Aleksis Kivi: Suomenmaa
Maa kunnasten ja laaksojen,
mi on tuo kaunoinen?
Tuo hohtees' kesäpäivien,
tuo loistees' pohjan tulien,
tää talven, suven ihana,
mi ompi soma maa?
Siell' tuhansissa järvissä
yön tähdet kimmeltää
ja kanteleitten pauhina
siell' kaikuu ympär kallioi
ja kultanummen hongat soi:
se ompi Suomenmaa.
En milloinkaan mä unohtas
sun lempeet' taivastas',
en tulta heljän aurinkos',
en kirkast' kuuta kuusistos"
en kaskiesi sauvua
päin pilviin nousevaa.
Oil monta näissä laaksoissa
tok' aikaa ankaraa,
kun yöseen halla hyyrteinen
vei vainiomme viljasen;
mut toivon aamu, toivon työ
taas poisti halla-yön.
Viel' monta näissä laaksoissa
on käynyt kauhua,
kun sota surman, kuolon toi
ja tanner miesten verta joi;
mut sankarien kunnian
sai Suomi loistavan.
Nyt ihanainen, kallis maa
on meidän ainiaan;
tuoss' aaltoileva peltomme,
tuoss' viherjäinen niittumme,
tuoss' metsiemme jylhä yö
ja meriemme vyö!
Tuon lehtimetsän kaikunaa
mi autuus kuullella,
kun valjetessa aamuisen
siell' pauhaa torvi paimenen,
tai koska laulain laaksossa
käy impi iltana!
Mi autuas helmas' nukkua,
sä uniemme maa,
sä kehtomme, sä hautamme,
sä aina uusi toivomme,
oi Suomenniemi kaunoinen,
sä iankaikkaikkinen.
Maa kunnasten ja laaksojen,
mi on tuo kaunoinen?
Tuo hohtees' kesäpäivien,
tuo loistees' pohjan tulien,
tää talven, suven ihana,
mi ompi soma maa?
Siell' tuhansissa järvissä
yön tähdet kimmeltää
ja kanteleitten pauhina
siell' kaikuu ympär kallioi
ja kultanummen hongat soi:
se ompi Suomenmaa.
En milloinkaan mä unohtas
sun lempeet' taivastas',
en tulta heljän aurinkos',
en kirkast' kuuta kuusistos"
en kaskiesi sauvua
päin pilviin nousevaa.
Oil monta näissä laaksoissa
tok' aikaa ankaraa,
kun yöseen halla hyyrteinen
vei vainiomme viljasen;
mut toivon aamu, toivon työ
taas poisti halla-yön.
Viel' monta näissä laaksoissa
on käynyt kauhua,
kun sota surman, kuolon toi
ja tanner miesten verta joi;
mut sankarien kunnian
sai Suomi loistavan.
Nyt ihanainen, kallis maa
on meidän ainiaan;
tuoss' aaltoileva peltomme,
tuoss' viherjäinen niittumme,
tuoss' metsiemme jylhä yö
ja meriemme vyö!
Tuon lehtimetsän kaikunaa
mi autuus kuullella,
kun valjetessa aamuisen
siell' pauhaa torvi paimenen,
tai koska laulain laaksossa
käy impi iltana!
Mi autuas helmas' nukkua,
sä uniemme maa,
sä kehtomme, sä hautamme,
sä aina uusi toivomme,
oi Suomenniemi kaunoinen,
sä iankaikkaikkinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.