Sillä Espoossa ei pääse lääkäriin. Terveyskeskuksesta kehotetaan menemään työterveyslääkärille (mutta sellaista ei meillä kaupungin työntekijöillä ole!) tai yksityiselle, jos suinkin kukkaro kestää tai vakuutus on olemassa.
Vielä pari vuotta sitten ainakin pienten lasten kanssa pääsi lähiterveysasemalle, mutta vuoden verran on meille tarjottu pelkkää ei oota. Lastenkin kanssa on nyt lähdettävä bussimatkan päähän Puolarmetsään tai Jorviin.
Asuin aikoinaan pienessä köyhässä kunnassa, ja siellä kaupungin työntekijöistä pidettiin erityisen hyvää huolta. Sanottiin, ettei kaupungilla ole varaa hoitaa omia työntekijöitään huonosti. Täällä rikkaassa Espoossa meistä ei kai sitten ole niin väliä. Täällä me istumme sairaiden lastemme kanssa tunteja ja taas tunteja Puolarmetsässä jonottamassa. Ja toisaalla - siellä meidän omalla työpaikallamme - työt myöskin seisovat.
Joka vuosi viimeisen viiden vuoden ajan on vain kiristetty ja kiristetty. Säästää pitää, eikä minulla ole mitään säästämistä vastaan, mutta ei se ole säästämistä, että vanhuksia hoidetaan liukuhihnalla, terveyskeskuslääkärin vastuualue on liian suuri tai oppilasryhmät kouluissa ovat liian isoja.
Espoossa on paljon myös ihmisiä, joilla ei mene hyvin. He kärsivät näistä "säästöistä" eniten ja heillä alkaa mennä entistä huonommin. He myös katkeroituvat, kun ympärillä näkyy toisten selkeä hyvinvointi. Nämä hyvinvoivat alkavat pelätä syrjäytyneitä, ja kohta Espoo onkin kuin ilmetty USA: piikkilankaa ja valvontakemeroita vain vähän lisää katukuvaan.
Työnohjausta kaupungin työntekijänä en saa kuin monimutkaisen hakuprosessin kautta tiettyyn aikaan vuodesta. Työuupunut varmaan jaksaakin koota porukan, etsiä ohjaajan, neuvotella palkan ja anoa sitten rahat - ja kaikki tämä vielä oikeaan aikaan.
Uupumus on kuitenkin ihan yleistä, kun töissä on paljon pienten lasten vanhempia, joiden omat vanhemmat ovat muualla Suomessa eikä muitakaan verkostoja ehdi työn tuoksinassa kehittää. Siinä sitä sitten painetaan niska limassa ja samalla saa hiukan hävetä olevansa vain kunnan työntekijä. Kunnon ihmisethän tekevät ns. tuottavaa työtä. Me emme tuota. Me vain kulutamme verorahoja, eikä meille siis mitään etujakaan kuulu, pitäisihän se ymmärtää.
Jaksan silti ihmetellä espoolaisia päättäjiä. Te, jotka ette välitä terveyskeskusten ahdingosta, koska käytte itse yksityisellä tai työterveyshoidossa, jotka haluatte lapsenne "parempiin" kouluihin mieluiten Helsinkiin, te ette paljon tiedä - ettekä ehkä välitäkään? - ihan tavallisten saatikka sitten tavallista heikommassa asemassa olevien espoolaisten elämästä.
Täällä saa totisesti tuntea olevansa B-luokan ihminen, ellei ole varaa maksaa ja taas maksaa. Asuminen on kallista, lääkäriin ei pääse, ruokakin on kalliimpaa. Näin sitä saa oppia läksynsä: vain bisnesmiehet ja -naiset ovat kunnioitettavia ihmisiä, me muut olemme surkeita luusereita. Anteeksi, että hoidamme lapsianne ja vanhuksianne, opetamme kouluissa ja hiekotamme katuja. Anteeksi! Yritämme päästä täältä jonnekin pois. Ehkä te saatte parempaa ja nöyrempää palvelusväkeä Kiinasta.
Vielä pari vuotta sitten ainakin pienten lasten kanssa pääsi lähiterveysasemalle, mutta vuoden verran on meille tarjottu pelkkää ei oota. Lastenkin kanssa on nyt lähdettävä bussimatkan päähän Puolarmetsään tai Jorviin.
Asuin aikoinaan pienessä köyhässä kunnassa, ja siellä kaupungin työntekijöistä pidettiin erityisen hyvää huolta. Sanottiin, ettei kaupungilla ole varaa hoitaa omia työntekijöitään huonosti. Täällä rikkaassa Espoossa meistä ei kai sitten ole niin väliä. Täällä me istumme sairaiden lastemme kanssa tunteja ja taas tunteja Puolarmetsässä jonottamassa. Ja toisaalla - siellä meidän omalla työpaikallamme - työt myöskin seisovat.
Joka vuosi viimeisen viiden vuoden ajan on vain kiristetty ja kiristetty. Säästää pitää, eikä minulla ole mitään säästämistä vastaan, mutta ei se ole säästämistä, että vanhuksia hoidetaan liukuhihnalla, terveyskeskuslääkärin vastuualue on liian suuri tai oppilasryhmät kouluissa ovat liian isoja.
Espoossa on paljon myös ihmisiä, joilla ei mene hyvin. He kärsivät näistä "säästöistä" eniten ja heillä alkaa mennä entistä huonommin. He myös katkeroituvat, kun ympärillä näkyy toisten selkeä hyvinvointi. Nämä hyvinvoivat alkavat pelätä syrjäytyneitä, ja kohta Espoo onkin kuin ilmetty USA: piikkilankaa ja valvontakemeroita vain vähän lisää katukuvaan.
Työnohjausta kaupungin työntekijänä en saa kuin monimutkaisen hakuprosessin kautta tiettyyn aikaan vuodesta. Työuupunut varmaan jaksaakin koota porukan, etsiä ohjaajan, neuvotella palkan ja anoa sitten rahat - ja kaikki tämä vielä oikeaan aikaan.
Uupumus on kuitenkin ihan yleistä, kun töissä on paljon pienten lasten vanhempia, joiden omat vanhemmat ovat muualla Suomessa eikä muitakaan verkostoja ehdi työn tuoksinassa kehittää. Siinä sitä sitten painetaan niska limassa ja samalla saa hiukan hävetä olevansa vain kunnan työntekijä. Kunnon ihmisethän tekevät ns. tuottavaa työtä. Me emme tuota. Me vain kulutamme verorahoja, eikä meille siis mitään etujakaan kuulu, pitäisihän se ymmärtää.
Jaksan silti ihmetellä espoolaisia päättäjiä. Te, jotka ette välitä terveyskeskusten ahdingosta, koska käytte itse yksityisellä tai työterveyshoidossa, jotka haluatte lapsenne "parempiin" kouluihin mieluiten Helsinkiin, te ette paljon tiedä - ettekä ehkä välitäkään? - ihan tavallisten saatikka sitten tavallista heikommassa asemassa olevien espoolaisten elämästä.
Täällä saa totisesti tuntea olevansa B-luokan ihminen, ellei ole varaa maksaa ja taas maksaa. Asuminen on kallista, lääkäriin ei pääse, ruokakin on kalliimpaa. Näin sitä saa oppia läksynsä: vain bisnesmiehet ja -naiset ovat kunnioitettavia ihmisiä, me muut olemme surkeita luusereita. Anteeksi, että hoidamme lapsianne ja vanhuksianne, opetamme kouluissa ja hiekotamme katuja. Anteeksi! Yritämme päästä täältä jonnekin pois. Ehkä te saatte parempaa ja nöyrempää palvelusväkeä Kiinasta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mä sairastuin tarttuvaan maha- ja suolistovirukseen. Ambulanssi ei suostunut viemään mua hoitoon sairaalaan (Jorviin), koska en ollut kriittisessä tilassa. Yritin soittaa yksityislääkäriä kotiini, mutta sellaista ei löytynyt (la ilta). Jouduin lopulta raahautumaan omin keinoin yksityissairaalaan Mehiläiseen Töölöön. Koko vuorokauden huvi (sairaalahuone, verikokeet yms) maksoivat 740 euroa. Kelalta saan korvausta 43e.
Mutta ei siis hyvätuloisillakaan ole helppoa: veroja pitää maksaa aivan törkeästi, mutta vastinetta rahoille ei saa.
Luulisi, että hevosella pääsee ja rahalla saa, mutta joskus palveluita ei vaan saa. Esim. olisin maksanut mitä tahansa, jos olisin päässyt makuutasosssa (ei siis omalla autolla) sairaalaan, mutta ikävä kyllä Espoon ainoassa yksityisessä sairaanhoitokuljetusksessa oli päällä puhelinvastaaja ja julkinen ambulanssi ei siis suostunut mua kuljettamaan. On tämäkin palvelua...
Älä siis kadehdi hyvätuloisia, emme mekään saa laadukasta terveydenhoitopalvelua!
No, onneksi hyvätuloisilla on varaa sitten hätätilanteessa hankkia hoito yksityiseltä.
Toista on keskituloisella, joka on liian "varakas" saadakseen mitään yhtään mistään, mutta käytännössä liian köyhä voidakseen investoida hurjia summia vaikkapa ykstyiseen hoitoon. Pienissäkin yksityisissä hoidoissa, joihin kuvittelet olevasi kykenevä Kelan avustuksella, saat Kelalta takaisin summan, joka ei kata edes yksityisen lääkärin "toimistomaksua"!
Että puhukaa sitten väliinputoajista...
Miksei mikään sitten toimi kenenkään kannalta? Pitäisikö olla vero% nolla ja kaikki yksityistä? Kunnon Amerikan malliin? Toimisiko se?
Sinut olisi pitänyt rahojesi takia rankata jonkun oikeasti apua tarvitsevan edelle vain koska halusit matkustaa makuuasennossa?
Ihme sakkia, kyllä ambulanssin kuljetettavat tuleekin valita terveydentilaan perustuvan syyn perusteella eikä "olisin maksanut mitä tahansa".
Leppävaarassa on päässyt aivan kiitettävästi. Soitto aamulla ja aika on tarvittaessa ainakin lapsille järjestynyt saman päivän aikana.
Leppävaarasta kirjoitettiin Hesarissa. Siellä on lääkärit onnistuttu hankkimaan ja pitämään jonkinlaisen tutor-systeemin avulla. Ratkaisuja on siis olemassa.
Viitisen vuotta sitten Leppävaaran terveyskeskus oli aivan tukossa. Nyt siellä on homma hoidossa. Voisikohan Leppävaara jotenkin jakaa neuvoja muualle Espooseen?
Kaupungin työntekijöistä sanoisin, että on kai teillä turvallinen työsuhde: ei irtisanota ihan miten vain?
..saada aikaa omalle lääkärillesi. Meillä kun täällä Matinkylässä on tietyille ryhmille vielä se omalääkäri, mutta annas olla jos on asiaa sijaiselle tai tuiki tuntemattomalle niin nauretaan ulos koko päivystyksestä.
Ymmärrämme kyllä, että erikoistuvalle lääkärille määrätään joka kolmas-kuudes kuukausi, uusi omalääkäri ja tietysti tämä uusi lääkärimme haluaa kaikki tiedot jokaisesta potilaastaan ja eikun laboratorioon, otetaan veri- pissa- sydänfilmi- ja pahimmassa tapauksessa käyt sitten puolarmetsässä kuvauttamassa pääsi, ettei siellä vain olisi jotain hölskyvää kusen tapaista, kun olet uskaltanut HÄNEN vastaanotolleen ja juuri kiireisimpään aikaan.
No eiköhän sovittaisi siten, että lääkärien koulutusta lisättäisiin siinämäärin että jokaista vapaata lääkärinvirkaa olisi tavoittelemassa vähintäin pari varteenotettavaa hakijaa.
Eikö näin menetellen olisi lääkäri ja putkimies samalla tasolla. Töitä pitäisi saada ja pirulauta kun noita hakijoita on rööriroopen ammattiin ainakin pari hakijaa!!!
Viime vuonna lääkäreiksi aloitti opiskelemaan jo 625 eli yli 70% enemmän kuin vuonna 1996. Tänä vuonna lääkäreitä valmistuu enemmän kuin siirtyy eläkkeelle. Lähivuosina valmistuu 200-300 lääkäriä enemmän kuin parhaillaan ja lisäksi voidaan laskea noin 100 ulkomaalaisen lääkärin saavan TEO:lta oikeudet työn tekemiseen.
Ikäluokasta siis joka sadas koulutetaan lääkäriksi ja tätä voi peilata nykyiseen lääkäritiheyteen (1 lääkäri per 330 kansalaista). Lääkäreitä siis on mutta jostain syystä tietyt virat eivät ole haluttuja. Sen vielä ymmärtää että akateemisesti koulutettu ei halua muuttaa opiskelupaikkakunnaltaan maaseudulle autioituvaan kuntaan. Jos Espoo taas ei saa lääkäreitä terveyskeskukseen niin silloin työskentelyolosuhteissa täytyy olla jotain pielessä.
Yleisönosastolla kirjoitetaan samasta asiasta.
On se kumma, ettei hyvinvoipa kunta pysty järjestämään edes perusterveydenhuoltoa asukkailleen.
Ei ole mitään muuta selitystä kuin että kaupungin asioita ja rahoja hoidetaan pirun huonosti.
No kun sen Esko Ahon hallituksen pään saivat nuo lääkäriliiton henkilöt, täysin käännettyä päälealleen.
Esko Aholle lääkäriliitto ilmoitti, että lääkäreitä koulutetaan liikaa, joten palkkauksen pitäminen alhaalla riittää tällähetkellä kysynnän ja tarjonnan lakeihin vedoten.
Mitäs tapahtui 10 vuotta myöhemmin. Eräiden tietojen mukaan lääkäreiden palkkaus on noussut noista ajoista jopa 150 % , ettäs mitenkäs se lääkäriliitto oikein selittää nämä palkanmuodostuksien omavaltaisuudet, vedoten siihen, että mukamans lääkäreiden työmäärä on noussut joten kylläkai hekin haluavat palkkaukseen oman ylityölisänsä.
No EIKÖHÄN NYT SOVITA SITEN, ETTÄ LÄÄKÄREIDEN KOULUTUSTA NOSTETAAN SILLE 1/100 henkilöä tasolle.
Ilmeisesti tämä työttömyyskortisto on tuiki tuntematon nykyisin koulutetuille lääkäreille, vai olenko suuresti väärässä, että niistäkin 10 stä työttömyyskortiston lääkäreistä on kortistossa vain siitä syystä, että voidaan sanoa jotta kymmenen lääkäriä jotkä pitävät yksityisvastaanottoa ovat kehnosti perustein mm.ssa työttöminä / mielenterveydellisiltä syistä, heistä monikin!
Jälkihuomautus**
EI SUOMESSA OLE YHTÄÄN TYÖTÖNTÄ LÄÄKÄRIÄ, TAI SITTEN SYYT OVAT JOSSAIN MUISSA ASIOISSA..???
on menty....Olihan sen viinan hinnan alentaminen nyt ehdottomasti tärkeämpää, kuin panostaminen kunnalliseen terveydenhuoltoon. Arvatkaa ketkä kansoittavat Jorvin päivystytpkl aulat viikonloppuisin! Miten olis nämä juopporetkut, jotka tulevat valittamaan vammojaaan, kun ovat kännipäissään koheltaneet. Suomi on todellakin loistavaa vautia menossa koti jenkkilän mallia, missä köyhät on todella köyhiä ja kipeitä, ja rikkaat pääsee yksityiselle. Äänestäkää vaan noita vanhoja juoppoja eduskuntaan.