Hidas ajatuksen juoksu

veikkaisin, että suurin osa noista ongelmista menee kyllä aikanaan ohi, kun kokemuksia karttuu ja elämä rikastuttaa. Olen itsekin ollut paremminkin se kuunteleva osapuoli kahvipöytäkeskusteluissa. Ei oikein viitsi tehdä aloituksia puheenaiheista, kun pelkää, jos kumminkin änklyttää ja munaa itsensä toisten silmissä. Jos olet naispuolinen, kuten epäilen, ei se haittaa, kun miesten puolelta "se vienti onkin".Eli vie sie, minä vikisen.

Ymmärrän täysin mitä tarkoitat, tekstisi oli kuin minun kirjoittamani! Itse kärsin myös tuosta "hitaudesta". Mikään tieto ei mene helposti perille, en osaa puhua muiden kanssa, ja siinä vaiheessa kun keksin jotain sanottavaa ovat muut jo siirtyneet seuraavaan aiheeseen, unohtelen asioita (aiheuttaa ongelmia mm. töissä) eli tulee täydellinen muistikatkos että mitäs pitikään tehdä (tai ei muista edes koko asiaa enää hetken kuluttua), kotona jokainen taso on täynnä tavaraa ja kaikki on aina hukassa. Hitaus stressaa, ja stressin alaisena ei ajatus kulje sitäkään vähää mitä normaalisti. Mietin vaan onko joku masennus kenties aiheuttanut hitautta ja "tahmeutta". Vai vitamiininpuutos tai hivenainejuttu? Onkohan mitään apua esim. mineraalijauheesta tai vastaavasta?

Itsellä jonkinsortin hermoromahdus aikanaan '96, josta sellaiseen masennukseen mistä en ole vieläkään toipunut. Masennuskin on niin monikasvoinen sairaus.; pahassa vaiheessa sanat voivat ikäänkuin kokonaan hyytyä huulille.
Tuo mitä kerrot hyvin tyypillistä ..ts. vaikuttaa ilman muuta ajatusten juoksuun. Tuntui kuin ajatukset olisivat tervassa kiinni.
Masennus on mielen syöpä. Hyvin monimutkainen kuvio ..ja pahimmillaan tappava.
Toivottavasti olet toipumassa.

Jotenkin ihan mahtavaa että pystyn näin 15 vuotta myöhemmin lukemaan ihmisten kokemuksia, joilla on samanlaisia ongelmia kuin minulla.

Kaikki nää vastaukset on suoraan kuin minun ajatuksia. Tunnistan itseni kaikesta tästä nii hyvin, että pelottaa. Ajatukset liikkuu tahmeasti ja tuntuu ettei päässä vaan yksinkertaisesti liiku mitäään. Keskustelu ei etene, töissä hävettää kun kaikki pitää vääntää niin rautalangasta kuin vain pystyy ja silti unohdan kaiken.

Toivon, että tässä taustalla olisi joku hoidettavissa oleva syy, etten vaan olisi muuten vaan hidas. Mulla oli lapsuudenajan kilpirauhasen vajaatoiminta, jonka lääkitys lopetettiin kun olin 17-vuotias. Oon nyt täyttämässä 21, ja huomaan kyllä että siihen nähden oon suorastaan tyhmentynyt tän hitauden takia.

Lääkärin mukaan lapsilla saattaa olla vain hetkittäinen kilpparin vajaatoiminta, ja sitä seurattiin puoli vuotta että lähteekö arvot nousemaan. Ne nousi vähän, mut päätettiin että ei lääkkeelle oo enää tarvetta.. Pitäis mennä uudelleen testeihin, että onko mun arvot nyt ihan kuralla ja siksi tälläinen aivosumu. Oon myös miettinyt, että voiko tässä taustalla piillä myös adhd tai jonkun asteinen masennus.

Haluaisinkin kysyä, että jos joku näistä kommenttien kirjoittajista joskus vielä käy täällä, niin milleen teillä menee nykyään? Saitteko jotain syitä tälle ongelmalle, vai katosiko ajan myötä? Kiitän vertaistuesta, on jotenkin rauhoittavaa kuulla että muillakin on ollut tällästä samanlaista ongelmaa.

Aloittaja taitaa olla lääkäri ?

Ei tule nyt sitten ainakaan möläytelleeksi älynväläyksiä ja sitä kautta joutuneeksi vaikeuksiin. Ei se suorapuheisuus ja nokkeluuskaan mikään autuaaksi tekevä asia ole. Luonteva keskustelu virta vaatii jonkinasteista läsnäilyä ja alerttiutta että mieli pystyy tarttumaan oljenkorsiin ja yltämään aasinsilloituksiin. Kertoessa konkreettisia tapahtumia se vaativampi kommentointi jää toisen osapuolen tehtäväksi. Jos olet se joka ei anna niinkään itsestään, jää sulle saa auttamatta tämä kuulijan osa jolla sitten pitäisi olla sana hallussaan.

Jos on ollut stressiä niin se kutistaa tutkitusti aivoja. Pitää relata.

Terveimmillä on juurikin siksi vähän nopeampi elämä. Toki se voi näyttää siltä ja jopa tuntuakin välillä.