Tähän avaukseen minut johdatteli eräs puhelinkeskustelu taannoin:
Vanha “viisaushan” tiivistää masokismin ja sadismin näin: Masokisti pyytää sadistia lyömään ja sadisti kieltäytyy lyömästä…
Tuli mieleeni kumpaa me kirjoittajat mahdamme olla? Olemmeko sadisteja, jotka rääkkäämme tavallisia ihmisiä ja tuotamme nautintoa masokisteille? Vai olemmeko masokisteja, joita tavalliset ihmiset säälivät (ei ole muuta elämää nääs) ja sadistit tuovat meille nautintoa vastauksillaan tai vastaamatta jättämisellään. Itsetutkiskelua JOS harrastaisin, niin saattaisin löytää itsestäni kaikki kolme tyyppiä... :-)))
Vanha “viisaushan” tiivistää masokismin ja sadismin näin: Masokisti pyytää sadistia lyömään ja sadisti kieltäytyy lyömästä…
Tuli mieleeni kumpaa me kirjoittajat mahdamme olla? Olemmeko sadisteja, jotka rääkkäämme tavallisia ihmisiä ja tuotamme nautintoa masokisteille? Vai olemmeko masokisteja, joita tavalliset ihmiset säälivät (ei ole muuta elämää nääs) ja sadistit tuovat meille nautintoa vastauksillaan tai vastaamatta jättämisellään. Itsetutkiskelua JOS harrastaisin, niin saattaisin löytää itsestäni kaikki kolme tyyppiä... :-)))
Vastaukset 8
Vanhimmat
...kaikkia tyylejä löytyy, masokistista on kertoa itsestään mitään, erityisesti ajatuksistaan tai tunteistaan, ne on sadistille kuin ilmaisia puukkoja, jotka voi tarvittaessa lyödä puskasta niskaan
Itsetutkiskelu on ikävä laji, siinä helposti tulee pettymyksiä,varsinkin jos on rehellinen itselleen ;)
TUNTUU, jos kaikkea koettua, tunteita ja mielipiteitä käytetään astalona tilaisuuden tullen. Mutta jos se tuottaa ilon TUNNETTA jollekin, niin silloinhan on tehnyt päivän hyvän työn... (Eikös se ollut Partiolaisten motto: Tee hyvä työ päivässä?)
On hyvät ainekset vaikka rivitansseihin.
onkin! Kun meitä on minä ja sinä, niin siinähän on yhteensä jo 6... :-))
voisi olla niin, että masokistit tekevät täällä aloitukset ja sadistit vastaavat niihin, mutta silleen huomaavaisesti ja sääntöjä noudattaen kuten s/m-touhuja tuleekin asiantuntijoiden mukaan harrastaa.
ja katso jos onnistuu.
Ja eikös täälläkin ole vähän luottamuksesta kysymys?
yksinkertaisesti vain savolainen, eli kaikki vastuu jää lukijalle. Tai sitten pitää ajatella, kuten monet taiteilijat, että tärkeintä on pitää itse hauskaa ja ainoastaan ohjata tyhmiä ymmärtämään viisaita ajatuksiasi.
Tuli vaan mieleen, kun paikallisen runomaratonin innoittamana oli paikallislehdessä opas runojen lukemiseen. Siinä todettiin, että kaikista runoista ei tarvitse tykätä. Ihanaa, minä kun luulin, että taidetta pitää aina arvostaa......
arvostaa? Moni taiteilija taitaisi närkästyä, jos heidän taidettaan arvostamaan ruvettaisi. Maine siinä menisi? Arvostettu taiteilija on kuollut taiteilija? Kyllä tärkeää on päästä kertomaan, miten väärinymmärretty onkaan eikä lahjoja nähdä... :-)) Joskus kyllä tuntuu, ettei "Opas palstan lukemiseen"kaan olisi pahitteeksi - ainakaan minulle... (olen niin väärinymmärrtäjä! :-)))