kristinuskon kannalta.
Nyt tutkittuani asiaa vähän enemmän olen tullut siihen tulokseen, että kreationismi on vaarallinen ideologia kristinuskon kannalta.
Sen perusolettamuksia on mekaaninen sanainspiraatio-oppi, jonka mukaan tulkitaan Raamattua.
Tämä täydellinen fundamentalismi sitten johtaa siihen, ettei Pyhiä Kirjoituksia saa tulkita koskaan muuten kuin sanatarkasti, joten esimerkiksi luomiskertomuksen selvä kuvainnollisuus ja vertauskuvallisuus kielletään.
(Esimerkiksi sana "Aadam", vaikka onkin nimi tarkoittaa sanatarkasti käännettynä hebreasta vain "ihmistä", joten kyseessä on koko ihmislajin luominen.)
Sinällään kreationismissa voi olla aivan asiallista naturalismin kritiikkiä, joten esimerkiksi Leisola on harjoittanut aivan hyvin.
Luonnossa on useita merkkejä, joista voidaan oikeutetusti - näin halutessa - päätellä, että kyseessä on "luomakunta". Luonnon tarkoituksellisuus ja kauneus voivat vakuuttaa kristityn tutkijan siitä, että hän tutkiin Luojan aikaansaannoksia.
Näin ollen teistinen evoluutio on aivan oikeutettu ajatusmalli. Myöskin ajatus "älykkäästä suunnitelmasta" on oikeutettu.
Mitään pakkoa kenelläkään tutkijalla ei ole uskoa luonnon perusteella Luojaan. Uskovainen voi näin tehdä, kuten Roomalaiskirje opettaa, mutta AJATUS LUONNOSTA JOKA PAKOTTAISI USKOMAAN ON EPÄKRISTILLISTÄ KIRISTYSTÄ.
Kirjaimellinen kreationismi on fundamentalismissaan vaarallista, koska se sekoittaa naivin kristinukontulkinnan epäloogiseen ja väkinäiseen pakkouskomiseen.
Kenenkään tutkijan ei tarvitse tulla tieteellisen näytön perusteella mihinkään "USKOON", USKO ON YKSINOMAAN KRISTINUSKON TEHTÄVÄ, EIKÄ SIIHEN TULE SEKOITTAA TIETEELLISTÄ NÄYTTÖÄ.
Tässä on kreationismin perusvirhe: se pyrkii pakottamaan ihmiset uskomaan Jumalaan, vaikka Jumala itse ei pyri pakottamaan ketään uskomaan itseensä.
Luonnosta voidaan aivan hyvin ajatella rationaalisesti, että kyseessä on luotu luomakunta tai vaihtoehtoisesti ajatella, että kyseessä on pelkkä ja silkka luonnontapahtuma, johon ei "Luojaa" tarvita.
Tämä on käsittääkseni myös kristinuskon kanta asiaan: loogisesti voidaan sekä Jumala sallia, että Jumala kieltää.
Ajatus järjestä, joka pakottaa uskomaan tai pakottaa kieltämään Jumalan on kristinuskon vastainen.
SIIS: KREATIONISMI ON KRISTINUSKON VASTAINEN PYRKIESSÄÄN PAKOTTAMAAN IHMISIÄ USKOMAAN huolimatta niistä hyvistä intentioista, jotka pyrkivät näkemään Luojan kädenjäljen luomakunnassa.
Nyt tutkittuani asiaa vähän enemmän olen tullut siihen tulokseen, että kreationismi on vaarallinen ideologia kristinuskon kannalta.
Sen perusolettamuksia on mekaaninen sanainspiraatio-oppi, jonka mukaan tulkitaan Raamattua.
Tämä täydellinen fundamentalismi sitten johtaa siihen, ettei Pyhiä Kirjoituksia saa tulkita koskaan muuten kuin sanatarkasti, joten esimerkiksi luomiskertomuksen selvä kuvainnollisuus ja vertauskuvallisuus kielletään.
(Esimerkiksi sana "Aadam", vaikka onkin nimi tarkoittaa sanatarkasti käännettynä hebreasta vain "ihmistä", joten kyseessä on koko ihmislajin luominen.)
Sinällään kreationismissa voi olla aivan asiallista naturalismin kritiikkiä, joten esimerkiksi Leisola on harjoittanut aivan hyvin.
Luonnossa on useita merkkejä, joista voidaan oikeutetusti - näin halutessa - päätellä, että kyseessä on "luomakunta". Luonnon tarkoituksellisuus ja kauneus voivat vakuuttaa kristityn tutkijan siitä, että hän tutkiin Luojan aikaansaannoksia.
Näin ollen teistinen evoluutio on aivan oikeutettu ajatusmalli. Myöskin ajatus "älykkäästä suunnitelmasta" on oikeutettu.
Mitään pakkoa kenelläkään tutkijalla ei ole uskoa luonnon perusteella Luojaan. Uskovainen voi näin tehdä, kuten Roomalaiskirje opettaa, mutta AJATUS LUONNOSTA JOKA PAKOTTAISI USKOMAAN ON EPÄKRISTILLISTÄ KIRISTYSTÄ.
Kirjaimellinen kreationismi on fundamentalismissaan vaarallista, koska se sekoittaa naivin kristinukontulkinnan epäloogiseen ja väkinäiseen pakkouskomiseen.
Kenenkään tutkijan ei tarvitse tulla tieteellisen näytön perusteella mihinkään "USKOON", USKO ON YKSINOMAAN KRISTINUSKON TEHTÄVÄ, EIKÄ SIIHEN TULE SEKOITTAA TIETEELLISTÄ NÄYTTÖÄ.
Tässä on kreationismin perusvirhe: se pyrkii pakottamaan ihmiset uskomaan Jumalaan, vaikka Jumala itse ei pyri pakottamaan ketään uskomaan itseensä.
Luonnosta voidaan aivan hyvin ajatella rationaalisesti, että kyseessä on luotu luomakunta tai vaihtoehtoisesti ajatella, että kyseessä on pelkkä ja silkka luonnontapahtuma, johon ei "Luojaa" tarvita.
Tämä on käsittääkseni myös kristinuskon kanta asiaan: loogisesti voidaan sekä Jumala sallia, että Jumala kieltää.
Ajatus järjestä, joka pakottaa uskomaan tai pakottaa kieltämään Jumalan on kristinuskon vastainen.
SIIS: KREATIONISMI ON KRISTINUSKON VASTAINEN PYRKIESSÄÄN PAKOTTAMAAN IHMISIÄ USKOMAAN huolimatta niistä hyvistä intentioista, jotka pyrkivät näkemään Luojan kädenjäljen luomakunnassa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Heh,
en osannut kirjoittaa otsikkoa oikein: kreationismi on vaarallista...
;)
...tämä on hyvä ja perusteltu kirjoitus.
Tiedettä ei voi tehdä minkään "uskon" pohjalta sinänsä, vaan tieteellisten metodien (tosin sitten se, mikä on "tieteellinen metodi" voi olla filosofinen ja metafyysinenkin kysymys).
Uskonasiat Raamattukin toteaa, että ne ovat uskon (eivät tiedon-)varaisia. Sitten on eri asia, uskooko siihen, että ihmistieto ja ihmisen "taso" on ylin auktoriteetti, jonka mukaan tulisi muu elämänsä järjestää - ja mitä siihen katsoo sisältyvän.
Hyvä.
mutta siitäkin huolimatta on totta, että olen havainnut kreationistisessa materiaalissa tendenssiä argumentoida tavalla, jota ei voi pitää hyväksyttävänä.
Esimerkiksi teistisen evoluution poissulkeminen ei kertakaikkiaa ole koherenttia sen kanssa, että kristinusko puhuu usein vertauskuvallisella tavalla.
Toinen ongelma on rationaalisella argumentilla pakottaminen "uskoon" - voiko siitä muuta syntyä kuin jotain epäkristillistä fanatismia?
Uskolle on kyllä perusteet, mutta ne eivät ole rationaalisia, vaan liittyvä kokonaisvaltaiseen suhteeseen, joka uskossa rakennetaan Luojaan.
Sinällään NATURALISMIN VASTUSTAMINEN MUKA "TIETEENÄ" on aivan pätevää. Kyse on filosofiasta, ei tieteestä.
Kerro missä kohtaa Raamatussa kielletään pakottamaan ketään uskoon?
Jos usko on Jumalan rakastamista, niin uskoon pakottaminen on rakastamaan pakottamista, joka on jo sinällään järjetöntä(myöskin mahdotonta).
Kreationistien ym. intoilijoiden takia on vallalla käsitys että tieteen ja uskonnon välilla vallitsee ristiriita. Se ei ole totta.
Ristiriitoja saatta ilmetä henkisesti velttojen
uskonnollisten intoilijoiden ja opeistaan kiinni pitävien tiedemiesten välillä, mutta ei tieteen ja uskonnon välillä. Tiede käsittelee faktoja, uskonto arvoja. Nämä eivät kilpaile keskenään vaan täydentävät toisiaan.
Voiko niitä asetella vastakkain? ei mun mielestä, ainakaan tässä aiheyhteydessä.
Kelpo tekstiä. Etupäässä olen samaa mieltä. Ehkä pitäisinkin kelvottomana muuten (-;