Mitä Raamatunkäännöstä sinä käytät ja miksi?
Vuoden 1992 käännös muutenkin on maailmallistunteen kirkon maailmallistunnut käännös, ei se mitään haittaakaan! Suomenkieliset raamatut ovat tarkkuusparemmuusjärjestyksessä seuraavasti:
1. Aaapeli Saarisalon UT, joka on tarkin, mutta kapulakieltä sen tähden. Mielenkiintoinen luettava. Olen lukenut sen!
2. Jumalan kansan Pyhä Raamattu, kust. UUSI TIE, joka on suomenkielinen käyttöraamattuni (siinä on copyright)
3. Raamattu kansalle painos (siinä on copyright)
4. Vanha kirkkoraamattu 1933/1938 ns. vanha hyvä käännös, josta on iän tähden mennyt copyright, mutta Jumalan sana ei koskaan katoa!
X. sijalla X paikkaa pitää huonoimpana kirkon 1992 käännös.
Vuoden 1992 käännös muutenkin on maailmallistunteen kirkon maailmallistunnut käännös, ei se mitään haittaakaan! Suomenkieliset raamatut ovat tarkkuusparemmuusjärjestyksessä seuraavasti:
1. Aaapeli Saarisalon UT, joka on tarkin, mutta kapulakieltä sen tähden. Mielenkiintoinen luettava. Olen lukenut sen!
2. Jumalan kansan Pyhä Raamattu, kust. UUSI TIE, joka on suomenkielinen käyttöraamattuni (siinä on copyright)
3. Raamattu kansalle painos (siinä on copyright)
4. Vanha kirkkoraamattu 1933/1938 ns. vanha hyvä käännös, josta on iän tähden mennyt copyright, mutta Jumalan sana ei koskaan katoa!
X. sijalla X paikkaa pitää huonoimpana kirkon 1992 käännös.
Vastaukset 2
Vanhimmat
siitä, miten vähän tunnet alkutekstiä ja miten se tulee kääntää...
kääntäjä
Ensiksi oli alkuperäinen teksti. Siitä aikojen kuluessa muotoutui nuo nykyiset tunnetut alkukieliset tekstit. Siitä sitten on tehty käännöksiä. Joka askeleella tarkkuus ja ymmärrettävyys laskee. Käännökset ovat vain väline, jolla päästään alkukielisen tekstin välittämien alkuperäisen tekstin kirjoittajien ajatusten jäljille.
Joka ainoaa käännöstä värittää sen kääntäjien oma teologia. Niin kauan, kuin osaa suodattaa sitä pois, mikä tahansa käännös voi olla hyvä. Paras olisi siis tietysti se, joka on helpoin luettava ja kaikista helpoiten auttaa lukijan alkuperäisen tekstin kirjoittajien ajatusten jäljille. Ei tässä mitään outoa. Päinvastoin juuri näinhän se toimii minkä tahansa muinaisen tekstin ja kirjoituskokoelman kanssa.
Ongelmana nähdäkseni noiden ääriliteralististen sanasta sanaan "käännösten" kanssa on se, että ne antavat sen harhakuvan lukijalleen, että hän oikeasti olisi lähempänä alkukieltä, vaikka tuollainen teksti ei mitenkään auta lukijaa ottamaan huomioon esimerkiksi tekstin taustaa, historiaa tai alkukielen sanontoja ja idiomeja.
Minulle käännökset ovat siis vain välineitä ja sen takia käytän yleensä useampaa yhtä aikaa ja vertailen niitä keskenään ja alkukieliseen tekstiin, vaikka en vielä kovin hyvin kreikkaa ja hepreaa osaakaan (aramean ja muiden opettelua en ole vielä aloittanutkaan).