Elävänä, joskin anekdotaalisena esimerkkinä tästä löytyy lukuisia Euroopan maita, joissa vuorovaikus on ollut huomattavasti Suomea pitkäkestoisempaa. Lähes poikkeuksetta näissä maissa on myös äärioikeiston kannatus kaikkein suurinta. Selvimpänä esimerkkinä Euroopan ulkopuolelta mainittakoon USA, jota tuskin kukaan on valmis väittämään rasismista tai etnisestä vihanpidosta vapautuneeksi yhteiskunnaksi. Erityisen huolestauttavaa tämä on siksi, että USA:n valtiollinen ideologia on rakentunut monikulttuuriaatteen varaan. Pitkällisistä ponnisteluista huolimatta ajatus kansojen sulatusuunista ei ole onnistunut.
(http://www.usc.edu/schools/sppd/research/census2000/
race_census/racecontours/US.htm)
Arkisten havaintojen lisäksi on olemassa myös tieteellistä evidenssiä siitä, että pelkkä kanssakäyminen kahden kulttuurin tai rodun välillä ei riitä poistamaan suvaitsemattomuutta ja eristäytymistä. Sosiaalipsykologiassa ajatus kulttuurien kohtaamisesta esiintyi aiemmin kontaktihypoteesin nimellä; tämän teorian mukaan riittävä määrä kontakteja vieraan kulttuurin kanssa poistaa ihmisestä ennakkoluulot ja pelon. Nykyisin tiedetään, että tämä väite ei pidä paikkaansa. Toistaiseksi ei siis ole olemassa minkäänlaista patenttiratkaisua rasismin kitkemiseen yhteiskunnasta. Vastuullisen monikulttuurisuusaatteen puolestapuhujan olisi kuitenkin kehitettävä tällainen ratkaisu, jotta poliittisten ideaalien ja pilvilinnojen takia ei ajauduttaisi yhteiskunnalliseen umpikujaan. Ennen tätä ratkaisua, suvaitsevaisuus on pelkkä kaunis sana.
3. Monikulttuurisuus vaarantaa kantaväestön kulttuurin
Usein kuultava fraasi siitä, kuinka kulttuurit ovat historian saatossa aina muuttuneet ja sekoittuneet, ei tarkemmin katsottuna ole kovinkaan mielekäs väite. On tietysti totta, että suurin osa omastakin kulttuuristamme on nykyisin tuontitavaraa. Tämä ei silti poista sitä tosiasiaa, että jokaisessa kulttuurissa tulee aina olemaan säilyttämisen ja vaalimisen arvoisia elementtejä. Näiden arvoa ei vähennä se toteamus, että kulttuuri on pohjimmiltaan muuttuva, ihmisen luoma keksintö. Kaikkien perustavimmatkin ihmisoikeuskäsitykset ovat pohjimmiltaan vain suhteellisen nuoria, länsimaisia konstruktioita. Silti kukaan ei vakavissaan vaadi, että meidän tulisi luopua näistä, mikäli ne ovat ristiriidassa maahanmuuttajakulttuurin kanssa.
Pienemmissä asioissa valtaväesto kuitenkin helposti antaa periksi antaakseen itsestään vieraanvaraisen ja suvaitsevaisen julkikuvan. Tästä koomisimpana esimerkkinä mainittakoon vaikkapa Espoossa taannoin tapahtunut betoniporsaiden kieltäminen paikallisen muslimikulttuurin takia. Myös Suvivirren esittämisen kieltämistä kouluissa on vaadittu. Mihin ja kenen ehdoilla vedetään se raja, jonka mukaan kulttuurisia myönnyksiä tehdään? Tehdäänkö myönnytyksiä vain käytännön tasolla vai onko myös lainsäädäntöämme muutettava maahaantulijoiden ehdoilla?
Vastaukset 16
Vanhimmat
kohtuullisesti jos tulokkaiden kulttuuri on riittävän lähellä valtakulttuuria. Silloin sulautuminen valtakulttuuriin on helpompaa, vaikka vaikeuksia on silloinkin. Ruotsin ja Suomen kulttuurit eivät ole toisistaan kaukana, mutta silti suomalaisten integroituminen Ruotsiin ei käynyt kitkatta.
Ylipäänsä onnistuneita esimerkkejä on vähänlaisesti, liekö lainkaan?
Yhdysvallat oli ehkä jonkinlainen poikkeus, koska silloin valtakulttuuri olikin eri ryhmän maahanmuuttajat. Silloinkin tehtiin alkuperäiskulttuurin suhteen likipitäen kansanmurha.
että tulokkaat ovat pääosin muslimeita,heillä ei tuo sopeutumishalukkuus ole kovin suurta näyttänyt olevan,siitä on Euroopassa paljon esimerkkejä.
Sopeutuminen lähtee omasta halukkuudesta,ruotsissa monet suomalaiset saivat vaikeuksia ja alkoholisoitui,koska heillä ei ollut halua opetella kieltä eikä maan tapoja ja käytäntöjä.
...jos siirtolaiseksi lähdetään väärin oletuksin, "ilmaista rahaa poimimaan kadulta", eikä haluta ymmärtää ja hyväksyä että työtä menestyminen vaatii joka paikassa, silloin syrjäydytään. Ne suomalaiset jotka menivät Ruotsiin sillä oletuksella että sukulaisten kiusaksi on Volvo persiin alla heti ja ilman vaivaa, ajautuivat helposti Slussenin sisseiksi. Ne suomalaiset jotka eivät vaivautuneet opettelemaan englantia tai ruotsia, huomasivat ettei työura ummikkona aukea, ja tulivat sitten vaivihkaa sieltä Ameriikasta tai Ruotsista takaisin, tai ajautuivat spurguiksi.
Angela Merkel myös ole todennut että tämä monikulttuurisuuskokeilu on epäonnistunut.
Todella hyvä ja asiallinen teksti!
Suomalaisvihamieliset päättäjät, ja vielä jopa osa suomalaisista intoilee ja hihhuloi monikulttuurisuuden puolesta, vaikka varoittavat esimerkit ovat ihan joka puolella.
Mistä tällainen rappion ihannointi johtuu?
on toiminut eri puolilla maapalloa. 25% Australian asukkaista on syntynyt muualla. Australia yritti ensin houkutella eurooppalaisia siirtolaisia (mm. suomalaisia), mutta lopetit sitten rajoitukset, ja nyt maassa on suuri ja toimiva aasialainen ja muslimivähemmistö.
Venäjällä on monenlaisia ongelmia, mutta pääasiassa ne eivät johdu monikulttuurisuudesta; Venäjällä on yli 120 eri kansallisuutta.
Yhdysvalloissa väestönlaskennoissa huomattavalla määrällä asukkaista on vaikeuksia vastata kysymykseen rodustaan; he arvioivat olevansa "valkoisia". Vuonna 2050 arvellaan, että latinoja tulee olemaan yli kolmannes väestöstä.
Väli- ja Etelä-Amerikan maissa on kaikissa vallalla rotusekoitus, jossa eivät ole mukana vain "mustat" ja "valkoiset"; esimerkiksi Brasiliassa on menestyvä syyrialaisperäinen väestö.
Outoa kyllä, nimenomaan ne maat, joissa on hyvin "puhdas" väestö, ovat pulassa - esimerkiksi Ranska, jossa roomalaiskatolisia ranskalaisia on 92% väestöstä (ja on muistettava, että islaminuskoisista suuri osa on algerialaisia, jotka pakenivat maahan, kun Ranska hävisi erittäin väkivaltaisen sodan Algerian itsenäisyydestä, joten maan algerialaiset ovat niitä, jotka olivat Ranskan puolella).
Saksa ei olisi noussut sodan jälkeisestä tuhosta teollisuusmahdiksi ilman turkkilaisia, joita aktiiviesti houkuteltiin maahan. Samaten Britannia maksaa lähinnä siirtomaamenneisyydestään.
Kanada on erittäin monikulttuurinen maa, ja ongelmat ovat lähinnä kestokiistaa englannin- ja ranskankielisisten välisiä. Kanadassa oli viimeisimmän väestönlaskennan mukaan 5,5 miljoonaa maahanmuuttajaa. Voin vakuuttaa oman havaintoni mukaan, että esimerkiksi Torontossa tämä näkyy, mutta ei aiheuta häiriöitä.
ettei Suomessa ole ollut pitkiin aikoihin sotaa ja kurjuutta, niin herroilla on liikaa aikaa koiruuksiin.
Näkeehän sen tavallisestakin kansalaisesta. Nyt kun vapaa-aikaa on yhä useammalla enemmän ja enemmän, muuttuu käytöskin yhteiskuntaa rappioittavaksi. Ollaan rasistisia, työtävieroksuvia turvenuijia koko saatanan sakki. Junassa ei edes lapset ole enää turvassa väkivaltaiselta ja sisäsiittoiselta kansalta.
Suomalainen on suomalainen, vaikka teurastettuna.
Näin ainakin annetaan ymmärtää.
Länsi-Euroopan mailla on melko kovia ongelmia mamujensa eli lähinnä juuri muslimien kanssa,Ruotsin tilanteen tiedän ihan omista kokemuksista ja sielläkin on pahoja vaikeuksia juuri muslimien kanssa.
Sharynin todellinen katukokemus monikulttuurisuudesta on varmaan täysin olematonta luokkaa.
...kuinka kävi Australian alkuasukkaille Aboriginaaleille...? Uuden Seelannin Maoreille. Tai Amerikan alkuperäisväestölle? Onko kyse kuitenkin vain lukumääräsuhteista? Aina erilainen vähemmistö häviää.
Sharyn:[Ranska, jossa roomalaiskatolisia ranskalaisia on 92% väestöstä...]
Tuossa saattaa olla aika reilusti liioittelua katolisten osuudesta. Tässä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Religion_in_France
korkein mainittu prosenttiluku on CIA:n vuoden 2003 yläraja 88%.
Vuoden 2007 lukemat ovat luokkaa 51-52%.
Että miltei yhtä hyvin voisit perustella väitettäsi Ranskan osalta "ateistisoitumisella" kuin katolilaisuudella.
hyysättävät loiseläjät , kuten työtä vieroksuvat afrikkalaiset lahjoitetaan mielihyvin muiden riesaksi.
Samalla päästään sinustakin maanpetturista.
Taas toistat nuo samat valheet? Väitätkö että saksassa menee kaikki hyvin?
Videoita joita Sharyn MUSLIMI ei halua sinun näkevän.
http://www.youtube.com/watch?v=F8I9BUUolvk
http://www.youtube.com/watch?v=7iMRGRYncbo
http://www.youtube.com/watch?v=KiXeu9E_p3U
Muistakaa että tämä "Sharyn" väittää olevansa ateisti! jos näin on niin miksi Sharyn käyttää hirveästi aikaa muslimien puolustamiseen?
...hyvin? Muistaakseni Australian hallitus juuri pyysi anteeksi aboriginaalien kohtelua.
Eräs epäonnistuminen monikulttuurisuuden saralla on Sri Lanka. Iso määrä kuolleita sielläkin.
Kyllä monikulttuurisuutta voi pitää riskinä, joka usein puhkeaa vaikeina aikoina. Ei sillä, etteikö jotain etujakin voisi olla. Jos esim. maahanmuuttajat tulevat vähiten rasistisista ja sopeutumishaluisista kulttuureista, riskit ovat tietenkin vähäisempiä.
Mikä tässä on ihmeellistä, niin viranomaistahoilta tai valtiovallan "julistuksissa" monikulttuurisuus on asetettu ihanteeksi ilman kritiikkiä. Jopa niin, ettei suomalaisuutta mainita mutta mainitaan monikulttuurisuus tavoitteissa. Ei ole kovin hyvä näin. Samoin suomalaistamistavoitteetkin on nimetty harhauttavasti kotouttamiseksi. Eihän Suomeen voi kotoutua ellei suomalaistu.
Monikulttuurisuunnitelman kehittelivät kommunistit (neuvostoliitto ja DDR aikoinaan) tuhotakseen länsimaisen yhteiskunnan. Vihreän puolueen synnyttäminen länsimaihin oli osa tätä suunitelmaa.
Monikulttuurisuus EI toimi JOS etniset vain ovat oleillen eivätkä mene (oteta) työelämään mukaan.
Ulkomaalainen sosiaalipummi EI KOSKAAN SAA HYVÄKSYNTÄÄ aidon suomalaisen mielessä. Se aiheuttaa vain vihantunnetta.
Esimerkkinä voisi mainita TYÖPERÄISEN maahanmuuton. Sitä on aina ollut. Harmia heistä ei ole ollut puhumattakaan valtion suuresta budjetista heille.
Nyt vasta on ruvettu huomaamaan maahanmuuton suuret, suuret epäkohdat. Niitä ovat tuoneet epäkelvot, laiskat ja sopeutumattomat maahanmuuttajat.
TYÖperäiset maahanmuuttajat ovat toivottuja. Ulkomaalaiset sosiaalipummit ovat epätoivottuja ja vahingollisia maallemme.