Olettekos muuten huomanneet, että ainakin Helsingin piispa Ambrosius ja Oulun piispa Leo ovat entisiä luterilaisia. Silloin heidän oppinsa mukaan kirkonmies saattoi osallistua poliittiseen toimintan. Ei pelkästään sitoutumattomana vaan ihan julkisesti puolueen jäsnenenä.
Nyt kun ovat myyneet entiset mielipiteensä, ovatkin sormi ojossa tuomitsemassa henkilön, joka s y n t y m ä s t ä ä n saakka on ollut ortodoksi.
Ei tunnu oikein henkisesti tasapainoiselta touhulta.
Nyt kun ovat myyneet entiset mielipiteensä, ovatkin sormi ojossa tuomitsemassa henkilön, joka s y n t y m ä s t ä ä n saakka on ollut ortodoksi.
Ei tunnu oikein henkisesti tasapainoiselta touhulta.
Vastaukset 17
Vanhimmat
koska et tiedä, että Oulun metropoliitta on Panteleimon. Arkkipiispan nimi on Leo. Kukaan ei voi olla syntymästään saakka ortodoksi, sillä ortodoksiksi ei voi syntyä luonnollisen syntymän kautta, vaan kirkkoon tullaan uudestisyntymällä kasteen ja voitelun mysteerioitten kautta.
Ambro ei ole isä Mitron toimintaa tuominnut. Muut piispainkokouksen piispat sen sijaan ovat häntä toppuuttelemassa. Piispainkokous kuulee häntä 26.5. ja päättää sitten, mitä isä Mitron asiassa tehdään.
Itse ajattelen, että pyrkiessään EU parlamenttiin isä Mitro ei ajattele niinkään edustavansa mitään puoluetta, vaan SUOMEA. Tunnen hänet ja tiedän hänet isänmaalliseksi ja kunnolliseksi mieheksi.
EU-parlamentissa edustajat liittyvät valitsijapuolueensa mukaiseen eurooppalaiseen ryhmään. Siellä ei ole maaryhmiä.
Sen sijaan erilaiset ministerikokoukset toimivat maa-periaatteella, eli suomalaiset ministerit edustavat Suomea, eivätkä taustapuoluettaan.
Isä Mitroa on totuttu pitämään rehellisenä suomalaisena. Mutta nyt joko hän on muuttanut mieltään tai sitten hän on joutunut suuren huijauksen kohteeksi. Yksi huijari on ollut esipaimen Ambrosius, joka on antanut Mitrolle luvan poliittiseen toimintaan.
listoilla. Olisiko silloin hän joutunut mielestäsi huijauksen uhriksi?
Minkä puolueen listoille Jeesus olisi lähtenyt jos hän eläisi ihmishahmona nykyajassa? Ajatuksineen ja tekoineen.
Jos on vasemmistopuolueessa, niin on oikeiston vastainen. Jos on oikeistopuolueessa, niin on vasemmiston vastainen. Kirkon ja papiston tehtävänä on tarkastella päätöksentekijöiden maailmaa ulkopuolelta ja olla kykeneväinen antamaan eettisiä ohjeita kaikille poliittisille ryhmille.
Siis ei ole olemassa puoluetta, jonka piirissä uskova pappi voi toimia. Mainitsemani huijaus liittyy siihen, että isä Mitro houkuteltiin politiikkaan. Hän itse sanoi aikaisemmin, että useat puolueet olivat pyytäneet.
Jeeesuksen aikaan esimerkiksi farisealaiset olivat uskontopoliittinen puolue.
Jeesus olisi todennäköisimmin toiminut kuten Veikko Hursti. Sellainen toiminallinen tie sopisi isä Mitrollekin. Veikko Hursti oli metodistitaustainen, mutta viimeisimmäksi lähinnä helluntailainen. Hurstin tyyppinen ihmisten auttaja voisi toki toimia yhtä hyvin ortodoksisen seurakunnan keskuudessa.
Raamattua kun lueskelee, niin saa tosiaan sellaisen kuvan, että Jeesus ei tosiaan asettunut kenenkään puolelle. Ei fariseuksien, ei saddukeuksien, ei roomalaisten eikä kenenkään muunkaan. Sen sijaan hän asettui Jumalan, köyhien ja muiden ihmisten ja yhteiskunnan sortamien puolelle. Voidaan sanoa, että vaikka Jeesus oli juutalaisten kuningas (sillä sehän Messias väkisinkin on), niin ei hän Rooman valtaa tullut lopettamaan. Sen sijaan hän kylvi Jumalan valtakunnan siemenet. Ei ehkä suoraa poliittista toimintaa sillä hetkellä, mutta sen lopulliset seuraukset tulevat olemaan hyvinkin poliittiset, niinkuin kuningas Nebukadnessarin unen selitys kertoo Danielin kirjan 2. luvussa:
Dan.2
(34) Sitä katsellessasi lähti käden koskematta vierimään kivi. Se osui patsaan jalkoihin, jotka olivat rautaa ja savea, ja murskasi ne. (35) Niin murtuivat yhtä lailla rauta, savi, pronssi, hopea ja kulta, ja niistä tuli kuin ruumenia kesäisellä puimatantereella, ja tuuli kantoi ne pois, eikä niitä löytynyt mistään. Ja kivestä, joka oli osunut patsaaseen, tuli suuri vuori, ja se täytti koko maailman.
...
(44) "Noiden kuninkaiden aikana on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka ei ikinä tuhoudu, eikä sitä valtakuntaa anneta toiselle kansalle. Se murskaa lopullisesti kaikki nuo valtakunnat, ja se pysyy ikuisesti,
Politiikan ongelma on, että vaikka olisi kuinka hyvä ja lahjomaton mies, niin on aikalailla mahdotonta olla muuttumatta osaksi kieroutunutta valtakoneistoa, kun siihen lähtee mukaan, ja sen jälkeen sitä ollaankin vain kuin lastu laineilla riippumatta omasta tahdosta.
sellaisesta keskustelusta, jota ei ole mitenkään tarpeellista käydä täällä julkisesti. Kärkeviä mielipiteitään kirjoittavat ovat teko-ortodokseja kuten tämä aloittajakin, joka ei tunne Kirkkoa ja sen piispoja eikä edes oikeita kirjoitusmuotoja, miten heidän nimensä kirjoitetaan.
Tällaisen huuhaa-kirjoittajan viestissä ei ole mitään muuta oikeaa kuin lopun toteamus, että "ei tunnu oikein henkisesti tasapainoiselta touhulta."
On niin monia muita nettisivustoja, joissa voi itseään terapoida paljon paremmin.
mutta me muut ollaan aitoja. Murehduttaa kirkkomme tila. Tällä palstalla on oikeus kaikkien kirjoittaa mielipiteensä, mutta olisi suotavaa, etteivät toisuskoiset esiintyisi ortodokseina. Miten on oman ortodoksisuutesi laita? Et sinäkään ole kovin uskottava ortodoksi!
Jos tosiaan haluat kilpailla tässä asiassa, niin laitetaan sitten vielä paremmaksi: etpä sinäkään vaikutat miltään ortodoksilta, lähinnä tulee mieleeni jokin vaivainen körttimummo Nivalasta vai mitä paikkoja niitä onkaan.
Toki kaikkien pitää voida esittää mielipiteensä ortodoksisuudesta, sillä se kuuluu ihmisoikeuksiin ja on demokratiaa. Olkaamme siis vakaat.
se valittaja, joka on Pohjanmaalta kotoisin, se lestatiolainen. Mie en oo ikänäin ees käynt Pohjanmaal, ja olen aito ortodoksi, toisin kuin sie.
Luin juuri äsken Kotimaan verkkosivulta kommentin, kun eräs pappi eroaa luterilaisesta kirkosta siksi, että kirkko ei usko enää omaan opetukseensakaan.
Teologiksi opiskelevilta ei edellytetä minkäänlaista uskoa kirkon oppiin. Siis uusi papisto kasvatetaan vain viranhaltijoiksi, 8 tunnin duunareiksi, joiden ei oletetakaan elävän oppien mukaan.
Jos sinne joukkoon sitten eksyy joku, joka uskoo Jumalaan ja lukee Raamattua, niin hän aika pian kypsyy hengettömään seurakuntaelämään ja lähtee etsimään kirkkoa, jossa Evankeliumi on kunniapaikalla.
Pikakurssien aika on ohi: nykyaika vaatii syvällisempää tietämystä ja laajempaa asiantuntamusta kuin !900- luvun alkuvuosikymmenet.
Teologeiksi opiskelevat ovat ajattelevaa ja sisäisyyteen pyrkivää porukkaa; näin fiksuille tyypeille löytyisi kyllä muitakin virkatöitä.
Ajatus siitä, että "kasvatetaan tiettyyn muottiin" on kaivettu jostain vintin pimennoista!
Kyllähän teologinen tiedekunta tuottaa monenlaisia ammattilaisa. Papit ovat siitä vain yksi osajoukko. Monetkin teologian maisterit ovat menneet muihin kirkon tai muun yhteiskunnan tehtäviin, kuten opettajiksi, toimittajiksi tai tutkijoiksi jne. En minä heidän peräänsä haukukaan. Enkä olen heidän uskovaisuudestaan kiinnostunutkaan.
Sen sijaan ihmettelen, että luterilainen kirkko on vihkinyt myös papeiksi paljon sellaisia, joilla ei ole uskon häivääkään. Jos papisto ei usko siihen, mitä opettaa, niin tuskin se silloin vakuuttaa seurakuntalaisiakaan.
sinua niin kovasti huolestuttaa?
Ensin kärvensit ortodoksipappeja, sitten käyt luterilaisten kimppuun.
Helluntalainen käsitys ( tai käsityksen puutuminen) virasta?
Pappisvirka on päähänpinttymäsi!
Minä en tuonut luterilaisia pappeja keskusteluun, sen tekivät jotkut toiset. Minä vain kommentoin asioita.
Opillisesti ajatellen protestanteilla ei ole papistoa, vain saarnaajia ja seurakuntien vanhimmat.
Luterilaisten piispat ovat jäänne katoliselta ajalta.
Mitä mm. luterilaisiin tulee, niin tänä maailmanaikana pitäisi alkaa olla huolissaan kristinuskon asemarta yleensä. Vai odotatteko siihen saakka, että kellotornit vaihtuvat minareeteiksi?
Viimeinkin joku tarttuu villakoiran ytimeen, tässä kristinuskon auringonlaskun ajassa. Liian monet tarttuvat olemattomaan, oikeaakin oikeampaan hallintovaltaan, lupaan luokitella ihmiset. Sitä lupaa meillä ei ole.
Katsokaa nyt hiukan isommalla vinkkelillä, ystävät hyvät.
Vihan tuominen kaiken sisään vie tuhkatkin pesästä.
Miten ortodokseina suhtaudumme kuolevaan kulttuuriin ja uskontoon?
Edelleen toisiamme sättimällä? Todennäköisesti. Laumakäsitys on meidän kädellisten osa.
Karkea tosiasiahan on, että olemme lähellä tilannetta "ei yhden yhtäkään". Tässä vaiheessa luulisi olevan selvää, että jatkuva nälvintä vie tulevaisuudelta pohjan. Kuka nuori tähän vapaaehtoisesti lähtisi?
Sama pätee itkuiluun Moskovan perään - katsokaa todellisuutta.
Joku jopa täällä on sanonut, että siellä sentään löytyy ryhtiä - onko ortodoksin kannalta hyväksyttävää ryhtiä katsoa sivusta toisinajattelijoiden (olkoon seksi tai politiikka) selkeää pahoinpitelyä, saappaalla kasvoihin? Ei kai tätä ajattelua Suomeen oikeasti kukaan halua...vai?
Silmät ja korvat auki ja suuta pienemmälle. Onko jotain vielä pelastettavissa?
sama ihminen, joka yhdessä puheenvuorossaan ilmaisee huolensa kristinuskon katoamisesta, saattaa toisessa puheenvuorossaan demonisoida ekumeenisen liikkeen ja vähemmistöjen asiaa ajavat kristittyjen yhteyspyrkimykset.
Olisiko kuitenkin tärkeää pohtia kuinka ortodoksikristtyinä ihan tällä materiaalisella ja inhimillisellä tasolla voisimme toimia maailman elämän edestä?
" tosi Jumala ja tosi ihminen"...
Ekumenian ongelmana on, että sitä vetää yleensä kunkin maan suurin kirkko omilla ehdoillaan riviseurakuntalaisten tasolla. Tämän voi tulkita ninkin, että pyritään ujuttamaan isomman kirkon ajatusmallit osaksi pienemmän kirkon käytännön seurakuntaelämää.
Todellisen ekumenian tavoitteena on, että kirkot alkavat käydä keskustelua siitä, mikä on aikanaan ajanut ne erilleen. Siis pyrittävä lähemmäksi toisiaan kirkkojen yhteistyön tehostamisella ja opillisten ristiriitojen selvittämisellä.
Nykyaikana vain tuntuu siltä että useimmat kristilliset kirkot ovat häivyttämässä oppejaan ja tavoitelemassa seurakuntaelämää, jossa "kaikki käy". Siitä tietysti seuraa kivaa toimintaa, mutta hyvin vähän uskontoa.
Samanaikaisesti muslimimaailma tiukentaa uskontosa sisällöllistä valvontaa ja selkeyttävät oppejaan.
Kun ihmiset haluavat pitää hauskaa, on tarjolla uskonnottomiakin kerhoja. Mutta ihminen, joka tulee kirkkoon, on etsimässä uskontoa. Jos kirkot eivät sitä enää tarjoa, niin moskeijakin käy. Jumalahan on kuitenkin sama, vaikka tulkinnat eroavat.